Pakko purkaa tuntoja.. Tämä on ihan älytöntä. Rakastuin Toni nimiseen poikaan teininä. Oltiin nuorisokodissa yhtä aikaa. Siellä tutustuttiin ja rakastuttiin.. Opiskeltiin samassa ammattiopistossa, eri aloja. Se suudelma on vieläkin mielessäni. Se aika, jonka sain olla kanssasi, oli nuoruuteni parasta aikaa. Minua harmittaa kun olin niin tyhmä, että lopetin suhteen vain, koska pelkäsin, että minuun sattuu.. Ja satutin samalla pahasti myös sinua. Olen vieläkin tosi pahoillani ja mietin usein, mitä sinulle kuuluu ja toivon, että olet onnellinen. Se kevät, kun istuimme illalla nuorisotalon edessä ja katsottiin tähtiä.. Sanoit "kun öisin katson tähtiin ja sun kasvosi siellä nään, rakastun uudelleen"... Aina kun katson tähtiin, muistan sinut! Olen ihan hajalla itsekin siitä, että en uskaltanut lähteä sinun matkaan. Olin silloin 16 ja sinä 17. Syntymäpäiväsi on 6.6. Muistan senkin, kuinka hiivit salaa huoneeseeni myöhään illalla ja heräsin suukkoon! Ihoni muistaa sylisi ja kosketuksesi. Ikuisesti sydämessäni. Vaikka elämämme erkanivat nuoruuden pelkoihin. Olen sittemmin rakastunut, avioitunut, ja saanut lapsia. Silti kuva sinusta on mielessäni usein. Tästä on kuitenkin jo ainakin 16 vuotta... Huhhuh, miksi en vaan voi unohtaa. Ikävöin edelleen.
Sua muistoistani pois en saa...
Anonyymi
2<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mennyt on mennyttä.
Kyllä näin on. En tiedä ajatteleeko hän minua koskaan, mutta ainut mikä kaihertaa, on se että en koskaan saanut pyydettyä ANTEEKSI, että olin tökerö pelkuri=( Ainakin minulla on ihania muistoja, vaikka ne kipeää tekeekin. Sitä aikaa ei tarvitse onneksi unohtaa. Elämässä on kuitenkin menty eteenpäin ja en vaihtaisi mitään pois. Ilman mennyttähän en olisi tässä. Ja turhaa jossitella minkälainen elämä olisi jos olisin uskaltanut lähteä hänen mukaansa. Ap