huomasin juttuja lukiessa että syntyy aika parjaus/kauhistelu/tumitseminenkin jos äiti on erilaisista syistä johtuen antamassa lapsena/vauvan adoptioon tai vaikka sijaiskotiin.On monta eri syytä joutua tekemään näin,äiti joka antaa vaikka se teini äiti lapsen sijaiskotiin,ei tosiaan luovu lapsestaan kokonaan,sijaisperhe ovat lapsen ns:hoitajia,joka sijaisperheelle hyvin kerrotaan=heille monesti lapset ovat vain lainaa!Äiti joka voi huonosti tai onkin liian nuori tai sairastuu,mitä vain tekee oikeastaan juuri sen lapsen parhaaksi luovuttamalla hänet pois(parempiin oloihin?Miksi tälläinen äiti tuomitaan yleisesti?Eikö äiti juuri ajatellutkin lapsensa parasta?vaikka sydän olikin ehkä revetä! Ps:Asioilla on vain monta puolta!
vauvan(poisanto)
teini(enkeli)
4382
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Äiti joka antaa lapsensa pois, koska ei itse pysty sitä hoitamaan, joko adoptioon tai sijaisvanhemmille, tekee nimenomaan epäitsekkään, rakastavan teon. En usko että sellainen päätös on helppo kenellekään. Tunteet omaa lasta kohtaan ovat äidillä niin voimakkaat, että jos luopuu lpasestaan vapaaehtoisesti, tekee sen, koska pitää lapsen hyvinvointia tärkeämpänä asiana kuin omaa mielihyväänsä: kestän tämän menetyksen, jos tämä pieni ihminen saa tällä tavoin paremman elämän; pidän häntä itseäni tärkeämpänä ihmisenä! Olennaista kai on, mikä on lapselle paras. Suomessa adoptio- tai sijaisvanhemmiksi haluavat syynätään niin tarkkaan, että sellaiseen perheeseen pääsevä lapsi pääsee varmasti huomattavasti keskimääräsitä onnellisempaan perheeseen ja saa huomattavasti keskitasoa paremman hoidon. Itse olisin kiitollinen, jos joku nuori äiti luottaisi minuun niin paljon että antaisi lapsensa minulle sijaishoitoon. Nostaisin sellaiselle epäitsekkyydelle hattua! Meitä on paljon jotka haaveilemme lapsesta emmekä saa...
Juuri näin ja tästä kulmasta tulisikin monien asioita miettiä!
sijaisperheet ovat aivan TAVALLISIA perheitä joilla on myös ongelmia jne. sijaisperheet eivät todella ole mitään keskimääräistö onnellisempia perheitä....
en halua ketään loukata tai vihastuttaa, kerron vaan oman mielipiteeni.
tunnen sijaisperheen jossa omalla lapsella itsemurha ajatuksia jne.
en siis tämän perusteelle sanoisi että he olisivat jotenkin keskimääräistä onnellisempia...
ja eikös se ole niin että täytyyhän lapsen nähdä muutakin kuin sitä ainaista onnea...
Yhdyn samaan sijaisperhe on tavallinen perhe,antaa lapselle kodin/hoitopaikan,sijaisperhe saa korvaukset tästä ja lapsen ns:kulut vaatteista,harrastuksista ynm.Ei onnellisuutta voida mitata kun kelpuutetaan perhe"ja kyllähän voi olla hyvä liitto joka sitten jonkin ajan kuluttua ei sitä ole,ongelmat kohtaavat ihan jokaisia perheitä,on totta että noin kerran vuodessa käy lastenvalvoja kylässä"perheessä,mutta kukapa kertoisi vaikka et meillä on alkoholi ongelmaa,parisuhde repeilee ynm?harva!silti on hyvä kun sijaisperheitä on olemassa ja joku jaksaa haluaa sitä olla,silti on valitettavaa sekin että sijaisperheet eivät muista sitä että lapsi olikin lainassa ja hoidossa,ymmärrän lapseen kiintymisen ja omana pitämisen,luopumisen tuskan,sijaisperhe sitoutuu kuitenkin näihin sääntöihin.ja vanhemmat jotka lapsensa luovuttavat kokevat varmasti suurta tuskaa eivätkä tee sitä luultavasti kuin rakkaudesta lapseensa!