Kuka haluaa elää tasapainoista elämää? Siis elämää, jossa ei ole mitään sisältöä, tai sitten se on pliisua kaikin tavoin. Ehkä joku tylsän arkielämän kannattaja kokee oman arvomaailmansa parhaaksi ja sitä kautta ajattelee tämän olevan hyvä myös muille. Sama kysymys herää kuitenkin aina henkiin, kun puhutaan yksilön omista lähtökohdista ja haaveista tulevaisuuteen, miten joku toinen voi tietää sinua paremmin, mikä on hyvä tai ei ole sinulle hyvä? Varmasti ymmärrettävää heidän näkökulmasta, jotka työkseen auttavat toisia ja toivovat ihmiselle parempaa huomista. Se ei kuitenkaan mene niin, ihminen kun ei voi koskaan olla iloinen tai onnellinen kenenkään toisen tarjotulla tiellä, ihminen on yksilö kaikilta osin ja tietää aina itse mikä on juuri nyt parasta hänelle. Pohtisin herättyäni monta kertaa kuka olen ja minne haluan mennä elämässä, haluanko katsoa kortteja muiden näkökulmasta, vai olla se mikä oikeasti olen. Vastaus on hyvin yksinkertainen, sitä ei tarvinnut lopuksi monta kertaa miettiä, se joka ihminen on pohjimiltaan on ainoa olotila milloin ihminen nauttii elämästään, oli hänet sitten luotu aluperin tasapaksun elämän, tai ylhäältä alas menevän rooliin. Kuljetut omat polut ja muiden kertomukset vahvistavat tämän säännön ainoaksi oikeaksi ja se tuskin koskaan tulee muuttumaan miksikään. Ajatellaan esimerkiksi ihminen, joka haluaa luoda toiselle uuden ajattelutavan niihin virheellisiin käytöstapoihin, jotka eivät oikeasti ole virheellisiä kuin pelkästään sillä hetkellä siinä yhteiskunnassa ja luomisen kohde kohtaa itsensä sisältä demonin, joka koittaa muuttaa häntä toiseen muottiin. Mitä silloin tapahtuu? Ihmisen sisällä tapahtuu anarkia sitä kohtaan, joka sitä harjoittaa ja lopputulos on aina selvä. Jokaisen täytyy itse haluta muuttua joksikin, että se onnistuisi edes ajatuksen kautta lähtökohtaisesti, mutta silloin jos ihminen ei halua muutosta, ja mieli kehoineen kamppailee vastaan sitä mitä ihminen ei halua. Voiko ihminen olla silloin onnellinen? Ei voi! Omasta mielestäni jokaisella on oikeus taistella kaikin mahdollisin keinoin olla onnellinen, sen eteen kannattaa tehdä kaikki mahdollinen ja vain taivas on rajana. Sitä ei kannata pelätä, siitä kuuluu pitää kiinni kynsin hampain viimeiseen hengen vetoon asti ja vaikka vuodattaa jos mikään muu ei auta. Viimeisen oljenkorjen käyttäminen ei ole nykypäivänä mikään kummoinenkaan juttu, jos sitä vertaa jonkun toisen ajatuksen ja luomisen vankina olemiseen, se on hyvksyttävää eikä silloin enää mietitä mitä muut ajattelee, vaan näytetään maailmalle kuinka tärkeä on pitää omasta onnellisuudesta kiinni!
Mikä näitä ihmisiä vaivaa jotka selittävät vuosi tolkulla esimerkiksi tasapainoisesta elämästä?
Anonyymi
41<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 41
Vanhimmat
Jos katson omaa aikaani siitä lähtien, kun olen huomannut mieltäni pengottavan ja yritetty opettaa sellaisia käyttäytymistapoja tilanteisiin joissa ahdistusin. En saanut kuitenkaan uusia tapoja lähestyä asoita toisella tavalla, koska ne eivät sopineet itselleni ja on helppo palata ylempään kirjoitukseen todetakseen ihmisen oleva yksilö eikä sitä voi verrata yhteenkään muuhun toiseen elävään olentoon muuten kuin siinä sarakkeessa, mikä hän on, ihminen, eläin, mikrobi... jne. Ihmisen mieltä ei voi käytännössä tutkia tieteen alana, niin että se oikeasti olisi tiedettä ja pohjautuisi faktaan, vaan kaikki on pelkästään hetkellistä ja eilisen mielen polku voi olla huomenna toinen. Mitä jos ihminen pystyy alituisesti valehtelmaan kaiken, entä jos ihmisen mieli on niin kehittynyt, että se luo uuden persoonan vain siksi, että joku koittaa louhia tietoa siitä millainen olet. Voisiko se olla mahdollista, voiko aivot ottaa käyttöön varasuunnitelman tälläisiä tilanteita ajatellen ja sitä kautta luo uuden persoonan. Onko sittenkin niin, että se demoni joka kaivelee sielua ja mieltä aiheuttaa itsessään kaiken sen pahan mitä ihminen siinä hetkessä kokee. Hyvin paljon mahdollista, kun ajatellaan ihmisen selviytymismekanismeja toisenlaisissa tapahtumasarjoissa, ihminen on selviytyjä ja kehittää ongelmille ratkaisun ennemmin tai myöhemmin. Entä jos ihmisen pitää vain hyväksyä muutos, vaikka se tulisikin jostain muualta eikä suoraan hänestä itsestään. Sitä ei kuulu hyväksyä jos sellainen olisi mahdollista, eikä sitä saa hyväksyä, koska silloin et ole se joka oikeasti olet ja vastaus on aina sama- ihminen ei voilla koskaan iloinen ja onnellinen jollei se ole se joka hän oikeasti on.
Raskas teksti, kun et ole viitsinyt jäsennellä. Nykyajan suurin vitsaus on se, että mistään ei tarvitsisi muka kokea häpeää. Itsekkyys lisääntyy ja sitä sanotaan oman onnen tavoittelemiseksi. Kyynärpäätaktiikka kunniaan. Pätee rakkaus- ja työelämässä nykypäivänä. Mulle kaikki.
Niin samaa mieltä. Mitä kukaan on arvioimaan tai arvostelemaan kenenkään tapaa elää ja olla tai tuntea. Kertakäyttö kulttuuri tunteissa ja ihmissuhteissa ei vaan houkuta tai ole tavoittelemisen arvoinen. Se on just tuo "mulle kaikki" ja "minäminäminä.."
Aika monelle edustaa tuo ajattelumalli pelkästään "ohkaista ja köyhää" elämää. Onneksi me ollaan kaikki erilaisia.
Itseäni ainakin laittaa vihaksi niiden ihmisten kuvitelma, jossa pyritään luomaan jotain parempaa ja kuitenkin kaikki on huonompaa. Se laittaa miettimään kannattaako enää elää, kannattaako enää yrtittää, kun jatkuvasti koitetaan keksiä jotain uutta ja löytää ihmiselle uusi tie vanhojen tilalle. Ne ovat suurelta osin hauraita ja epäonnistuneita jo alunperin eikä niistä kannata alkaa rakentamaan mitään suurempaa. Sitä kyselee itseltään- mikä on se palkinto siitä kaikesta turhasta? En ole koskaan löytänyt vastausta tähän kysymykseen. Enkä ihmettele miksi en ole löytänyt vastausta, koska sellaista ei ole. On järkyttävää todeta olevansa herkkä ihminen ja aistia paljon kaikkea, mitään muuta järkyttävämpää maailmasta ei voi löytää. Olenkin joskus verrannut tunteita helvettiin ja sitä ne onkin, olivat ne sitten nautinnon tai tuskan tunteita, todellista rakkautta niistä ei löydy. Ainoa rakkaus on tila, jossa ihminen ei tunne mitään, silloin se tietää olevansa terve ja herkkä ihminen ei koskaan saa nauttia siitä taivaallisesta olosta muuten kuin vetämällä pään sekaisin kaikista mahdollisista aineista, se on herkän ihmisen taivas ja paratiisi, jolle ei löydy vertaista. Tunteet ei ole tarkoitettu ihmiselle, toiset ovat tosin eri mieltä. Toiset vihaa toiset rakastaa, minä vihaan, niitä hyviäkin tunteita, koska lopulta ne eivät ole hyviä vaan haittaavat niin paljon ihmisen fyysistä ja henkistä hyvinvointia ettei tervettä päivää tunteiden kanssa ole mahdollista. Onko sittenkin ainoa keino olla onnellinen juoda joka päivä viinaa ja käyttää muita päihteitä ollakseen onnellinen, vaaka kallistuu joka päivä tähän suuntaan enemmän ja enemmän. Vaa assa on kaksi vaihtoehtoa, jatkuva ja loputon huono, onneton ja iloton selvinpäin tai edes joskus hyvä olo päihteillä. Kun etsin polkuani tulevaisuuteen valitsen ehdottamasti ilman kahta sanaa päihteet ja onnellisen pienen hetken päivässä, kun muuten ei olisi mitään muuta kuin se tasapaksu tylsä elämä vailla mitään uusia havaintoja, ilman hetkittäisiä ymmärryksiä, ilman mitään aitoja näkemyksiä joita et koskaan koe selvin, ilman taitoa ja tietoa, ilman kykyä nähdä asoita toisin, ilman mitään... ei kiitos!!! En enää koskaan kyseenalaista itseäni miettimällä milloin olen se joka olen ja milloin ja miten onnellinen, enkä koskaan enää katso siihen suuntaan mitä joku toinen tarjoaa, ei kannata tuhlata aikaa pelkkään paskaan, vastaus löytyy tästä kirjoituksesta. Olen voittanut itseni ja tietoinen miten paha yrittää saada luopumaan minua niistä asoista jotka ovat itselleni kaikkein tärkeimpiä elämässä ja ovat myös ainoita, jotka tuottavat itselleni aidon ja onnellisen elämän juuri sellaisena kuin minä itse koen sen parhaaksi ja silloin olen ONNELLINEN!
Laitan vielä korjatakseni ettei kukaan vaan kuvittele omiaan siitä, että voisihan sellainen ihminen syödä esimerkiksi ahdistuslääkkeitä tai vastaavia ahdistukseen/ masennukseen. Ei voi! Niillä ei ole mitään tekemistä hyvinvoinnin kanssa eikä niiden kanssa voi koskaan olla iloinen tai onnellinen, niiden kanssa ei ymmärrä mitään eikä niiden kanssa koe mitään, niiden kanssa et voi olla hyvä missään asiassa ja kognitiiviset kyvyt ovat lapsen tasolla, olet verrattavissa kehitysvammaiseen ja jos esimerkiksi vertaa hiukan on lääkkeiden haitat moninsatakertaisit verrattavissa huumeisiin ja alkoholiin, moni ei tiedä kuinka monta ihmistä vuodessa esimerkiksi kuolee mielialalääkkeisiin? yli 2 miljoonaa, eli tuhansia kertoja enemmän mitä esimerkiksi koronaan on kuollut, kannabikseen ei ole kuollut koskaan yksikään ihminen, järki päähän siihen mitä vetää jos jotain tarvii kiskoa. Ei kannata uskoa niitä, jotka haluavat muuttaa sinut, älä koskaan usko heitä, he haluavat sinulle vain ja ainoastaan pahaa! Pitäisikö sittenkin olla aina se maski päässä silloin kun kohtaa ihmisen, joka tyrkyttää hyviä elämäntapojaan.
Joissain tapauksissa lääkkeet pelastaa ihmisen esim. Itsemurhalta. On totta ettei kukaan muu ihminen voi varmaksi tietää toisen parasta parasta. Voi vaan yrittää auttaa. Jokaisessa ihmisessä on niitä terveitä palikoita ja sit niitä jotka tarvii vielä työstämistä jotta kykenisi mielekkääseen, tyytyväiseen elämään. ♥️
Pitäisi ymmärtää lopettaa aina se kuviteltu auttaminen, jos siitä on vain haittaa. Missä on sellainen sivusto, joka kertoo masennuslääkkeiden pelastavan itsemurhalta? Sellaisia sivustoja on pilvin pimein, jotka kertovat plasebo- lääkkeiden toimivan paremmin kuin itse masennuslääkkeet. Näistä on tehty useita satoja kaksoissokkotutkimuksia ja yksikään niistä ei puolla masennuslääkkeiden auttavan millään tavalla masennukseen? Mistä tämä kyseinen tieto on peräisin?
Yksi asia on ainakin varmaa, mikään muu ei ole varmempaa. Niin kauan kun itse maistan lääkkeiden makua suussa edes käyttämättä niitä, niin yhtä kauan vedän ainakin itse huumeita :) siitä voi kukin itse päätellä, mikä tässä asiassa on muna ja kana. Oman terveyden eteen ihminen on oikeutettu samaan sitä tarvitsevaa hoitoa ja itselleni se on päihteet. Jos tarvitsemaa lääkettä ei löydy apteekista, pitää se hakea muualta. Todella helppo yhtälö.
No ei ihmiset aina ymmärrä, mutta toisinaan kyllä.
Mene sitten ammattiauttajien luo vasta kun tarvitset sitä. Suomessa on onneksi koulutettu henkilökunta ja eivät käännä selkäänsä kellekään. Sen verran iso organisaatio että aina sieltä joku hyväkin hoitaja/lääkäri löytyy.
Ja jollet nyt käsitä väärin, niin esimerkiksi elin itse mielekästä ja tyytyväistä elämää kunnes se pilattiin lääkkeillä ja terapialla täysin. Olen elävä todiste siitä ettei koskaan kannata ottaa yhtään lääkettä suuhun, tai mennä lähellekkään terapeutteja. Ellet sitten tosiaan halua ennenaikaiseen hautaan tai liikuntakyvyttömäksi kehitysvammaiseksi, valinta sinun! Tässä asiassa ei kannata kokeilla jäätä, se pettää ja pahemman kerran. Vielä kerran, älä koskaan mene hakemaan apua mistään, jos sinua masentaa tai ahdistaa! Koska muuten se tulee olemaan sinun viimeinen päivä ihmisenä, joka oli paljon parempi ja iloinen ihminen, niillä kaikilla kyvyillä. Ainoa mitä saat on kasa paskaa ja huonon mielen. Älä kokeile onneasi tuhota elämääsi näinkin halpamaisella teolla. Kiitos kaikille jotka luitte kirjoituksiani ja voitte olla varma ettei tämä lopu koskaan. Valistan lopun elämäni ihmisiä pysymään poissa näistä avun piireistä!
Oletpas vitsikkäällä tuulella... en tosiaan ole enää koskaan menossa juttelemaan yhdenkään auttajan kanssa. Ei se mitään auttamista koskaan ollut, vaan asioiden huonompaan viemistä. Suomessa ei ole osaavaa auttajia jos mielenterveys asioista jutellaan. Olen saanut niin paljon parempaa terveydenhuoltoa jokaisessa maassa jossa olen käynyt. Suomen terveydenhuolto on lähinnä yksi suuri vitsikirja. Kukaan ei osaa mitään ja mistään ei tiedetä mitään, sieltä ei kannata edes mennä kysymään viikonpäivää, kun sekin sanotaan väärin.
Itse yritän toimia niin että elämässäni ei olisi traamaa, olen kyllä tylsä ollut aina ja tulen olemaan.
Senhän takia en aikoinani kelvannut naisille kun en lähtenyt tähän trauma kelkkaan.
Mielummin tylsä elämä yksin, kun kaiken laista traamaa ja turhaa kuluja tyhjästä.
Miksi helpoista asioista pitää tehdä vaikeaa. Ei ymmärrä pieni minä.
Terveisin Tampereen mies 46v.
Naurettavaa! Jos olisit sisäistänyt ajatuksesi et olisi tuota vuodatusta tänne kirjoittanut vaan antaisit meidän rauhassa olla sellaisia kuin olemme.
Ei kai pidä tuomita ihmistä, joka avautuu omista valinnoistaan. Ei kai se tarkoita, että muiden pitäisi valita samanlainen monen mielestä tylsä tapa elää kuin hän.
Kyllä niitä vain on näiden joidenkin keskuudessa, heidän elämäntyönsä näyttää olevan vain ja ainoastaan tiettyjen ryhmien kiusaaminen kaikilla mahdollisilla tavoilla. Vaikka nytkin kirjoitan tässä näitä sepustuksia, niin tiedän ettei ne välttämättä ole suoraan kuin osittain itseltäni. En kirjoittaisi yleisesti ellei jollain olisi näppinsä pelissä ja tiedän aika hyvin myös mistä moinen. Se ei kuitenkaan tule koskaan muuttamaan sitä miten ajattelen ja mihin itse olen pyrkimässä. Toki joku voi olla iloinen saadakseen apua terapiasta ja niistä vaarallista myrkyistä mitä lääketiede tarjoaa, voihan joku löytää sieltä jotain uutta, mitä epäilen todella vahvasti, koska suurin osa ihmisistä jotka tiedän käyttäneen mielen lääkkeitä ovat seonneet lopullisesti tai he ovat hilanneet itsensä kiikkuun. Ehkä jos ihminen haluaa olla naurettava pelle ja mulkku, on hän itse hakeutunut siihen pisteeseen ja katsoo itseään muilta kanteilta, mutta jos sitä tehdään tahallaan selän takana ihmisen sitä halumatta se on todella väärin ja mielestäni rikos. Siksi en koskaan ajattele olevani vapaa, mutta se ei haittaa, on minulla sentään päihteet ja saan olla sen pienen hetken vapaa kaikesta. Jos se on ainoa mitä olen ansainnut elämältä, niin olkoon sitten niin... kaadutaan näyttävästi kun kaadutaan ja nostetaan valkoinen lippu ilmaan kaiken sen tarpeettomuuden ja hulluuden merkiksi ettei koskaan kukaan ollut muuta kuin pelkästään oman onnen etsijä ja sen hän oli jo löytänyt.
Onko siellä kirjoituksen takana huutomerkkihenkilö ilman huutomerkkejä, kun teksti on samanlainen pitkä pötkö kuin hänellä?
Ei tuota raskasta vuodatusta oikein jaksa lukea.
Voitko yrittää tiivistää ajatuksesi lyhyempään muotoon, niin se on helpompi lukea?
Voin tietenkin... Jos kirjoitustyylini ei sinua kiinnosta, tai jos se ei ole sinulle tarpeeksi lukukelpoista, niin yhtälailla voit jättää ne kirjoitukset lukematta mitkä aiheuttaa päänvaivaa lukunautinnossasi. Ei tämä ole mikään kauppa, jossa lukija päättää millaisia kirjoituksia täällä on , vaan hyllystä otetaan se mitä tarjolla on. Tiedän kyllä sinun kirjoitustyylisi, olet jaksotellut kirjoituksiasi täällä jo monta vuotta ja tiedätkö mitä? En valitettavasti välitä ollenkaan sellaisista kirjoituksita, jotka ovat jaksotettuja ja joissa ei ole ollenkaan kirjoitusvirheitä, joten jos meinaat vielä kirjoittaa tähän aloitukseen, niin kirjoita ihmeessä kaikki yhteen pötköön, että minäkin ymmärrän mitä oikein koitat sanoa kirjoituksillasi.
Kirjoitin vain hyvällä ajatellen muitakin lukijoita ja myös sinua, jotta tulisit paremmin ymmärretyksi.
Väärin arvattu, en todellakaan ole täällä vuosikausia viipyillyt.
Meinaatko Picasson maalanneen taulunsa sekaviksi sen takia, että taulua katsoneiden olisi sitä helpompi lukea?
Sitä paitsi, ei ihmisen ole tarkoitus tulla ymmärretyksi, jos sen takia joutuu muuntautumaan joksikin muuksi, mitä helvetin järkeä siinä on? Eihän se sitten ole enää sitä häntä itseään. Tuolla aloituksessa, jos olisit lukenut sen edes hiukan paremmin, ilmeisesti johtui kirjoitustyylistä kun et ymmärtänyt, että ihminen ei voi olla onnellinen jollei se ole se joka se oikeasti on. Ajattelit siis heti, että muuntaisin itseäni joksikin muuksi, kuin se mitä oikeasti olen, fiksusti ajateltu siltä kantilta, että niinkin pieni muutos voisi olla alku jatkumolle suurempiin muutoksiin. Se ei kuitenkaan muuta sitä tosiaasiaa, että silloin en enää kirjoittaisi niin kuin olen tottunut ja haluan kirjoittaa eikä se myöskään silloin olisi sellaista jota sen haluan olevan. Nämä on tälläisiä yksikertaisia asioita, joita täällä saa joka harvasen päivä selittää useaan kertaan samoille tyypeillä. He eivät vain tajua ettei kukaan halua eikä myöskään tule elämään HEIDÄN mielestä HEITÄ tyydyttävää elämää. On se kumma juttu.
Jep, jep.
Sarkainta käyttämällä voi tehdä kappalejakoja, jotka jäsentelevät ja selkeytyvät tekstiä.
Silloin on ulkopuolisen huomattavasti helpompi asennoitua ja ymmärtää tekstin tarkoitusta ja sanomaa.
Vähän niin kuin puhuessaan, ihmiset pitävät luontaisia taukoja.
Vielä sellainen asia, että elämää kohden on hyvä olla nöyrä.
Se on toki joillekin yksilöille vaikeaa.
Suurin lahja, jonka meistä jokainen on saanut,on elämä.
En näe itse elämää lahjana, se ei ole koskaan tarjonnut mitään hyvää ja ne pienetkin Picassot ja muut mitä ihminen kehittää itselleen elämän varrella yritetään väkisin poistaa. Onko se joistain niin pelottavaa, että normaali pulliainen tietää enemmän kuin sen kuuluu? Taitaa olla... siksi ehkä huumeet ovat lattomia, pääseehän niillä käsiksi oikeisiin tiedostoihin. Maailman pitäisi herätä siihen, että ihmisen älykkyys on noussut niin korkealle ilman päihteitäkin ettei sitä voida enää pysäyttää millään. Onko sellainen jotain elämää? No ei todellakaan! Miksi siis edelleenkin kaiken maailman paskaa tungetaan ihmisten elimistöön kuvitelluksi sumetamiseksi etteivät he enää kertoisi kokemuksiaan, ei se enää menee läpi ihmiselle mitkään psykoosi tai muut diagnoosit, kun ne ovat kaikki tahallisesti aiheutettuja muilta tahoilta. Kuinka tyhminä ihmisiä oikein pidetään ja psykiatri vieläkin uskoutuneena tappelee antipsykoottien kanssa ihmismieltä ja huumeita vastaan jääden nykypäivänä joka kerta kakkoseksi. Ehkä se onkin niin, että näiden ihmisten jotka ovat olleet työnsä puolesta onnekkaita hallitsemaan muita ja päättämään ovat alkaneet ahdistumaan kun totuudet alkavat nousta esiin pikkuhiljaa, mutta varmasti... takaisinpääsyä ei ole, JA ME Picassot jotka olemme koko elämämme harjoitelleet tätä hetkeä varten kukistamaan ne jotka ovat haluneet vain ja ainoastaan pahaa nousemme koloistamme ja laitetaan heidät löysään naruun roikkumaan, niin kuin meille ollaan jatkuvasti tehty. Lopuksi katsotaan kuka maalaa, miten, missä ja milloin. Voin luvata, että talusta tulee niin sekava ettei sitä pysty lukemaan edes sokea Reetta!
👍👍
Et sä olekaan Picasso? Kuuluisa taiteilija. Sinulle on turha vääntää, kun olet itsepäinen kuin aasi.
Niin mutta ajattele jos kaltaisesi sählääjä olisi ollut neuvomassa Picassoa maalaamaan taulut sellaisiksi joista saa selvää, niin luuletko tosiaan että taluja olisi esillä muualla kuin vintillä homehtumassa. Onko tätä asiaa jotenkin vaikea ymmärtää?
Mutta kun sinä et ole Picasso eikä tämä ole taidenäyttely, vaan palsta jossa ihmiset keskustelevat keskenään.
Ehkä sinä koet tämän palstan ajatusten maalaamona, jossa ihastellaan ajatustesi jälkiä. Okay, sivuutan suosiolla kirjoituksesi. Helpommalla pääsen.
Entä sitten? Jos luomukseni ei sinua kiinnosta, oli se sitten tämä kirjoitustyylini tai se miten ajattelen, niin silloin kannattaa tosiaan vaihtaa näyttelyikkunaa.
Olisi voinut olla mielenkiintoista luettavaa, mutta ilman kappalejakoa todella vaikeaselkoista kirjainmössöä. Se mitä minä sain selvää siitä, oli että ainoa hyvä elämä sisältää jatkuvaa päihteidenkäyttöä.
Toisaalta kerroit, että jokaisen pitää löytää se oma tie ja kuitenkin määrittelit aika tarkkaan, millainen on se oikea tie. Sieltä puuttui se kohta MINUN MIELESTÄSI. Ei minusta ainakaan elämän tarvitse olla tylsää ja tasapaksua, vaikkei päivittäin olisikaan päihtynyt.
Yhä enemmän pyrin sitä kohti, että pääsisin hieman riippumattomammaksi tästä yhteiskunnasta. Kokonaan en voi siitä irrottautua, niin kuin ei kukaan muukaan. Mutta sillä tavoin yritän toteuttaa unelmaani, miten sen pystyn näissä puitteissa. Telttamajoitus ei ole minulle vaihtoehto, mutta talo hieman syrjästä on.
Siinä olen samaa mieltä, että mielialalääkkeillä on saatu paljon pahaa aikaiseksi määräämällä niitä heppoisin perustein. Lääkebisnes on se rahakkain bisnes. Joskus vaan jos on oikea, paha psyykkinen sairaus, esim. kaksisuuntainen, skitsofrenia, tai jokin muu psykoosisairaus, on sitä paha lähteä huumeilla tai viinalla lääkitsemään itse. Vai mitä määräisit esim. litiumin tilalle kaksisuuntaiseen?
En määräisi tilalle mitään, koska jos olisin lääkäri ja hän olisi ollut potilaani jo aikaisemmin ei hänellä olis mitään lääkitystä aikaisemmin. Tiedätkö miksi? Kaksisuuntaisuus ei ole sairaus, vaan ihan normaalia ihmisen ylä ja alamäkeä, toisilla se on vain pitkäluontoisempaa ja toisilla se voi vaihdella viikottain tai jopa tunneittain, sitä ei kannata kuitenkaan kitkeä lääkkeillä pois, koska silloin ihminen ei koskaan opi tulemaan itsensä tai tunteidensa kanssa toimeen. Itsellänikin on varmaan kolmekin eri suuntaa ja se on hyvä olla niitä, mitä enemmän sitä parempi, jos joku tietty suunta epäonnistuu, voi vaihtaa kelkasta suuntaa. Se että lääkkeillä lukitaan polku samaan yhteen jättää se pois taulusta sen värin, jota ihminen tarvitsee innoittaakseen muita ja itseään. Tottakai joskus pilvet ovat mustiakin, mutta se kuuluu asiaan, onhan kolikollakin kääntöpuoli ja se on 50/50 kun sitä heittelee ilmaan, sama se on elämässäkin. Ymmärrät varmaan jos sanon ettei kolikon heittämisessä ole mitään järkeä jos aina tulisi käteen sama puoli, ei siis olisi olemassa kruunaa tai klaavaa, ei yllätyksiä eikä vaihtoehtoja, ei iloja eikä suruja. Olisit vain tasapaksu puoliväli jostain ilman huippuja tai pohjaa. Ei sellainen ole mitään elämää.
Ei edes huonoa sellaista!
Jos nyt hiukan avaan vielä omia kokemuksia eräästä ystävästäni, joka söi debrakinea ja litiumia kaksisuuntaiseen. Hän oli muuten hyvä ystäväni ja täysin normaali ennen näitä lääkkeitä ja et ikinä arvaa, nykyään hän juttelee omalle kädelleen ja näkee ties mitä näkyjä. Siinä meni hyvä ihminen hukkaan, surullista toimintaa.
Lopuksi vielä heitän ilmoille sen, että ajattelin ainakin itse tänään lähteä etsimään niitä tuhansia eri suuntauksia elämästä. Se rikastunko elämänkokemuksien myötä on varmempaa kuin mikään muu. Suunataukset kuuluu elämään ja niitä pitää olla paljon, se on ainoa keino miten voit saada selville, mikä on juuri se sinulle oikea suuntaus. Itselläni se kannabis ja se antaa aina uuden suunnan pieneksi aikaa, silti kuitenkaan tuhoamatta mitään alkuperäistä. Se on se yhdin mikä tekee siitä aineesta uniikin. Voit vaikka täysin terveenä ihmisenä mennä kokeilemaan millaista on olla masentunut silti sairastumatta masennukseen. Mielestäni kannabista pitäisi käyttää koulutusmatriaalina monessa eri koulutksessa. Joten morjens ja paljon eri suuntauksia niille jotka ovat sellaiset lahjat itselleen saaneet, älä koskaan piilota niitä suuntauksia kykyjä lääkkeillä pois, vaan etsi lisää ja toteuta sitä mitä oikeasti olet, siksi sinut ollaan luotu, eikä miksikään kolikoksi joka muutettiin siitä iloisesta kolikosta yhdeksi palaseksi, mikä ei koskaan pyöri eikä laskeudu oikein päin.
Tarkoitus onkin saada lääkitys katkaisemaan ne pahimmat ylä- ja alamäet, jotka saattaisivat ajaa henkilön esim. Itsemurhaan. Se ei toki ole helppoa löytää täysin sopivaa annostusta. Sitäpaitsi lääkevaste muuttuu käytön myötä. Sitten pitäisi terapian keinoin saada ihminen itse auttamaan itseään niin että voisi elää mielekästä elämää, ettei tulisi niin kovia masiskausia että vahingoittaisi itseään tai muita. Rakkautta sulle elämääsi ♥️
En usko tuohon teoriaan, sille ei ole minkäänlaista totuuspohjaa, kukaan ei ainakaan ole siitä kirjoittanut. Mielestäni terapia ja lääkkeet ovat todella vaarallinen yhdistelmä ihmiselle. Ihminen voi silloin pahoin ja kaikki mitä sinussa oli hyvää koitetaan saada sinusta pois. Mitä jää jäljelle, täysin kykenemätön ihminen vailla mitään elämää. Kuka riemuitsee, kun ihminen ei nyt tarvi olutta tai muuta? Hänestä ei ole enää mihinkään, kaikki taidot ja tiedot ovat menneet eikä uuden oppiminen enää ole mahdollista. Se kuka on iloinen on lääketehdas ja terapeutti, taas ollaan saatu yksi ihminen pois yhteiskunnasta hautaan.
En ymmärrä tuota, jos kerran ihmisen elämä oli täydellistä ja silti kuvitellaan ettei se ole. Kai ihminen sen nyt itse tietää milloin sen elämä on täydellistä ja elämisen arvoista. Näin itselleni kävi ja kaikki muuttui täysin surkeaksi huonoksi, no mitä nyt sitten kun olen täysin vammainen enkä kykene enää töihin tai en voi opiskella. En osaa enää muutakaan, mitä nyt on kysymys? Elämäni oli täydellistä ja ihanaa, olin onnellinen. Entä nyt? Mitä nyt kun kaikki on päin persette lääkkeiden ja terapeuttien takia?! Mikä on se edes yksi ainoa asia mikä on hyvin? Ei sellaista ole ja siksi selostankin elämäni loppuun kuinka haitallisia nämä kumpainenkin ovat ihmisen terveydelle!
Tää ei ollut alkuperäiseltä kysyjältä kylläkään. Oma kokemukseni nimittäin on, että terapiasta saa huonon olon. 11.58.
Sama kokemus itselläni, ei siitä mitään muuta saakkaan. Helposti menee kaikki terapian takia elämässä piloille.
Rutiini on helpompa kuin uuden tavoittelu. Antaa kunkin harrastaa, mitä eniten haluaa. Minä arvotan rutiinia.
Näin se on, kannattaa tapella verissä suin siitä mistä itse välittää, ei siitä mistä toiset välittää.