Ahdistus ja pelko

On pakko kirjoittaa tänne sillä en jaksa ystävilleni aina valittaa.

Sain töissä huonoa palautetta asenteestani asiakkailta, vaikka teen kaikkeni että olen ystävällinen. Yksi niistä palautteista oli oikeassa. Asiakaspalvelutyössä tavallaan joudun esittämään kokoajan, sillä en jaksa oikeasti jutella ihmisille ja kokoajan on kiire, mulla menee ruokahalu kun on jono ja pitää myydä kaikkea ja kaikkea. En vain jaksa ja alan olla loppuunpalanut. Pyysin vähemmän työtunteja, mutta ei sekään auta, olen niin ahdistunut töihin mennessä ja itkettää..

Toiseksi, olen ihastunut tai jopa rakastunut erääseen jolle en voi kertoa tunteistani.. Tuntuu että hän viimein tajuaa kiinnostukseni. Pelkään että hän ei halua minua, pelkään että hän valitsee toisen... mutta toisaalta olen kiitollinen että uskalsin tehdä aloitteen. Pelkään kuitenkin, että jään ikuisesti yksin. Olen pian 30v ja kohta 6v sinkkuna, ja olisi oikeasti kamalaa jos jäisin yksin. Olisin niin hyvä tyttöystävä ja kaunis.. Pelkään kuollakseni että en koskaan löydä sitä oikeaa

Pelkään myös että saan potkut, pitäisi olla kiitollinen että on töitä ja nuo palautteet muistuttivat minua että ei saa pitää itsestään selvyytenä.¨

ahdistaa ja itkettää kun olen nyt kipeänä ja pelkään että on korona, en kuitenkaan voi mitään tehdä ja kotona ajattelen vain ihastustani...

Toivoisin että hän tajuisi

Onko muita ahdistuneita? Tuntuu että en millään pääse yli tästä, päällimmäiset ajatukset ihastus ja se että saan potkut noiden palautteiden perusteella... Tälläiset ajat kun on... Olisi niin noloa saada potkut
Pelkään että menneisyys toistaa itseään, sain joskus 8v sitten potkut, vihasin sitä ja vihaan tätäkin, mutta en halua potkuja..