Olen veneillyt pienillä perämoottoriveneillä paljon, eikä rantautuminen sinänsä ole vieras asia, mutta isoista akselivetoisista veneistä ei ole aiempaa kokemusta.
Täksi kesäksi hankittiin noin 10 m pitkä akselivetoinen uppotukki, jonka kanssa rantautuminen on osoittautunut melkoisen haastavaksi yksin kulkiessa. Joka kerta on maihin päästy, mutta kaikki vinkit olisivat tarpeen. Miten rantautuminen tulisi tehdä isolla veneellä? Erityisesti köysirutiinit kiinnostaisi.
Täksi kesäksi hankittiin noin 10 m pitkä akselivetoinen uppotukki, jonka kanssa rantautuminen on osoittautunut melkoisen haastavaksi yksin kulkiessa. Joka kerta on maihin päästy, mutta kaikki vinkit olisivat tarpeen. Miten rantautuminen tulisi tehdä isolla veneellä? Erityisesti köysirutiinit kiinnostaisi.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Samalla tavalla kuin siilit rakastelee: varovasti, hyvin varovasti.
Veneen massa rauhoittaa liikettä erinomaisen hyvin eikä tuuli tartu siihen samalla tavlla kuin kevyeen liukuvaan veneeseen.
Jos kyseessä on vakiopoijupaikka niin kiinnitysköysiin voi tehdä merkit sopivan pituuden tietämiseksi ja pistää ne ennen rantautumista valmiiksi kiinni knaapeihin. Tällöin rantautumisessa ei tarvitse keskittyä köysien kanssa pelaamiseen niin paljoa. Lähtiessä poijupaikalta voi myös pistää köyden laiturin rautarenkaan tms. ympäri niin, että sen saa veneestä käsin irroitettua ja vedettyä pois. Helpottaa lähtöä tuulisessa paikassa jossa vene tahtoo kokoajan siirtyä sivulle samalla kun pitäisi vetää venettä kohti peräpoijua sen irroittamiseksi.
11 metriä pitkä 8 tonninen yläohjaamollinen (siis ttulikuormaa).
- Keulaköydet keulaan valmiiksi
- Riittävän pitkä poijuköysi peräknaapiin kiinni.
- Kollaat poijuköyden niin, että se aukeaa nätisti
- Pohjuhaka noin puoleen välin venettä
- Ajat veneen tuulensuunta huomioiden pojun viereen, pysäytät
- Menet kiinnittämään poijuhaan poijuun
(minä siis lähden yläohjaamosta alas ja kierrän veneen takakautta sivukannelle)
- Kone eteenpäin kohti laituria
(minä siis menen yläohjaamoo veneen sivukannelta takakautta kiertäen kaasukahvalle)
- Vähän ennen laituria pysäytät veneen / annat sen valua hitaaaaaasti omalla massallaan kohti laituria. Suunta alusta saakka oikea tuulensuunta huomioiden
- Menet keulaan kiinnittämään keulaköytdet
(minä siis lähden yäohjaamista, kierrän veneen peräkautta keulaan).
- Kun keula on suurinpiirtein kohdallaan (edes yhdellä köydellä), menet perään ja kiristät peräpoijun oikean mittaiseksi.
- Menet viimeistelemään keulan kiinnityksen.
Ihan toimiva prosessi. Toimii samalla tavalla myös kun menen yksin luonnonsatamaan. Pojun tilalla vaan on ankkuri ja sen voi tiputtaa perästä huomattavasti aikaisemmin. Siksi on jopa helpompi rantautua.
Kauko-ohjattavasta keulapotrkurista on jonkin verran hyötyä, varsinkin jos on ikävä sivutuuli.
Opettele käyttämään veneen massaa hyödyksi.
Älä hätäile, rauhallisuutta.
Uppomarunkoista voi ohjata jonkin verran kallistelemalla sitä sivyynnissa. Esim. keulassa siirryt laidalta toiselle, kun lähestyt rantaa. Näin tein enne, kun liikuin uppomarunkoisella noin 8 metrin veneellä yksin.