Tuntuu karmivalta huomata että oma elämä tuntuu jumittavan. Isäni lähti yllättäin pois. Puolisen vuotta sitten sain puhelun päivystyksestä. Puhelun tullessa huusin ja itkin lujaa, se ei tosin auttanut tietoa siitä että isää ei enää ole. Menin katsomaan isää, itkin ja huusin "miksi?!?"
Vielä näin puolen vuoden jälkeenkin ikävä on kova. Tuntuu hankalta! Miten edetä???
Vielä näin puolen vuoden jälkeenkin ikävä on kova. Tuntuu hankalta! Miten edetä???
Vastaukset 1
Vanhimmat
Sielu ei koskaan kuole, vaikka elämä tässä muodossa loppuu. Oma isäni kuoli yli kymmenen vuotta sitten. Itse ajattelen niin, että kuolema ei ole loppu eikä lopullinen ero niille, jotka uskovat ja luottavat Jumalaan. Itse olen käsitellyt asian noin. Jokaisen vastuulla on myös itse päättää, keneen uskoo ja luottaa elämässä ja kuoleman hetkellä. Läheisten kuoleman tulisi viedä omaisia lähelle Jumalaa ja turvautumaan Häneen. Näin siinäkin tapauksessa, vaikka ei olisi varmuutta siitä, uskoiko ja turvautuiko edesmennyt läheinen Jumalaan.
Ikävä on ihan luonnollista. Ikävä ja suru kertoo siitä, että toinen oli tärkeä ja toiseen oli tunneside. Suruaika kestää usein 1-2 vuotta. Jokainen suree ainakin vanhempiensa, sisarustensa, puolisonsa tai oman lapsensa kuolemaa. Noissa tapauksissa kuolema tulee lähelle. Sururyhmiä toimii seurakunnissa, ne on avoimia kaikille läheisensä menettäneille, jos tarvitsee apua surun käsittelyssä. Aikaa on hyvä antaa surutyölle.