Varmasti muillakin on näitä samoja ajatuksia kuin minullakin, mutta ajattelin nyt tuoda esille ne tänä päivänä.
Siitä asti kuin tiedostin, että minulla on mahdollisuus synnyttää ja tulla äidiksi, eli noin 15-16 vee, olen ajatellut että synnyttäminen on nöyryyttävää ja todella epämiellyttävää hommaa, joka on naisen taakkana.
En tiedä josko olen aivan aian oikein ymmärtänyt, mutta tänä päivänä on mahdollista lähes täydellisesti ja turvallisesti lievittää synnytyskipua, mutta johtuneeko ikivanhasta ajattelutavasta ja asenteista, niin jonkinasteisella kivulla on naisen lapsi tehtävä. Minusta tämä on aivan käsittämätöntä! Aivan sama juttu kuin viisaudenhampaat poistettaisiin ei niin täydellisellä puudutuksella..Amerikkalaisen ystäväni mukaan Jenkeissä tehdään sektio tai sitten annetaan heti epiduraali kun laitokselle saapuu, jos vain haluaa. Meillä olisi siis muutakin oppimista kuin vain Mäkissä ateriointi..
Koen myös, että synnyttäessä, på finska perse paljaana ähkiessä, nainen on täysin toisten armoilla että saako kipulääkettä ja mitä tehdään alapäähän. Minun on vaikea ymmärtää, miten kukaan itseään kunnioittava ihminen voi alentua sellaiseen.
Miksei siis leikkausta suosita? Toki siinä on kaikki riskit, mutta anestesiassa tai ainakin esilääkittynä synnyttäminen tuntuisi helpommalta..Eli sektioäiti onkin rohkeampi kuin perinteiseen menevä. Toki leikkaus maksaa enemmän, mutta hoidammehan me alkoholi- ja tupakkasairaudet veroeuroilla, syyllistämättä, kun taas sektiota halajava saa itsekkyys- yms syytökset niskaansa.
Jossittelua kerrakseen, mutta jos miehet synnyttäjän rooliin joutuisivat, menettelymalli olisi heti sektio tai sataprosennttinen kivunhoito mahdollisine alapäänvaurio korjausleikkauksineen!
Vielä lopuksi, kettuilijat älkää vaivautuko! Nämä ovat minun mielipiteitäni, eivät provoja. Uskon että joillekin synnyttäminen on maailman iihanin asia. Mutta ei minulle, ainakaan vaginally. Lapsia voi adoptoida ja voisin jopa sanoa sen olevan itsekästä tehdä niitä tähän julmaan ja kylmään maailmaan! Tämän suuntaan niille, jotka kenties mielessään minua itsekkääksi syyttävät, kun en halua välttämättä lapsia maailmaan saattaa..Eivät kaikki koe raskauden ja lapsien saannin olevan osa naiseutta. Elämässä on muitakin asioita, ja jälkensä tänne voi jättää monella muullakin tapaa.
Siitä asti kuin tiedostin, että minulla on mahdollisuus synnyttää ja tulla äidiksi, eli noin 15-16 vee, olen ajatellut että synnyttäminen on nöyryyttävää ja todella epämiellyttävää hommaa, joka on naisen taakkana.
En tiedä josko olen aivan aian oikein ymmärtänyt, mutta tänä päivänä on mahdollista lähes täydellisesti ja turvallisesti lievittää synnytyskipua, mutta johtuneeko ikivanhasta ajattelutavasta ja asenteista, niin jonkinasteisella kivulla on naisen lapsi tehtävä. Minusta tämä on aivan käsittämätöntä! Aivan sama juttu kuin viisaudenhampaat poistettaisiin ei niin täydellisellä puudutuksella..Amerikkalaisen ystäväni mukaan Jenkeissä tehdään sektio tai sitten annetaan heti epiduraali kun laitokselle saapuu, jos vain haluaa. Meillä olisi siis muutakin oppimista kuin vain Mäkissä ateriointi..
Koen myös, että synnyttäessä, på finska perse paljaana ähkiessä, nainen on täysin toisten armoilla että saako kipulääkettä ja mitä tehdään alapäähän. Minun on vaikea ymmärtää, miten kukaan itseään kunnioittava ihminen voi alentua sellaiseen.
Miksei siis leikkausta suosita? Toki siinä on kaikki riskit, mutta anestesiassa tai ainakin esilääkittynä synnyttäminen tuntuisi helpommalta..Eli sektioäiti onkin rohkeampi kuin perinteiseen menevä. Toki leikkaus maksaa enemmän, mutta hoidammehan me alkoholi- ja tupakkasairaudet veroeuroilla, syyllistämättä, kun taas sektiota halajava saa itsekkyys- yms syytökset niskaansa.
Jossittelua kerrakseen, mutta jos miehet synnyttäjän rooliin joutuisivat, menettelymalli olisi heti sektio tai sataprosennttinen kivunhoito mahdollisine alapäänvaurio korjausleikkauksineen!
Vielä lopuksi, kettuilijat älkää vaivautuko! Nämä ovat minun mielipiteitäni, eivät provoja. Uskon että joillekin synnyttäminen on maailman iihanin asia. Mutta ei minulle, ainakaan vaginally. Lapsia voi adoptoida ja voisin jopa sanoa sen olevan itsekästä tehdä niitä tähän julmaan ja kylmään maailmaan! Tämän suuntaan niille, jotka kenties mielessään minua itsekkääksi syyttävät, kun en halua välttämättä lapsia maailmaan saattaa..Eivät kaikki koe raskauden ja lapsien saannin olevan osa naiseutta. Elämässä on muitakin asioita, ja jälkensä tänne voi jättää monella muullakin tapaa.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Sen karmivan tuskan jo ajat sitten kerran kokeneena yhdyn tähän oikeutta äideille vaativaan kuoroon. Suomessa on paljon kaikkea omituista ja epäloogista ajattelua, myös kivunlievityksessä kuin vaikkapa eutanasiassakin - muukin politiikka ja EU:n direktiivien hännystely hämmästyttää ja ärsyttää.
Kun itsellä tuota ikää on ja iltatähti on kesällä tulossa, en halua MISSÄÄN HERRAN NIMESSÄ kokea edes puolittain sitä käsittämättömän kauhistuttavaa asiaa uudelleen, mitä kerran synnyttäessäni alateitse koin. Tunnen nyt toisella kierroksella olevani teuraaksi menevä lammas - uhri ja totaalisesti toisten armoilla.
Kauhistuttava ja kielteisiä tunteita jättänyt synnytys oli verrattavissa LEIKKAUKSEEN ILMAN PUUDUTTEITA tai hitaaseen ja kidutusta täynnä olevaan tappoon, jossa käytetään teräaseita koko kroppaan. En minäkään käsitä' miksi sitä on niin vaikea monien uskoa. Olen kanssasi samaa mieltä, MIEHET kun eivät synnytä, niin asiat paranevat hitaasti kivunlievityksen osalta. Turha kyllä miettiä, miksi moni nainen saa synnytyksen jälkeisen masennuksen. Minulla oli ainakin varmasti post-traumaattinen masennusoireyhtymä käsittämättömän kamalasta synnyttämisestä, aivan kuten leikkauspotilaskin voi masentua leikkauksen jälkeen. Leikkaus vaan ei ole yhtään mitään kyllä siihen verrattuna, mitä tässä selostan. Kyllä minuakin on leikelty.
En halua unohtaa enkä kaunistella koskaan koko peevelin asiaa, vaan haluan että asiasta keskustellaan nimenomaan asioiden parantamiseksi.
No nyt alko sit pelottaa n. 200% enemmän tuo synnytys... Mä olin jo vähän rentoutunut että kyllä sen kestää eikä se nyt niin kamalaa ole kun on kivunlievitykset ja jos kaikki menee "normaalisti"... Enhän mä nyt uskallakaan mennä synnyttään, mitä mä teen, apua!? Joten jos yhtään ois rauhoittelua jollain niin otettais todella kiitollisena vastaan!! Viikko la:han!!
Älä käy lukemassa tälläisiä kirjoituksia ollenkaan! Muista että suurin osa synnytyksistä menee aivan hyvin ja kätilöt ja lääkärit ovat sinua ja vauvaasi varten. Käy lukemassa tuolta alempaa se kirjoitus pelko pois (tai jotain sinne päin). Saat maailman ihanimman palkinnon syliisi synnytyksen jälkeen ja lyön vetoa ettet vaihtaisi sitä hetkeä mihinkään elämässäsi! :)
Hei!
Ihan pakko oli alkaa vastailemaan tähän...Itse synnytin ensimmäiseni pikkaisen reilut kolme viikkoa sitten ja en voi muuta sanoa kuin että helpompaa oli kuin mitä odotin! Supistukset oli ne pahimmat, eikä nekään nyt ihan mahdottomia olleet. Ponnistusvaihe olikin sitten jo ihan mukavaa ja repeämiä ei tullut kuin pari ihan pientä, nyt nekin jo ihan kunnossa. (kaksi tikkiä vaativat ainoastaan!)
Siis mulla jäi ainakin synnyttämisestä ihan mukavat muistot, ihana saada oma pieni vatsan päälle :) Mitään kamalaa, sietämätöntä tuskaa en kokenut missään vaiheessa. Tsemppiä synnytykseen!!!!
Jaa-a, mietin pitkään että miten tätä kommentoisi ja mitä sanoisi loukkaamatta toista tai antamatta sellaista kuvaa josta taas heti joku muu antaa kärkevää vastakommenttia...
No mutta, itse olen hyvin suvaitsevainen ja "moniulotteinen" ihminen, eli en tuomitse muiden mielipiteitä tai ajatuksia, yritän ymmärtää ja nähdä asian toisen kannalta, oli sitten kyse mistä tahansa elämään liittyvästä asiasta.
Itsekin olin nuorena sitä mieltä, että synnyttäminen on varmasti kamalinta ja hirveintä mihin nainen voi elämässään joutua ja itse en aikoisi ikinä lapsia hankkia tähän julmaan kamalaan maailmaan, adoptoisin sitten jos niitä haluaisin.
Vaan vuodet vieri ja mielipiteet muuttui. Nyt olen kahden lapsen äiti ja lisää on tulossa.
Synnyttäminen ei ole täysin kivutonta, pitäisikö sen olla? Se kipuhan ei kuitenkaan ole mitään tappavaa, ei siihen itse kipuun kuole!
Miten kivuliasta on kokea jäsenen silpoutuvan tai miten kivuliasta on kidutus... kaikkea kauheaa tapahtuu maailmassa eri puolilla koko ajan. Synnyttäminen on kuitenkin yksi luonnollisempia elämään kuuluvia asioita mitä olla voi, eihän meitä olisi täällä ketään jos ei kukaan synnyttäisi! Mitä nöyryyttävää siinä on, synnyttämisessä? Minä ainakin olen kokenut olevani itse siinä "pääroolissa" synnyttäessä ja kätilöt ja lääkärit ovat sitä varten että he varmistavat että kaikki menee hyvin ja auttavat tarpeen vaatiessa. Aina on perustelut sille jos ei esim. jotain kipulääkettä ole mahdollista antaa. Itse olen ainakin ensisijaisesti ajatellut ensin sitä vauvaa ja sitten vasta itseäni, vauvan henkihän se siinä on pääasiassa. Olen siinä tavallaan vain välikappaleena luomassa uutta elämää.
Tästä muuten kommentoikin eräs kätilötuttuni, että on käsittämätöntä miten itsekkäitä monet äidit synnyttäessään ovat... melkein vauvan hengen uhalla vaaditaan itselle helpotusta. Ollaanko me tässä nyky-yhteiskunnassa liian pitkällä sen suhteen, että kaikki pitäisi olla niin hallittua ja kontrolloitua, ei saisi tuntea kipua ja tuskaa, kaikkeen pitäisi olla lääke jolla kipu ja tuska poistetaan? On sitten kyse fyysisestä tai psyykkisestä tuskasta ja kivusta. En yhtään vähättele asiaa ja tuomitse niitä jotka sektiota vaativat, omaan tuttavapiiriinikin kuuluu äitejä joilla on ollut vaikea synnytys ja lopulta päädytty sektioon vauvan hengen pelastamiseksi. Tälläistä voi tapahtua. Jokainen synnytys on erilainen ja naiset kokevat sen eri tavalla. Mielestäni ei kuitenkaan kenenkään pitäisi antaa synnytyksen vaikuttaa loppuelämäänsä sillä mielellä, että jos siinä on ollut jotain todella hankalaa, se kannattaa selviä ja käydä läpi sitten vaikka ammattiauttajan kanssa että saa mielenrauhan. Omalla kohdallani synnytykset on olleet elämäni huippuhetkiä ja olen kokenut ne myöteisinä ja luonnollisina elämään kuuluvina kokemuksina, kaikkine kipuineen ja tuskineen!
Puit sanoiksi sen mitä minäkin ajattelin.
Ensimmäiseksi tuli juuri mieleeni tämä ns. itsekkyys", kaiken pitäisi olla niin helppoa vain itselle, lapsi jää siinä huomaamatta toiseksi.Alatiesynnytyksessä lapsi saa valmistautua kohdunulkopuoliseen elämään rauhassa(esim. hengitys).Miksi muuten synnyttäminen kestäisi kauan? Luontoäiti sen niin hoitanut.Tämä siis mitenkään vähättelemättä sektiosynnytystä, koska on typerää mennä tuomitsemaan ketään.
Itse olen sitä mieltä, että kipua ei kenenkään täytyisi kokea.Mutta joissakin tilanteissa on pakko, eikä ole vaihtoehtoja.
Mutta, jokainen synnytys on erilainen, eikä koskaan voi tietää mitä tapahtuu.Suurin osa synnytyksistä kuitenkin on normaaleja, oli ne sitten sektiosynnytyksiä tai alatiesynnytyksiä.
Ymmärrettävää toki että synnytys on yksilöllinen taphtuma eikä kaikiin suinkaan satu niin paljon että traumoja tulisi, mutta kivunlievitys ei ole missään nimessä itsekästä - ja harvemmin turhaakaan.
Niinhän kirjoitinkin, jos luit ajatuksella mielipiteeni... ;)
Varsinkin tuon viimeisen kappaleesi allekirjoitan täysin.
Ap:lle sanoisin sen verran, että synnyttämisestä ei koskaan saada täysin kivutonta. Olkoon synnytystapana sitten sektio tai alatie. Alatiesynnytyksen jälkeen saattavat kivut lähteä saman tien. Tosin jälkisupistuksia tulee, mutta niitä tulee sektionkin jälkeen. Mutta sektion jälkeen voi haavakipuja olla kauan. Ja jos imettää aikoo on kipulääkitys hiukan rajallista.
Minkään synnytystavan oikeellisuuteen/ vääryyteen en sen enempää puutu. Mielikuvat sektiosta/ alatiestä vaihetelee kaikilla, vähän kuten käsitykset kierrättämisestä ja luomuravinnostakin.
Omat lapseni olen synnyttänyt alakautta. Pakkohan siinä oli housut riisua ;) Mutta luuletko, että sektiossa ollaan housut jalassa? Enemmän siellä on purukkaa alapäätä ihmettelemässä, kuin alatiesynnytyksessä. Epiduraalia en halunnut, sen sivuvakutus on supistusten heikkeneminen, ja tippaa en missään nimessä halunnut. Joten mieluummin pienilllä kivuilla kuin tipalla.
Molemmissa synnytystavoissa on puolensa. Minulle on alatie sopinut, minun ei tarvitse suunnitellusti tietää mitä tapahtuu, milloin synnytys käynnistyy. Otan yleisesti ottaen asiat vastaan sellaisina kuin ne tulevat. Mutta me ihmiset olemme erilaisia, jokaisella olkoon oikeus päättää siitä mikä sopii itselle. Minä henkilökohtaisesti kammoksun neuloja ja pelkään leikkaukseen joutumista. Koen leikkaustilanteet sellaisina, että siinä viedään minulta oikeus omaan kehoon, en voi liikuttaa itseäni enkä vaikuttaa mitenkään asioiden kulkuun. Ja leikkauksen jälkeen tiedossa olevat kivut haluan välttää jos vaan mahdollista.
Olen itse hoitoalall, töissä paikassa jossa on kohtuullisen paljon kipupotilaita. Täällä on pakko myöntää olevansa vaan ihminen tietyissä asioissa, lähinnä esim. kipua ajatellen. kaikkea kipua ei voida täydellisesti lievittää, hyvän kivunlievityksen löytymiseen menee aikaa. Lääketiede ei kertakaikkiaan voi kaikessa auttaa, se on vaan hyväksyttävä. vaikka se toisille vaikeaa onkin.
Luitko lauseen, jossa kerroin amerikkalaisesta ystävästäni??Siellä annetaan puudutusta heti mikäli vain haluaa, joten synnytyss voi olla hyvin hyvin kivutonta. Kyllä synnytyskipua osataan hyvin ja turvallisesti hoitaa, kysymys on asenteista. Kirjoitin myös että hammasoperaatioissa puudutus on täydellinen, mutta sitten naistenvaiva tuskaa potenssiin miljoona ei osata tai haluta kunnolla hoitaa! Toki lapsirakas ihminen tämän asian voi antaa anteeksi, mutta mikäli täällä ei ole ihmisiä jotka eivät pistä hanttiin kuten minä ei meillä edes olisi sitä puoliksi turhaa epiduraalia. Olen kolmeakymppiä lähestyvä nainen ja edelleen eivät ajatukseni ole muuttuneet mihinkään..Jos miehet synnyttäis, ne saisi oxanestit ja vastaavat heti kättelyssä..Ja tuskin suostuisivat ähkimään ja ulostamaan allensa/ hankkimaan välilihan repeämät vaimon vierestä tuijottaessa. Niin se vain on.
Etenkin tuon viimeisen lauseen allekirjoitan täysin. Jos synnytys olisi aikojen alusta ollut miesten puuhaa, niin uskoisin sen olevan aivan toisenlaista nykyään. Tuskin miehet suostuisivat niin tuskaiseen ja alentavaan tapahtumaan, jossa kaikken veren, ulosteen ja virtsan lisäksi saattaa pahimmassa tapauksessa tulla todella pahaa jälkeä sukupuolielimiin. Jos oikein ikävästi käy, niin nainen joutuu vielä kuukausienkin päästä pitämään vaippoja, koska alapäässä on synnytyksen jäljiltä vain yksi suuri auko, joka on tikeillä parsittu kokoon.
Typerintä on mielestäni vedota siihen, että synnytys on luonnollinen tapahtuma ja että kautta aikojen naiset ovat siitä selvinneet. Isoäitiemme aikaan vielä ilman kursimista ja kivunlievitystä. Vuosia sitten mielisairaitakin hoidettiin kallonporauksilla, että se siitä lääketieteen kehittymisestä...
Sanoit viestissäsi, että luontoäiti on suunitellut synnytyksen hitaaksi, jotta lapsi saisi aikaa opetella hengitystä. Pakko korjata hieman.
Ihmisen synnyttäminen on vaikeaa kahdesta syystä: 1) Me kävelemme kahdella jalalla. Luontoäiti on todennut, että käsien vapauttaminen kaikkeen kivaan puuhasteluun on lajikehityksen kannalta niin hyödyllistä, että siitä kannattaa hieman maksaakin. Ja naiset maksavat tuon hinnan tuskaisella synnytyksellä. Jotta pystyssä käveleminen olisi mahdollista, lantion on täytynyt kaventua. Kapeasta lantiosta on vaikeampi pusata jälkeläisiä. 2) Me olemme aika fiksuja ja siksi myös isopäisiä. Vastasyntyneillä homo sapienseilla on suhteessa aivan mahdottoman jättiläismäinen kaali, jotta sinne mahtuisi ne isot aivot, jotka meille evoluution aikana on muodostunut.
Summa summarum: Kapeasta lantiosta isopäisen mukelon työntäminen tekee kipeää. Voi voi, sellaista se lajikehitys on. Sillä ei ole mitään tekemistä sikiön valmistautumisen kanssa -katso vaikka lehmiä: ne poikivat vasikkansa mukavan helposti ja nopeasti. Ja vastasynyneet vasikatkin osaavat hengittää. Ja jopa kävellä!
Olen synnyttänyt kaksi lasta, eikä se ole lähellekään tuollaista. Nuo ovat todella poikkeuksellisia ja huonosti hoidettuja juttuja tuollaiset.
Synnytin kuopukseni ilman mitään ja olin heti synnytyksen jälkeen valmis töihin. Se on totuus ja niin se homma ennenkin hoitui. Vinkukaa vain ties mitä puudutusta ja leikkausta, mutta enemmän kipuja sillä vain kerjäätte itsellenne.
Synnytyskipu on kipua, johon auttaa parhaiten synnyttäminen. Kaikki turha puuttuminen pitkittää synnytystä ja pitkittää kipuja. Kaikki toimenpiteet episiotomasta sektioon lisäävät äidin kipua ja hidastavat paranemista.
Kun synnyttäjä on täyspäinen, jossain määrin rauhallinen ja tuntee olevansa turvassa, synnytys on nopea ja menee hyvin. Sen helpommalla nainen ei voi siitä selvitä. Lääkärit eivät osaa synnyttää, he osaavat vain sörkkiä luonnollista tapahtumaa. Sörkkiminen voi olla tarpeen, jos esimerkiksi kohdunkaula ei avaudu (mikä sekin johtuu usein kokovartalojännityksestä, kun synnyttäjä on ihan paniikissa).
Tietysti lääketiede pelastaa lapsia, jotka ennen olisivat kuolleet, mutta on kummallista, että jatkuvasti enemmän äitejä joudutaan leikkaamaan yleisen paniikin takia. Eivätkö nämä äidit osaa yhtään luottaa siihen, että kätilöt ja lääkärit puuttuvat asiaan, jos jotain on vialla.
Kivunlievitystä saa, terapiaa saa etukäteen ja jälkikäteen, mutta mikään ei riitä. Ehkä ei sitten kannattaisi tehdä niitä lapsiakaan. Miten niitä sitten osaa kasvattaa? Vaaditteko lääkettä ja leikkauksen, kun kolmevuotias ei tahdo pukea ulkohaalaria päälle?
Haloo, naiset. Jotain rajaa.
Otahan ENSIN selvää ,kuinka monta äitiä leikataan ts.synnyttää sektiolla,muuta kuin terveydellisten syiden vuoksi.On kuule todella harva joka synnytyspelon vuoksi oikeesti valitsee sektion. Tuo melkosen loukkaavaa tekstiä..
No montako sitten... itse en asiast muuta tiedä, kuin että juurihan tässä taannoin tuli ohjelma siitä, miten nykyaikana sektioiden määrä on jatkuvasti lisääntynyt ja entistä enemmän halutaan sektioita vain äidin omasta halusta ilman lääketieteellistä perustetta! Koska ei enää luoteta omaa itseen ja kykyyn selviytyä, vaan pelätään sitä kipua ja että itselle jää pysyviä haittoja normaalista alatiesynnytyksestä.
Alatie synnytyksen haittoja,niin sitä kai kaikki nuoret "trimmit" pelkää..elikkä alapää kärsii,ei ole enää sama piukkis,sektiolla olis edelleen piukkis..joopa joo,tosiasia..
Näinhän se varmaan on! Ja uskonkin että juuri ne, jotka eivät ole koskaan synnyttäneet, tätä asiaa eniten pelkäävätkin. Itse pari vauvelia synnyttäneenä en vieläkään voi uskoa että miten ihmeellä ne sieltä niin pienestä aukosta oikein mahtuu tulemaan, kun sitä kuitenkin on paikat palautuneet ihan normaaleiksi synnytyksen jälkeen. (Ja kuten moni muukin on sanonut, on seksielämä vain parantunut eikä suinkaan huonontunut synnytysten jälkeen.)
Ei ole mitään syytä loukkaantua, jos on leikattu lääketieteellisestä syystä. Lähinnä teki mieleni tökkäistä niitä tyyppejä, jotka jo ETUKÄTEEN ennen ensimmäisensä synnytystä vaativat leikkausta. Kummallista toimintaa.
Pelkää kai sitä jokainen, sanoi Lehtokin. Ei silti tartte sekoomaan ruveta.
En lukenut kaikkia, vastaan vain keskustelun aloittajalle nopeasti, että ymmärrän hyvin, mitä tarkoitat. Itseäni (2 alatiesynnytystä) auttoi tiedon hakeminen, oma aktiivisuus synnytyksessä ja miehen läsnäolo. Ainakin niissä kahdessa sairaalassa, missä minä olen synnyttänyt, äidin annetaan olla sangen rauhassa, jos tällä vain oma pokka kestää. Eli jos et mene kivusta paniikkiin, vaan pysyt rauhallisena, saat kyllä itse päättää hyvin paljon - kaiken, ellei lapsen arvioida olevan vaarassa. Kivusta pääsee eroon epiduraalilla, mutta sitten ei voikaan välttämättä olla niin aktiivinen, vaan on toisten armoilla. Minä en halunnut epiduraalia, vaan tykkäsin siitä, että sain kävellä itse jne. Toisessa synnytyksessä olin kotona mahdollisimman pitkään: synnytys oli nopea ja minä päätin asennot ym. Mies on mukana minun luottohenkilönäni: jos joku yrittää kävellä ylitseni, mies yrittää auttaa, mutta muuten mies vain on. Meillä kaikki on mennyt hyvin ja mies on saanut rauhassa syödä eväitä.
Kaiken jälkeen sinä olet synnyttänyt, ei kukaan muu. Minä olen aina ollut myös ylpeä synnytyksistäni. Kivunlievityksen huono puoli on tokkuraisuus. Jos selviää vähillä kipulääkkeillä, näkee lapsensa ensi kertaa pirteänä ja lapsikin on pirteä.
Upeaa lukea että kerrankin joku on mun kanssa samaa mieltä.
Mun mielestä alatiesynnytys / synnytys ilman kunnollista kipulääkitystä on suurin piirtein ihmisoikeusrikkomus. Se on nöyryyttävää, naista alistavaa jne. Se voi ola myös lapselle vaarallista. Itsekään en tässä istuisi kirjoittamassa, ellei äidilleni olisi tehty keisarinleikkausta.
Mielestäni ongelma on se, että naiset eivät itse ymmärrä vaatia sitä mikä on parhaaksi heille, ja alistuvat sellaisiin turhiin vanhoihin käytäntäntöihin kuin alatiesynnytys. Suomessahan on voimassa potilaslaki, jonka mukaan potilaalla on itse oikeus päättää hoidostaan. Mietin vaan, että onkohan tällainen oikeus käytännössä myös odottavilla äideillä...
Toivon että joskus tulee se päivä, kun naisilla on todellinen oikeus päättää omasta kropastaan, ja elää pelkäämättä. Ennen sitä en aio lapsia hankkia!