Kun fyysistä työtä tai liikuntaa on vähän, on katsottava mitä suuhunsa laittaa. Kuitenkin se vaatii itsekuria.
Jojoilu on meikä-äijällekin tuttua, paino nousee tai laskee etenkin sokeri- ja rasvapitoisen ravinnon käytöllä.
Nykyinen painoni on BMI mukaan 24.1 eli normaalin rajoissa. Olen iältäni yli 80v. Hyötyliikuntaa rajoittavat molempien käsien ja toisen jalan vammat.
Joudun pitämään välipäiviä jos kipu kasvaa liian vahvaksi. Vanhassa ok-talossa on joka vuodenaika hiukan töitä. Kunnon säilyminen olisi tärkeää.
Jojoilu on meikä-äijällekin tuttua, paino nousee tai laskee etenkin sokeri- ja rasvapitoisen ravinnon käytöllä.
Nykyinen painoni on BMI mukaan 24.1 eli normaalin rajoissa. Olen iältäni yli 80v. Hyötyliikuntaa rajoittavat molempien käsien ja toisen jalan vammat.
Joudun pitämään välipäiviä jos kipu kasvaa liian vahvaksi. Vanhassa ok-talossa on joka vuodenaika hiukan töitä. Kunnon säilyminen olisi tärkeää.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Hyvinhän tuo näyttää menevän. Nou hätä :)
Se+on+totta,+että+omakotitalossa+on+aina+työtä+ja+jotain+korjattavaa.
Ammattityöt kuten remontit joudun teettämään yrittäjillä. Mut nää pienemmät tein helposti itte. Syksyllä jo terveys romahti. Aina uus paikka kehosta laukee.
Fysioterapeutit auttaa, muttä niiden työ menee hukkaan aika vähästäkin ponnistelusta. Ja ne sanoo sen.
Lihasvasaroista ( massage hammar) löytyy myös edullisempia muutaman kympin hintasia. Sillä kun joka ilta kipeitä paikkoja käsittelee, niin pääsee aamulla liikkumaan.
Olen laihtunut vuoden aikana 10 kg, en siis laihduttanut millään ihmedieetillä. Pienensin ainoastaan hieman annoskokoja, enkä koskaan ota lisää, olkoon vaikka kuinka hyvää. Noudatan perinteistä "lautasmallia", ihan tavallista kotiruokaa.
En ollut edes lihava, kun aloitin, halusin vain saavuttaa entisen vaatekokoni. Olen koko ajan ollut painoindeksini puitteissa, nyt siellä alarajalla,
"halusin vain saavuttaa entisen vaatekokoni"
Itsellänikin on tuo sama ongelma, ja aloitin 1.6 pudottamaan painoa, kun mahan kohta on kertynut liikaa huonoista ravintovalinnoista, tosin on sitä tullut muuallekin.
Aamupainon mukaan oli jo hävinnyt 5.7kg. Vielä riittää pudottamista koko kesäski, onneksi kunto on aika hyvä ikäisekseni, ja moottoripyörälläkin tulee ajeltua ja omat autot korjaan itse, kuten nyt tuota.
Tuollaiseen kunnostan jousitusta ja teen vetokoukkuua, kun saa vielä tehdä itse kun auto on sen ikäinen, uusimpinhan ei saa, näin tämä kommunistinen järjestelmä on tämänkin asian hoitanut ?
https://youtu.be/EkTgJzOIXvc
Itsekuri vai tavat? Muuttaessamme tilavasta rinnetalosta kerrostaloon olimme vaimoni kanssa 54v / 59v.
Melko pian päivittäisiin rutiineihini tuli uusi, inhottava tapa. Vaimoni piti täytekeksejään kahvinkeittimen yläpuolella olevassa kaapissa samalla hyllyllä kahvipurkin kanssa. Panostaessani kahvinkeitiimen tuli tavakseni kähveltää pari keksiä. Siitä tauti levisi koskemaan muuallakin olevia, "turhia" närkkimisiä kuten kuivakakkua ja mitä sattuikin olemaan käsillä.
Aivan ensimmäinen toimenpide oli tuosta paheesta luopuminen. Siis ei vähentäminen vaan kaiken närkkimisen kertalopetus arkisin. Poikkeukset ainoastaan vierailujen yhteydessä ja sunnuntaisin.
Koko 22:n eläkeläisvuoden ajan olen tehnyt asialliset sapuskat perusraaka-aineista.
Vaihdoimme ruokalautasen "sapuskapesän" koon halkaisijan 20cm > 15 cm. Syöty määrä pieneni huomaamatta. Suuremmalle mätii enemmän ja lapsuuden painolastina oli, että lautaselle itse laitettu syödään viimeistä murua myöten.
Painoindeksi on ainoastaan viitteellinen lukema joka sinänsä ei kerro paljoakaan.
Kehon rasvat ovat "rehellisempiä".
Ikääntymiseen liittyvä inhottava ilmiö on lihaskato vastaan hangoittelusta huolimatta. Viimeiset 10 vuotta painoni on laskenut noin 1kg/vuosi ja siitä 0,6kg on lihasta.
Olen kuullut muutaman lekurin taholta, että ikääntyessä olisi hyvä olla hieman "ylipainoa" koska jonkin häiriön sattuessa se on terveyden kannalta eduksi.
Vyötärön haluaisin pienemmäksi vaan ei tahdo onnistua kun tullut liikuntarajoitteiden, nuorempana pysyin hyötyliikunnalla solakkana, yrittänyt päivittäisillä kuntoilulla ( kuntoiluvälineet ) noin tunti tai puolituntia päivittäin, ei tehoa vyötäröön, syön mielestäni vähän ettei siitä kiinni, kai johtuu geeneistä.
Harmittaa kun ei pysty hyötyliikuntaan kunnolla, kesäpaikassa aina tekemistä jossa käyn enää harvoin, kuntoiluvälineet ei kiinnosta yhtään mutta pakottanut itseni tähän kun muunlainen tehokas liikunta ei onnistu.
Sohvalla löhöäminen pudotti painoani.
Erään operaation seurauksena jöhösin valveillaolon aikani sohvalla makuuasennossa tyyny käsinojan alla nähdäkseni paremmin telkun.
Hyötyliikuntani rajoittui retkiin vessaan, jääkaapille ja keittiön pöytään.
Söin säännöllisesti tavallista kotona tehtyä sekasapuskaa ainoana rajoituksena pitkäkuituisten välttäminen.
3kk tätä "makuuelämää" pudotti painoani 6kg! TODELLA!
Että se siitä liikunnan laihdutusvaikutuksesta.
Liikunna kuluttava teho. Laskekaahan miten pitkälle tai kauan teidän täytyisi kävellä tavallista vauhtia, että ko. kävely kuluttaisi yhden painokilon verran rasvaa, noin 7000kcal!
Omalla kohdallani laskin matkana sen merkitsevän tuntuvasti yli 100 kilometriä. Reisun aikana ei saisi syödä yhtään mitään eikä tietenkään juoda mitään energiapitoista!
Vuosien saatossa on oma lepokulutukseni, elintoimintojen ylläpitäminen ilman mitään aktiviteettejä, laskenut 2230kcal > 1862kcal.
Olet kyllä mielestäni i h m e t a p a u s. Painoni on lievästi yli-puolella ( BMI ). Jos vietän yhden löhöpäivän, tiedän, että paino pompsahtaa 0-kilosta 1 kiloon vuorokaudessa.
Sen voi estää syömällä vähäkalorista safkaa.
BMI ei pidä paikkaansa. Olen 169 cm, paino 67kg. ikä 72v. Silti on vatsamakkaroita. Tavoitepainoni on 62kg.
- ent. työläisjätkä.
Olen+surullinen+tapaus!+Jätin+kuvauksestani+pois+tarkoituksella+jotain+oleellista.
Jos on liikuntarajoitteinen, ohjeeni ei toimi. Mutta itse olen huomannut pitkien kävelylenkkien olevan ainut tapa painon kurissa pitämiseksi. Aineenvaihdunta pysyy kunnossa ja saa aika paljon syödä perusruokaa, ennenkuin lihoo. Liikun muutenkin, voimailen, jumppaan ja airopikkiäkin hieman sätkyttelen kankeuden karkottamiseksi, mutta niillä ei pelkästään painoa kurissa pidä, nälättä.
Olen nyt hieman yli 13 kg solakampi kuin vuosi sitten. Paino on pudonnut ruokavaloimuutoksen myötä. En syö punaista lihaa. Painoni on nyt fyysisten töiden lisääntyessä vielä laskussa. Olen nyt oikeissa mitoissa. En kuitenkaan tavoittele painoni nousevan tai laskevan se on nyt sopiva. Sokerimunkki tai kanelikeksit ovat päiväkahvini lisut.😊
Eikö se olisi ollut parempi olla koko ajan normaalipainossa ? Paljon on menetetty, kun vasta yli 70 v älyää laihduttaa.
Normaalipaino?
Kiitos painonhallintaa ja kuntoilua koskevasta aloituksesta.
Niitä minäkin harrastan ja olen vuosikausia harrastanut hyvällä vaikutuksella terveyteeni.
Yltäkylläisyyden keksimaailmassa ja kakkumaailmassa pitäisi puhua eri liikuntamuodoista. Jokaiselle kyllä löytyy jokin liikuntamuoto, erilaisia kuntoiluväleitä on ostettavissa ihan Citymarket-tasolla hyviä.
Urheiluliikkeistä ja netistä saa kuntopyöriä kotiin, juoksumattoja, joita voi käyttää hitaampaan kävelyyn. Kuminauhoja lihasten vahvistukseen niinkuin erilaisia käsipainoja. Joka lähtöön kyllä löytyy, mikäli ei jaksa lähteä päivittäin ulos.
Ei sitten mikään turvallinen kipulääke auta vaikka ottaisi sen lääkkeen kerran viikossa.
Jopa turvallisena pidetty Panadol aiheuttaa hiukan riippuvuutta. Päivä ilman Panadolia tekee alilämpöisen, inhottavan olon.
Se poistuu vaikka 500mg uudella Panadolilla kapselilla.
1g panadol antaa keskeytymättömän yöunen. Tiedän ennakkoon, että kuormitettuani olkapäitäni tietyissä harjoitteissa riittävästi niin seuraavana yönä herään 1 - 3 kertaa ko. olkapään kipuun. Kaverilta saamani 1g panadol antaa nukkumaan.
Joskus kähvellän vaimoltani jääneitä panacodeja mutta codeiinista riippumatta ne eivät ole yhtä tehokkaita.
BMI?+Normaalipaino?+Ovat+hyvin+henkilökohtaisia+asioita.
" Vanhassa ok-talossa on joka vuodenaika hiukan töitä. Kunnon säilyminen olisi tärkeää."
Miksi se olisi tärkeää ?, jos kuolee niin ei sitä hyvänä tai rähjäisenä saa mukaan kuitenkaan, ja kyllä perikunta (jos on ) siitä saa omat ongelmat, oli kunto mikä hyvänssä.
On se sikäls tärkeää, että monet haluavat asua omassa, vaikka vaatimattomassakin ok-talossa. Itse ainakin.
Pelaan rahapelejä liikaakin, toivossa että "kerran se osuu kohdalle" se iso voitto. Sitten voisin palkata kiinteistönhoitajat, sisältä ja ulkoa kuntoon.
Tuhannet kansalaiset tekevät samoin, koska näissä on terveellistä asua. On suuri virhe lähteä kerrostaloasumiseen, koska "sitten on kaikki niin helppoa".
Ei muuten ole. Kennoasumisessa on hyvätkin puolesta jos on norsun hermot ja kun kennonaapurit elävät hiljaiseloa.
Olen asunut kerrostaloissa. Esim. kolmevuoroduunarille oli paras ratkaisu.
Kyllä se kunnon säilyminen on tärkeää, silloin suhtkoht kunnossa jaksaa pikkupuuhastella omassa pihassa ja voi nauttia siitä kaikesta mitä on puuhastellut.
Niin kauan kun jaksan asun mielelläni omakotitalossa, sitten kun en enää jaksa muutan muualle,
kunta aina järjestää mummelille asunnon jos ei muuten rahkeet riitä.
Joskus saattaa käydä niin, ettei jaksa tehdä jotain ja jää paljon rästihommia, kyllästyy itseensä ja omakotiasumisesta menee maku tai tulee rasite.. Onneksi nykyään saa myös apua, on kaikenlaisia mökkitalkkareita yms, joiden puoleen voi kääntyä ja pyytää apua. Omaisia en tahdo rasittaa tekemättömillä töilläni.
Viime aikoina olen huomannut, että vauhti hiipuu ja kremppa seuraa toista kremppaa, ja pahinta on vielä se jos yliarvioi omat kykynsä ja voimansa. Niinkin on käynyt.
Mutta kohtuullinen rasitus ja ähkintä ja puhkinta on paikallaan.
Mikään ei ole niin kivaa, kun on päivällä hetken rehkinyt ja sitten käynyt suihkussa tai saunassa ja istuu terassille ilta-auringon laskun aikaan nauttimaan lämpimästä kesäillasta, kuten tänäänkin. silloin elämä maistuu aikas mukavalta.
Muuten lihaskunnosta kannattaa aina pitää huolta, kuvittelen, että jos lihakset ovat kunnossa ei satu muitakaan vammoja niin helposti.
Tähän aikaa vuodesta ihannepainot saattavat olla koetuksella, jos nimittäin tykkää grillaamisesta.
Talon-, pihan- ja metsänhoidolliset puuhailut ovat antoisia siinä mielessä, että näkee työnsä tulokset.
Kuitenkaan en tunne ketään jolla olisi noita puuhia riittävän paljon ja riittävän säännöllisesti, että niillä olisi tuntuvaa kuntoiluvaikutusta. Toki liikkuvuutta ylläpitävä ja rappeutumista hidastava toki on, virkistyksen lisäksi.
Itselläni ei ole motivaatioita lähteä juosta jumputtamaan mihinkään ilman selvää tavoitetta ja tarkkoitusta.
Ihannepaino? Miten moni on loppujen lopuksi hankkinut tiedon omasta ihannepainostaan? Indekseihin on turha tuijottaa! Mielestäni ihminen on silloin ihannepainoinen kun painosta ei ole haittaa terveydelle eikä se rajoita kiusallisessa määrin liikkumista!
Piha ja metsäpuuhastelut on siinäkin mielessä kivoja,
että vaikkei miettisi kuntoiluna tai kunnon kohotuksena,
niitä tehdessä saa sitä raitista ilmaa ja keuhkoille kunnon puhallusta.
Luonnon tutkailua ja tarkkailuakin tulee samalla kertaa, varsinkin jos on vuosikausia liikkunut ja puuhastellut samoissa ympäristöissä, muutokset huomaa paremmin,
mihin ovat tietyt linnut kadonneet tai niin kuin itselleni kävi kun kaadoin viime vuonna yhden ison omenapuun, niin kuinka ollakaan tänä kesänä sen kannon ympärille on jostain tullut iso metsämansikkaesiintymä, saan kohta suuni makeaksi metsämansikoista, nyt se kohta kukkii valkoisena.
Metsätöitä on vähän ikävä. Veljen omistamalla tilalla niitä olisi sulan ja hoikan lumenkin aikaan. Se olisi henkireikä elävään luontoon, jos asuisi kerrostalossa.
Nyt kaikki raajat ovat "vapaaherratilassa". Onneksi tonttini on alle 1000 aaria. Metsien keskellä ensimmäiset 20 vuotta vetävät luontoon.
Iän myötä on rakentunut vahva side luontoon. Olemme samaa pohjaa kaiken elollisen kanssa.
Viime vuosina olen aistinut, että monet linnut ovat älykkäitä. Niiden kanssa lähekkäin on liikuttava hiljaa ja myötäsukaan ymmärtävästi.
Jotkut ihmiset saavat talvilintujen lentävän kädelleen hakemaan syötävää. En usko, että koskaan pääsen tuolle tasolle.
Tässä kuussa kuulin jonkun hengitysilmastamme sisätiloissa ja ulkona ollessa ilmenevän eron. Saasteettomassa ulkoilmassa on hyviä mikrobeja enemmän. Ne tuovat terveyttä.
Kauan sitten tiesin todeksi kiinalaisten viisauden puutarhan hoidossa. Siellä mönkiessään voi tuntea euforisen fiiliksen hiipivän psyykeen.
Kinkkien puutarhan hoidossa painopiste oli esteettisessä puolessa, ei fyysisessä tekemisessä.
Puutarhan "hoitaminen" / tekeminen saattoi kestää ihmisiän.
Hytökasvipuutarhat ovat oma juttunsa.
En ole nykyisin miettinyt mitä pistän suuhuni.
Jos tykkään jostain niin ostan sitä ja nautin ilman omantunnon tuskia.
Nuorenpana vartioin painoani, jos paino nousi 5kg niin pudotin sen nopeasti.
Ei tuo paino ole noussut, nähtävästi en syö liika herkkuja.
Iän karttuessa kulutus pienenee luonnollisista syistä. Siksi on tärkeää, että ravinto sisältää riittävästi suojaravinteita ja protskua ilman energiasisällön ylitursuamista.
Ei tarvitse kytätä eikä laskea mutta on syytä omata takapuolituntuma ja tarvittaessa varmistaa purkista mahdolliset puutteet.
kerrostalossa on kiva asua kun ikää tulee, en jaksa enää tonkia pihaa..