Saksanpaimenkoira on oikein pidettynä paras rotu mitä tiedän. Meillä oli niitä kaksi kerrallaan kymmenisen vuotta,
Ihania Koiria. Paljon hyviä muistoja ja lukemattomia kuvia.
Koiran elinikä on noin 12 vuotta. Omani lähentlee 70.
Niinpä viimeisen sakumme lopetuksen jälkeen päädyin pieneen virolaiseen koiraan mistä kukaan ei pentuna osannut sanoa mikä se on. Nyttemmin se on osottautunut selväksi Havannankoiraksi .
Tämän vuoden ison seinälalenterin koirakalenterin maaliskuun koira on on ihan kuin omamme mutta kuvan koiralla on vaaleammat silmät, omallamme silmät ovat melkein mustat.
Ihania Koiria. Paljon hyviä muistoja ja lukemattomia kuvia.
Koiran elinikä on noin 12 vuotta. Omani lähentlee 70.
Niinpä viimeisen sakumme lopetuksen jälkeen päädyin pieneen virolaiseen koiraan mistä kukaan ei pentuna osannut sanoa mikä se on. Nyttemmin se on osottautunut selväksi Havannankoiraksi .
Tämän vuoden ison seinälalenterin koirakalenterin maaliskuun koira on on ihan kuin omamme mutta kuvan koiralla on vaaleammat silmät, omallamme silmät ovat melkein mustat.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Sakemannista on vähän kokemusta. Kerran hyokkäsi oman isohkon koirani kimppuun. Totteli kun käskin, Ihan tolkku koira. Havannankoirakin on ollut, kahdesti. Ensin 16 vuotta, toinen vain neljä.
Hei voisitko kertoa vähän Havannankoirasta. Sen ominaisuuksista ja omituisuuksista. Tiedän kyllä miltä se näyttää. Entä turkinhoito. Miten luonne.
Oma serobi/havanna on superkiltti. Rakastaa lapsia ja muita koiria. Ainoa on sen arkuus joka on selätetty jonkin verran mutta ei kokonaan.
Virosta tuotu 3,5 kk se tuli meille. Pelkäsi kyllä kaikkia ja kaikkea. Ikään kuin olisi jossain tynnyrissä kasvanut eikä tiedä ulkomaailmasta mitään,
Hienosti on menty eteenpäin mutta täyttäähän se syyskuussa jo 3 vuotta. Ihana ja rakas koira ja viimeinen minulle.
Mulla ollu sakuja yht.4,kaikki eri aikaan ja viimeistä lukuunottamatta aivan mahtavia.Tällä viimeisellä valitettavasti hermot ei kunnossa ja se lopulta johti siihen,et oli pakko päästää pois nuorena,stressas joka asiaa ja kävi jatkuvasti ylikierroksilla.Lopetuspäätös yhdessä ongelmakoirakouluttajan kanssa.Koiran parasta ajatellen.
Tuo on valitettavan yleistä rodussa nykyään.Keskittymiskyvyttömiä,rauhattomia,yli suojelevia.Kunnollisen löytäminen hankalaa.Vanhempien näkeminen,kun rähjäävät ja levottomina piippaavat pysymättä hetkeäkään paikoillaan,saa harkitsemaan muita rotuja.
Totta on,eli tarkkaan tutkittava vanhempien taustat,luonteet, ja ihmisiin ja koiriin suhtautuminen.
Jos ei papereita,on seropi.
Havannan tunnistaa rekisteripapereista.Sekotukset voi näyttää vähän siltä,mutta ne on aina sekotuksia.Eli sekarotusia,jos ei ole rekisteröityjä.
Joo omani on serobi muttaHavannaa siinä on enemmän kuin muuta.
En tiedä Havannan turkista muuta kuin että se on pitkä. Mutta onko se myös paksu. Omallani on hirveän paksu turkki pitkien karvojen alla. Trimmasimme sen pari kuukautta sitten, se olisi kesäkuumassa tukehtunut.
Olemme lähdössä meren rannalle mökille juhannuksena. Onko ne uimareita vai välttävätkö vettä. Olen miettinyt että osaako se uida kun tiedän että kaikki koirat eivät osaa.
Vedessäolo on tietty vapaaehtoista mutta katsotaan menisikö siellä olevien kavereiden (kaksi lapinkoiraa) perässä.
Kaikki sakumme ovat olleet kovia uimaan mutta kovia myös heitettävän kepin perään. Tämä ei mistään kepeistä välitä tuontaivaallista, pallosta kyllä.
Se on tosi hyvä,ja turvallista ettei kepit kiinnosta.Monet saa koiransa ihan sekaisin kepeistä,ja jotkut koirat seivästävät itsensä niillä.Kun keppi painuu kitalaesta läpi...
Eli,ei koskaan keppejä koiralle,vaan turvallisia heittoleluja.
Olen samaa mieltä. kerran sakullani jäi keppi takahampaiden väliin ja se rupesi raivoisasti raapimaan kuonoaan. Se ei sinänsä estänyt esim. hengitystä mutta oli varmaan kamala tunne kun ei saanutkaan suuta kiinni.
Tajusin heti mistä oli kyse ja puhuin sille rauhallisesti. Otin sen kuonosta kiinni ja se itse ikään kuin auttoi minua aukaisemalla suunsa mahdollisemman isoksi.
Keppi oli juuttunut sinne mutta ei kamalan tiukasti. Olisi voinut olla tiukemmassakin. Minua liikutti sen tapa toimia että ei karkuun vaan paikalla niin kuin sanoin.
Jos se olisi laittanut hanttiin en todennäköisesti olisi saanut sitä pois. Loppu hyvin kaikki hyvin. Näin siinä koiran luottamuksen itseeni että autan sitä. Se tuntuu pirun hienolta vaikka tilanteen tullessa ensin tulee tietty pelästys.
Väitän että ihmisellä on jossain selkäytimen (tai jossain) valmius ja rohkeus toimia kun joku on pulassa. Saatikka että se oli minulle niin rakas koirani.