Olen itse sairastanut bulimiaa ja tiedän miltä teistä tuntuu. Muutaman vuoden joka ruoalla piilottelin ruokaa ja sanoin tekosyitä ettei tarvitse syödä ja sitten taas ahmin ja oksensin. Laihduin vuoden sisällä 15 kiloa ja jouduin painokontroliin, sain huijattua terkkaria että ei se mitään ole lapsen pyöryys vaan poistuu ja kaikki kunnossa ja se tyhmä uskoi mua! Muutaman vuoden päästä tajusin että hei teen itselleni vain hallaa olen tyhmä kun jatkan tälläistä. Kävin lääkärissä jota pelkäsin kamalasti ja lääkäri oli aivan ihana, hänen takia olen ehkäpä parnatunut. Hän ehdotti että käyn psykiatrilla mutta en suostunut, kävin lääkärin luona monesti ja loppujen lopuksi päätin suostua psykiatriin ja se toimi minun kohdallani vaikka epäilin sitä.
Vielä tarkkailen painoani ja aina välillä tulee olo että nyt taas pitää oksentaa ja että olen liian läski. Mutta sitten mietin niitä lääkärin sanoja mitä hän minulle sanoi ja auttoi minut yli tästä asiata. Myönnän en ole vieläkään päässy siitä kokonaan yli enkä tule pääsemäänkään vielä vähään aikaan, ehkä aika auttaa ja parantaa. Teille kaikille tsemppiä ja jaksakaa yrittää. :)
Vielä tarkkailen painoani ja aina välillä tulee olo että nyt taas pitää oksentaa ja että olen liian läski. Mutta sitten mietin niitä lääkärin sanoja mitä hän minulle sanoi ja auttoi minut yli tästä asiata. Myönnän en ole vieläkään päässy siitä kokonaan yli enkä tule pääsemäänkään vielä vähään aikaan, ehkä aika auttaa ja parantaa. Teille kaikille tsemppiä ja jaksakaa yrittää. :)
Vastaukset 2
Vanhimmat
ihanaa lukea tuollaisia selviytymis kertomuksiakin:)
Tosi hienoa kuulla sun "selviytymisestä". Niinku iteki totesit, se vie aikaa.. mut se on mahdollista. Sä voit olla rohkasemas muita samaan.