Mitä vanhempasi ajattelisivat hänestä?

Pitäisivät hänestä

He varmasti uskoisivat hänen valehteluitaan ja ajattelisivat hänen olevan sellainen henkilö johon voisi luottaa. Onneksi sellaista päivää ei koskaan tule olemaan, hän ei ansaitse sitä, että joku olisi häneen tyytyväinen. Ei ikinä!

Isä EI varmasti pitäisi.

Ne ihmettelis sua, et mitä sä näät tässä...

Ei vanhemmillani ole enää mitään intressiä ajatella minun kavereistani mitään,heillä omassakin elämässään liikaa ajattelemista..

En ole enää teini enkä parikymppinen, j oten ei he paljoo neuvoja jakele. Tajuaa, että ehkä heidänkään neuvot ei aina oo fiksuja. Mutta jos olisit hyväkäytöksinen ja minulle hyvä niin se varmaan riittäisi heille.

Alkuun ihmettelyä, mutta toteaisi sen jälkeen, jotta itsepähän olet ristisi valinnut.

Olisivat ylpeitä 👌

Ei heidän mielipiteellä ole mitään merkistystä. Lähtö tulisi korkeintaan.
💋✨

Joskus olen kateellinen hyvällä tavalla niille joilla ylihuolehtivat vanhemmat.

Useimmiten kuitenkin oon onnellinen ettei mun yh-isä koskaan edes kun olin semmone! 17-18 v tyttö niin puuttunu mun suhteisiin. Kyllä sillä näkemyksiä oli mut sille itselleen usein naissuhteissa tulleiden pettymysten takia se asettui miesten puolelle jos jotain kommenttia antoi. Useimmiten kuitenkin piti mölyt mahassa ja antoi mun elää elämääni itse ja tehdä valintojani.

Kyllä mä silti tiedän et suhde jossa itse nuorempi esim. 10 vuoden ikäerolla on asia mitä hän paheksuis. Liittyy siihen et sillä ja mun äidillä oli 15 vuoden ikäero ja niillä oli haasteita sen takia et äitini käyttäyty kuin teini. Isä sai aika paljon kestää epäkypsän naisen takia. Jälkiviisaana hän ei tykkää ajatuksesta et tyttärensä kulkisi samoja polkuja vanhempiensa jäljissä..



Äitiäni nyt ei maisemis näkyny muutenkaan ku ei sitä kiinnostanu. Ei se ees muistanu et joskus ois mut synnyttäny. En mä käytännössä ollut sen tytär ollenkaan.

Isäni on enemmän niin kuin mä. Vastaa kun kysytään. Antaa neuvoja jos kysytään mut muuten pysyy sekaantumatta asioihin jotka ei hänelle kuulu.

Rehellisesti sanottuna en tiedä.

Hauska aihe. Vastaan uudelleen. Vanhempani on hieman ristiriitaisia ihmisiä. Ne tykkää fiksuista ihmisistä, mutta kyllä ne jotain Einsteinin näköstä tyyppiä pitäis hulluna.

Pitäisivät varmasti, Näkisivät että olen vakavissani ja onnellisen oloinen. Ei meidän jännittää tarvitsisi, kahvit juotaisi ja kerrottaisiin, minkälaisia kesä menoja ollaan suunniteltu. Sivussa kertoisin hieman, missä ollaan tavattu ja miten tutustuttu. Kyllä aikuiset aika nopeasti vaistoavat ja näkevät, miten syvästä suhteesta kyse.

Ja tännehän et sitä tuo!

Olisivat onnellisia jos minäkin olisin onnellinen vaikka äidillä olisi varmasti alkuun siinä sulateltavaa että hän on nainen.

Ei ottaisi hyvällä vastaan, kun on katsellut miten paljon hän on minua henkisesti satuttanut.

Olin isän tyttö. Valitettavasti hänen elämänsä liekki sammui, kun olin vielä aika pieni tyttö. Hän ei olisi hyväksynyt ensimmäistäkään miestä, jonka kanssa olen ollut. Tosin hän olisi rakkaudellaan kasvattanut minusta vahvan ja hyvin itsetietoisen naisen. Joskus elämä ei vaan mene niin.