En kirjoita tämän jälkeen enää tänne.

Sanon vain, että kaikki tässä on todella huonoa, ei ole mitään sellaista josta pitäisin. Ei vain ole hetkeäkään, ei minuuttia, ei sekuntia, ei edes nanosekuntia. Ainoa mitä vain voin sanoa, olen todella pettynyt kaikkeen, tässä ei ole mitään aitoa ja se ei vain kiinnosta. En jaksa miettiä tätä enää sen kummemmin, koska kaikki on vain täysin turhaa. Jos olen ansainnut näin paskan elämän, olkoon se sitten niin. Sain täydellisen käsityksen näiden vuosien aikana kuinka huonoa terveydenhuolto on tässä maassa on, sillä ei ole mitään tekemistä terveydenhuollon kanssa. En koskaan halua enää auttaa muita missään asiassa, koska koen sen täysin moraalittomaksi vapaudenriistoksi. Koskaan ei ole hyvä olla, etkä edes kirjoita omana itsenäsi, kaikki on jotain pakkopullaa, mikä ei liity ihmisen omaan aitouteen millään tavalla. Joka päivä ajatus toisesta maassa asumisesta nousee pintaan enemmän ja enemmän. En usko löytäväni tässä maassa sellaista hetkeä, jossa voisin olla oikeasti onnellinen, vaikka tekisin sen eteen kaiken mahdollisen. Uskon ettei sekään riitä, vaan ollaan taustalla eikä anneta ihmisen olla se joka se on, muualla se on toisin. Ihmistä kunnioitetaan ja ymmärretään elämän tärkeys, se kuinka tärkeää ihmisen on olla oma itsensä eikä mikään nukketeatterin jäsen vailla omaa mieltä ja rakkautta. Sitä suomessa ei ole, RAKKAUTTA! Tässä maassa ei ole kuin vihaa ja tahallista kiusantekoa niille, jotka haluaisivat olla jotain ja saavuttaa elämässään sen mistä on haaveillut, se ei vain ole Suomessa mahdollista. Sanotaan vain kaiken järjestyvän, eikä mikään koskaan järjesty, tai sitten se järjestyy päin helvettiä. Kun ihminen itse kehittää ja etsii keinot hyvään elämään ilman ketään muuta, on se silloin täydellinen ja kaikki muu on täysin turhaa. Mutta silloin kun joku on viemässä sinua johonkin suuntaan, niin mikään ei koskaan kohtaa, kaikki kärsivät vierellä sukulaisista lapsiin ja se kaikki on tietenkin hyväksi. Tiedän olevani samantien täydellisessä kunnossa, niin henkisesti kuin fyysisesti kun ylitän tämän maan rajan johonkin toiseen maahan ja silloin myös rakkaus alkaa taas kukoistamaan, elämä hymyilee ja minä myös. Näkemiin lopullisesti tämä huono maa!!