Siis mitä teen?poika 15-v kavereilla jopa viikolla yötä, puhelimeen ei vastaa, koulu menee todella surkeasti.Sossu soittelee ja tulee tunne että olen huono äiti.Ainakin sossu sanoo mulle että koitappa nyt olla pojan kanssa ja tee sitä ja tee tätä.Olen sanonut että kaikki 3 lastani ovat samanarvoisia minulle ja en ketään ala lellimään.Eikä se edes auttaisi, hyvät keinot on koitettu; lahjontaa ja kyydityksiä jopa keskellä yötä kun on tultu diskosta kotiin.Mikään ei riitä.Kännitellään ja ollaan ties missä. en voi joka yö etsiä pitkin kyliä kun itsekin täytyy aamulla mennä töihin.Ja tarvitsevathan 2 muuta lasta äitiä yhtä lailla.Mies ei puhu mitään. Ei ainakaan apua ole ollut niistä puheista.
Koulukotiinko vai minne???Onko neuvoja,mitä tehdä?Kouluun on psykologi menossa pojan kanssa juttelemaan.Hermo menee, en käsitä mikä lasta vaivaa.Välillä ollaan niin kiltisti ja viihdytään kotona jopa useampi päivä ja sitten taas ykskaks muututaan ja ollaan niin koviksia että..Ja ettei luuriin viitsitä vastata....
Koulukotiinko vai minne???Onko neuvoja,mitä tehdä?Kouluun on psykologi menossa pojan kanssa juttelemaan.Hermo menee, en käsitä mikä lasta vaivaa.Välillä ollaan niin kiltisti ja viihdytään kotona jopa useampi päivä ja sitten taas ykskaks muututaan ja ollaan niin koviksia että..Ja ettei luuriin viitsitä vastata....
Vastaukset 21
Vanhimmat
Sinuna ehdottaisin sosiaaliviranomaisille, että huostaanottaisivat pojan, ennenkun on liian myöhäistä!!! Tuntuu julmalle, mutta on varmaan ainoa keino pitää poika kaidalla tiellä, jos omat keinot ei auta. Karsee tilanne, älä pelkää kuitenkaan hakea apua. Harmi, ettei isä ota kantaa asiaan ja kanna omaa vastuutaan.
Koetahan jaksella...
taitaa olla jo myöhäista edes yrittää luoda lämmintä ja läheistä suhdetta villiintyneeseen viisitoista vuotiaaseen, mutta ihmetyttää ettet edes halua yrittää.
miten niin se on muilta pois tai lellittelyä jos viettää aikaansa murroikäisen kanssa kuunnellen ja keskustellen?
minullakin on neljä lasta, joista kaksi murrosiässä. eikä yhden kanssa vietetty hetki tarkoita, että toiset jäävät ilman. jokaisella on vuoronsa. ja kaikkiin on puheyhteys ja ainakin vielä ohjat tuntuvat olevan minulla.
ps. se vanhin on myös 15v.
antaa aikaa pojallesi.
Juuri tuon ikäinen kaipaa keskusteluja, siis edes kysymyksiä tai kiinnostusta hänen asioistaan.Mitä ajan antamista se on jos yöllä kyyditsee diskosta?Hyvä juttu sinänsä, muttei kertakaikkiaan riitä murrosikäiselle.
Poikasi testaa sinua ja välittämistäsi, ja sinä olet jo valmis sysäämään hänet koulukotiin.
Tietysti jollei muu auta, niin sijoitus tulee kyseeseen.Sinä vaan tunnut jo jotenkin luovuttaneen.Älä nyt suutu, mutta tunteilla vastataan tunteisiin.
Sinuna antaisin pojalle kaksi vaihtoehtoa, joko homma muuttuu tai sitten asuu jossain muualla.
Anna määrätty aika toteuttaa, jos valitsee kodin.
Mikäli homma menee pieleen, niin sitten se toinen vaihtoehto.
Meillä ainakin toimi ja kaikki on nyt hyvin.
Puhelin pois, jos ei siihen kerran vastaa.
Vielä on mahdollisuus, mutta jos lahjot ja kyyditset, niin poika kuvittelee toimintansa olevan sallittua.
Kerro miten pahalta sinusta tuntuu, sekin auttaa paljon. Tuonikäinen on vielä kuitenkin lapsi, eikä ymmärrä tuottavansa pahaa mieltä äidilleen.
Miksi mies ei ota kovaa linjaa yhdessä sinun kanssasi?
Voimia sinulle, sillä niitä tarvitset.
Ja rakkautta pojallesi, sitä sen osoittamista ja rajoja etsii...
mainittuna mutta vielä siihen lisäisin, että jos ei sääntöjä noudateta niin rangaistus siitä. Jos et anna rahaa pojalle ollenkaan, niin milläs sitten diskossa käy ja kaljojaan ostaa?
Minullakin on 15v. joka jäi vähän aikaa sitten kiinni lintsauksesta. Heti pienensin sen kuun kuukausirahaa ja sanoin, että jos ei käy koulussa niin menettää koko rahan siltä kuukaudelta. Olen sanonut, että niín kauan kun kotona asuu noudattaa minun sääntöjäni...
ei se kovistelu mun mielestä auta, voisi kuvitella että poika tuossa iässä ottaa sen väärällä tavalla ja voi kadota kavereilleen kokonaan. älä menetä suhdetta lapseesi kovistelemalla häntä pois, vaikka tarkoituksesi tietysti olisi pitää hänet yhteydessäsi.. yritä olla rento ja ymmärtäväinen, älä suutu ja sano että kaverit voi teilläkin olla, ettei aina pojan tarvitse lähteä. kyllä muistan tuon ikäisenä kun olin samanlainen, eipä äidin kovistelut auttaneet muuhun kun että kotona ei todellakaan huvittanut olla. puhelimeen ei tullut vastattua kun tiesi että äiti se sielä soittaa ja huutaa jos vastaa.. jos kotona olisi ollut lämmin ilmapiiri olisin sielä varmasti viihtynyt enemmän. en tietenkään tiedä tilannettanne, mutta joku sen aiheuttaa että poika menee eikä kunnioita tahtoasi, tietysti se murrosikäkin.. kiinnostus tyttöihin, alkoholiin ja ystäviin. tarjoa tukea, ystävyyttä, lempeyttä ja ymmärrystä. itse näkisin sen parhaana välineenä saada yhteys poikaan.. koulukoti olisi todellinen vikatikki!!
kiitos kannanotoistanne ja neuvoista.
Pari päivää mennyt nyt ok, mutta tänää sit taas...pyydettiin hakea kotiin klo 18,00 menin sanottiin että tullaankin kaverin kyydissä..annoin luva tulla.Katsotaan nyt tullaanko.Tämä kaveri on 18-v ja epäilys on vahva että hän hakee olutta näille nuoremmilleen.Rahaa en tosin antanut.Saas nyt kattoa tullaanko vai ei.
Asioista kyllä keskustellaan puolin ja toisin molempien vanhempien kanssa.Tuntuu vaan siltä että nyt tämä terrorisointi saa loppua.Nuoremmat sisaruksetkin jo ihmettelevät käytöstä.Mix se tekee noin tai mix se ei oo kotona taaskaan.
Muutamat hetket menee hienosti ja sitten taas huonosti.En kyllä halua lastani poiskaan antaa.
Jotain apua aion kyllä hankkia.Kiitos kun saan teille tuskaani purkaa. Rakkautta ja hellyyttä olen aina lapsille antanut.Ja tulen aina antamaan.Joskus tämä elämä vaan koittelee turhan kovaa.Mutta kaikesta tästä huolimatta jaksan uskoa parempaan huomiseen.
Aika auttaa ja kun et anna periksi, niin asiat kyllä järjestyvät.
Totuushan on kyllä juuri se, että olutta maistellaan, eikä kotona enää viihdytä niin kuin ennen.
Nuori tarvitsee myös omaa tilaa, niin ettei koko ajan ole joku kimpussa, näin sanoi omani silloin. Tilaa sai ja nykyään jutteleekin ihan eri tavalla, mutta huom! olen valmiina aina kun haluaa jutella, en koko ajan yritä jutella, olen läsnä, mutta en tukeileva.
Oletko kokeillut olla puhumatta pojallesi negatiivisista asioista sanomalla välillä esim. "nythän on mennyt kivasti jonkun aikaa"
Negatiivisen käntäminen positiiviseksi tuotti aika hyviä tuloksia.
kovaluontoinen asenne. Ei poika muuten usko. Kotiintuloajat, jos annat viikkorahaa niin ei missään tapauksessa vastikkeettomasti Otat pois puhelimen, pelit, television yms. jos puhe ja neuvottelu (joka tapahtuu vain kerran) ei auta.
Seuraava vaihe on yhteys sosiaaliviranomaisiin ja sitä kautta huostaanotto (ei sitä pidä arkailla se on varsin tehokas ja turvallinen keino nuorelle itselleenkin) Ihmettelen isän asennetta ! Minkälainen nössö siellä asustaa.
Nimimerkillä kokemusta on.
Homman nimihän on se, että nuoret käyttävät alkoholia tulivatpa he sitten rakastavasta ja hyvästä perheestä tai sitten kamalista olosuhteista. Syy tähän siis tuskin on sinun. 15-vuotiaan ainoa syy juoda on kaverit ja että se on hauskaa. Tytöille on helpompi jutella humalassa.
Olet tehnyt virheen jos poikasi vastaa puhelimaan ja alat rähistä. Siihen tuskin enää sitten vastataan. Koita pysyä rauhallisena vaikka kuinka rassaisi. Kerran minä sain ihan sekalaisia ohjeita mennä oikeaan bussiin illalla toisella paikkakunnalla, soitin isälle, joka alkoi rähistä. Menin tietenkin ihan paniikkiin enkä voinut enää ajatella selkeästi. Onneksi mukana oli rauhallinen poikaystävä, joka puuttui tilanteeseen. Isän kanssa en ole kovin läheinen, ja olen menettänyt toivoni sen suhteen.
Murrosikäiset, kuten minä, eivät kummoista syytä tarvitse raivoon ja jopa suoranaiseen halveksimiseen. Liiallinen välittäminen ja liiallinen poissaolevuus antavat aihetta inhoamiseen. Anna hänen olla omissa oloissaan, mutta menemiset rajoita viikonloppuun. Ehtoina on tietenkin parantuva koulumenestys.
Olen ehdottomasti sitä mieltä, että lapsi on pistettävä opiskelemaan vaikka vastoin hänen omaa tahtoaan jos ei itse tajua ottaa itseään niskasta kiinni. Hänen omaksi parhaakseen. Maailmassa on muutenkin ihan riittävästi työttömiä.
Voisit kai siirtää, jos mahdollista, poikasi toiseen kouluun. Tai mielellään vaikka koulukotiin joksikin aikaa. Murrosikäiseen on mahdotonta enää saada otetta, mutta ehkä hän aikuisena ymmärtää.
Juupelis elikkä lauantai iltana nuori mies tuli kotiin niinkuin lupasikin.Jes olinpa onnellinen!!!Juteltiin illalla pitkä tovi yhdessä kun muut jo nukkuvat.Sunnuntaina tehtiin vähän pelisääntöjä,oikeastaan koko perheen kohdalla niitä rukattiin.sovittiin palkkapäivä ja jokainen kirjaa ylös mitä töitä on tehty näin siis lasten kohdalla;) Ja olipa kaikki sovitut hommat tehtykin kun illalla tulin töistä kotiin.
Tänä aamuna lähdettiin kiltisti kouluun ja luvattiin tulla ajoissa!!!! Josko se tästä lähtisi sujumaan...On hyvä tietää että en ole yksin ja oma lapseni ei ole ainoa kenellä on vaikea ikä menossa.Koulunvaihto lapsen kohdalla on hiukka hankalaa koska pienellä paikkakunnalla on van tasan yksi ainoa koulu.Eiköhän se tästä ala sujua.Toivossa on hyvä elää....
Kyllä se siitä lähtee sujumaan!
Välillä voi kyllä tulla hetkiä, jolloin lupaukset unohtuu, mutta älä siitä hermostu, silloin ehkä vain kokeilee, pitävätkö rajat edelleen.
Hyvää kevättä sinulle ja pojallesi!
alkaa sujumaan paremmin. Ja vaikka sitä pakkia varmasti tulee, niin ei kannata toivoaan menettää. Rajoja, rakkautta, vastuuta ja tukea sekä omaa vapautta..kaikkea sopivasti niin siinä kai se on. Helppoa ei ole, mutta luovuttaa ei kannata vaikka joskus/usein tiukkaa tekeekin. Yrittää vain ajatella kuinka kauan on jo jaksanut ja enää pari vuotta jäljellä:) sitten voisi toivoa että nämä kovapäätkin jo itse osaavat ajatella... nim. 15-v. pojan äiti
Itse olen vastaanlaisessa tilanteessa. 15-vee lapseni on nyt tilapäisessä huostaanottopaikassa. Tarkoitus palauttaa hänet normaaliin päivärytmiin. Tätä ongelmaa jo vatvottu yli puoli vuotta. Itse olen hampaaton ja tehoton äiti, nyt yritetään auttaa lastani palaamaan normaaliin arkielämään. Ymmärrän sinua. Voimia sinulle!
Johan sitä mentiin hetken aikaa taas hienosti. Nyt tilanne on taas se että mennään vaan kavereiden kanssa.Hetken pohdin jo taas jos laittaisin pojan pariksi viikoksi tutkimuksiin, mutta...Mies antoi kommentin;jos niin teet niin saat sitten yksin huolehtia koko jäljelle jäävästäkin perheestä tai jos ei hermos kestä niin lähde meneen!Siis Mitä,ajattelen pojan parasta ja ukko uhkaa jättää.Aika outo kommentti sanoisin.Mies kun ei paljon ota muutenkaan kantaa mihinkään,tuntuu välillä että on itsekin lapsi vielä.Nyt suorastaan vi....aa ja rankemman päälle.Mitähän tässä tekisi?Eihän tässä toisaalta mitään uutta ole, minähän se kannan huolen ja vastuun muutenkin kaikesta.Pistää mietityttään.....Pakko oli taas tulla tänne purkautuun...
Menkää pojan kanssa yhdessä juttelemaan ammattiauttajalle. Teillähän on keskinäisiä kommunikointiongelmia -turha poikaa yksinään mihinkään tutkimuksiin on laittaa -ei se sieltä "terveenä" kotiin tule. Ottakaa mies mukaan, jos siitä on mitään hyötyä (kirjoitustesi mukaan mies ei kuitenkaan osallistu mihinkään). Ottakaa ulkopuolinen ammattilainen mukaan elämäänne ja varmasti auttaa. Koulukoti/lastenkoti/sijoitus ovat äärimmäisiä vaihtoehtoja -näissä vaihtoehdoissa lasta "ei anneta pois" vaan vanhemmat pitävät tiukasti yhteyttä lapseensa ja kasvattajiin. Oma lapsi käy myös usein kotona. Uskon kuitenkin, että viikottainen perheterapia on omiaan avaamaan solmuja teidän välillänne.
Vaikka kannat kaiken "huolen ja vastuun" teidän perheestä, muista että tärkeintä on näyttää välittävänsä -tapahtui mitä tahansa. Olet ajatellut "hylkäämistä" ja se viesti on varmasti jo tavoittanut poikasi. Ammattiapua hakemaan...
Mies ei ota kantaa,itseasiassa hirveä käytös on hänen mielestään asiaan/ikään kuuluvaa.En saisi hänen mielestään kysellä lapsen menemisiä/tulemisia...en anna kuulemma rauhaa?! En annakkaan jos on kyse, että 14vuotias tulisi ja menisi kuin itse päättää, jopa yötä myöten.
EI, ei tosiaankaan tule onnistumaan että taistelutta annan pojalle luvan notkua miten sattuu. Mullekkin mies sanoi että minä voisin häipyä, silloin kuulemma rauhoittuisi.Hän näet sallisi pojan vaikka hiukan kaljoittelevan ja minä taas en.Mies itse on kovin nuoresta juonut, eikä hänen mielestään ongelmaa ole...se on vain minun päässäni,kuulemma.
Onhan se väärin että huolehtii lapsen tulevaisuudesta ja terveydestä....
Jos kersa hyppii kaikista hyvistä yrityksistä huolimatta silmille, terrorisoi koko kotia, niin kyllä silloin on asiaan puututtava.Sithän varten on sellaisia perhekoteja, joissa ovat erikoistuneet hankalienkin nuorten "käsittelyyn".
Joskus vain on niin,että vanhemmat eivät saa kovapäisimmille kuria. Hylkäämisestä ei siis ole kyse, vaikka harkinnan alle tulisi perhekoti tms.
Kuinka väsyneeksi ja murtuneeksi äidinkin pitää tulla, ennenkuin huomataan ettei äidinkään vieteri taivaisiin veny! Aika moni mies jättää edelleen kodin ja perheen/kasvatuksen vastuun naiselle-äidille!!
Huumeet ja muut päihteet ovat vakava asia, ne koskettavat jo liiankin monia nuoria.Olkaa vanhemmat hereillä ja huomioikaa lapsenne, älkää lähtekö ajatusleikkiin "Ei meidän poika/tyttö"
Se luokan priimuskin saattaa harhautua, saati ne villikot jotka haluavat näyttää olevansa vielä enemmän...
Itsekkin "painin" murrosikäisen rajojaan repivän murkun kanssa ja on jo monet itkutkin tämän vuoksi itketty.Ylpeyden,surun,pelon,raivonkyyneleitä...
Kiva huomata että saa palautetta ja on muitakin samassa veneessä olijoita.Mielenkiinnolla odotan iltaa ja sitä tuleeko poika kotiin vai ei.Ei ole ainakaan koulussa ollut,näin kertoi pikkuveli.Ajattelin että on vissiin paree kun pitää suunsa kiinni ainakin isännän suhteen.En tiedä,kauan on yhdessä oltu pian 18 vuotta.Alkaa jo hetkittäin tuntua siltä että olisi paree erota.Jos nimittäin isällä on tuollainen asenne että mitä väliä.Kyllähän sitä jotenkin pärjäisi 3 muksun kanssa,jos se vanhin poikakin jäisi minulle..En tiedä jäisikö,isän kanssa kun olisi helppoa,ei komenna eikä kysele puhelimellakaan perään että missäs olet ja koska tulet,vähät välittää,kuinka mies pystyy olla noin VÄLINPITÄMÄTÖN ,ei sitä ymmärrä ei.Tarvii nyt seurata ja tuumata mitä seuraavaksi tekee.Tästä nyt tuli taas tälläinen vuodatus kun pännii ja kovaa.
Lastesi isä/miehesi hyväksyy poikasi toilaukset, mutta sinä et. Mietit parhaillaan jospa heität lastesi isän ulos. Yksin on vaikea pohtia... Joten suosittelen että menisit ammattiauttajan luokse tai parhaimmassa tapauksessa luotettavan ja kokeneen ystäväsi kanssa voit pohtia yhdessä. Ymmärrän sinua ja toivotan sinulle voimia! Olen kuulolla.
no nyt on tilanne selvennyt.Asiat on sovittu ja lapsi sijoitettu perhekotiin jossa tarkotus käydä koulut loppuun.Oli tosi kova pala meille vanhemmille mutta oli pakko tehdä loppu tästä pelleilystä.Kun ei puhetta uskota niin sitten toimitaan.Uskon vakaasti että näin meidän perhe pysyy yhtenä kokonaisuutena ja erot vältetään. Sisarillakin tuntuu nyt asiat olevan paremmin kun aiemmin.Ja ei itsekkään tarvitse kokoajan pelätä että mitä se lapsi seuraavaksi keksii.Paljon on itketty ja keskusteltu sekä kotona että muualla.Usko tulevaan on vahva