Miksi kirjoitan tällä ikävä - palstalla?

Esimerkkitapaus.
Mieheni on viimeiset vuodet hokenut sitä, kuinka ei rakasta minua, kuinka olin vain yksi muiden ihmisten joukossa. Hän on lisäksi pettänyt ja valehdellut paljon. Oli hukassa oman identiteettinsä ja halujensa kanssa. Vaikea lapsuus.
Meillä on yhteisiä lapsia. Mies haluaa muuttua. Kokee olleensa hukassa itsensä kanssa.
Olen yrittänyt tukea häntä tässä sisäisessä löytämisessä ja muutoksessa. Onhan se ollut rankkaa, sitä en kiellä! Varsinkin, kun itse janoaisi sitä rakkautta ja hellyyttä, mistä on jäänyt paitsi jo pitemmän aikaa.
Koen ikävää, intohimoa ja rakkautta kohtaan.
Tilannettani ei auttanut se, että tapasin yhden todella ihanalta vaikuttavan ihmisen sattumusten kautta! Tämä laittoi minut miettimään sitä, että mistä kaikesta olenkaan jäänyt paitsi, kaikki nämä vuodet. Tai mitä voisi olla, mitä olisi voinut olla. Surullista. Meillä ei ole ollut mitään tämän uuden tuttavuuden kanssa, koen vain itseni välillä niin yksinäiseksi näiden viime vuosien ongelmien keskellä.. Ja kun muutos ja niin edelleen.. on niin hidasta! Tuntuu välillä niin lohduttomalta. Välillä sitä miettii, että riittääkö tämä oma kärsivällisyys tähän kaikkeen. Haluan intohimoa, haluan rakkautta, haluan elää! Tällä hetkellä, elän vain puoliliekillä.
Tämä vain yksi tarina,
muiden joukossa,
ikävä palstalla..