Kirjoitan oman tarinani. Ehkä auttaa joitakin.
Ihastuin n. 3 vuotta sitten todella vahvasti mieheen töissäni. En kertonut koskaan, mutta monet työkaveritkin huomasivat jonkunlaisen jännityksen välillämme. Aloitin täällä tunteen purun tilanteesta 2017 jouluna.
Välimme huononivat kaikesta ympärillä. Kuulin kuinka hän puhui minusta ikävästi, ja minä kuittasin vitsaillen hänestä muiden kanssa. Silti kaikesta rimpuloinnista ja kipeästä huolimatta olin edelleen vahvasti hastunut. Ja olin näkevinäni hänessä myös jotain....
Mutta, emme osaneet enää puhua toisillemme. Yritin jopa kohdata hänet pari kertaa, molempina kertoina luikki pakoon.
Tätä ihmeellistä tunteiden vuoristorataa ja säätöä kesti tähän kesään asti. Kunnes päätin, että nyt riittää.! Jos joku edes salaa pitää, mutta pelkää enemmän niin, ettei enää osaa muuta kuin loukata, en halunut sellaista. Olin ansainnut muuta kuin kaivata koko ajan jotain mikä on vain mielikuvissani.
Päätin alkaa etsiä ihmistä joka olisi oikeasti läsnä, ei vaan haaveissa. Aloin tutustua muihin miehiin. Vähitellen vanha ikävä ja täällä roikkuminen väheni, kunnes kohtasin Hänet. Miehen, joka haluaa minut ja minä hänet. En enää ajattele tätä vanhaa ihastusta. Elämä näyttää etenevän ihan uusiin, jännittäviin ja rakastaviin uomiinsa.
Täällä kävin viimeksi kolme viikkoa sitten. Enkä jää nytkään vääntämään kirjoituksestani, ja siitä, olenko trolli vai molli :) Halusin vain kertoa, että tekin pääsette tuosta limbosta, jos vain päätätte niin.
Olen päässyt irti.. Elämä alkaa toisaalla....
Ihastuin n. 3 vuotta sitten todella vahvasti mieheen töissäni. En kertonut koskaan, mutta monet työkaveritkin huomasivat jonkunlaisen jännityksen välillämme. Aloitin täällä tunteen purun tilanteesta 2017 jouluna.
Välimme huononivat kaikesta ympärillä. Kuulin kuinka hän puhui minusta ikävästi, ja minä kuittasin vitsaillen hänestä muiden kanssa. Silti kaikesta rimpuloinnista ja kipeästä huolimatta olin edelleen vahvasti hastunut. Ja olin näkevinäni hänessä myös jotain....
Mutta, emme osaneet enää puhua toisillemme. Yritin jopa kohdata hänet pari kertaa, molempina kertoina luikki pakoon.
Tätä ihmeellistä tunteiden vuoristorataa ja säätöä kesti tähän kesään asti. Kunnes päätin, että nyt riittää.! Jos joku edes salaa pitää, mutta pelkää enemmän niin, ettei enää osaa muuta kuin loukata, en halunut sellaista. Olin ansainnut muuta kuin kaivata koko ajan jotain mikä on vain mielikuvissani.
Päätin alkaa etsiä ihmistä joka olisi oikeasti läsnä, ei vaan haaveissa. Aloin tutustua muihin miehiin. Vähitellen vanha ikävä ja täällä roikkuminen väheni, kunnes kohtasin Hänet. Miehen, joka haluaa minut ja minä hänet. En enää ajattele tätä vanhaa ihastusta. Elämä näyttää etenevän ihan uusiin, jännittäviin ja rakastaviin uomiinsa.
Täällä kävin viimeksi kolme viikkoa sitten. Enkä jää nytkään vääntämään kirjoituksestani, ja siitä, olenko trolli vai molli :) Halusin vain kertoa, että tekin pääsette tuosta limbosta, jos vain päätätte niin.
Olen päässyt irti.. Elämä alkaa toisaalla....
Vastaukset 4
Vanhimmat
Niin, mitenpä sellaisesta nyt voisi mitään tulla, jos puhuminen ei onnistu.
Kiva kirjoitus, kiitos kokemuksestasi! Olen iloinen puolestasi että löysit viimein ihmisen joka arvostaa sinua,eikä leiki tunteillasi, joka rakasataa sinua juuri sellaisena kuin olet ja osaa myös näyttää sen. Sellaista toivon meille kaikille. Itse vielä rimpuloin tunteissani, yrittäen päästä niistä pikku hiljaa eroon. Olen yrittänyt etsiä jotain toista ihmistä, mutta vaikeaa se on, kun tunteet ovat vielä niin vahvat. Yritän myös päästä koko palstasta eroon, koska täälläolo ei tee kenellekään hyvää ja oikeastaan pahentaa vaan tilannetta.
Pääpointti on, että mitä olet yrittänyt tehdä tilanteen eteen? Jos oikeesti tekee jotain tilanteen eteen niin asiat voi olla toisin.
Olen kyllä ihan IRL ottanut häneen yhteyttä ja tehnyt tiettäväksi että olen kiinnostunut. Hän ei halunnut tutustua minuun. Enempää en viitsi itseäni enkä häntä kiusata.