Sairas mieli. Semmoinen on varmaan aina ollut. Miksiköhän niin. No koska, lähtökohdat olivat aina - ja ovat edelleen- silkkaa kurapaskaa.
Kuvittele kurapaska isona suona, sieltä kun ponnistat. Minne jalat osuu? Ei mihinkään kiinteään, vain pelkkään pehmeään. Sieltä ei niin vain ponkaista ylös.
14- vuotiaana sairaalassa mimulle tarjottiin ensimmäinen nappula. Onnellisuuspillereiksikin niistä kutsutaan. Happy pills makes you enjoy life. Ihanko? Jotain masennuslääkettä annettiin. Syljin ne aina salaa pois.
En luottanut vaikka minulel sanottiin: Tällä paranet. Elämä pelkkää paskavyyhtiä syntymästä asti. Pienen pieni hassu pilleri parantaa? 14-vuotias on vielä aika lapsen ikäinen, mutta olin jo oppinut epäilemään aikuisten antamia lupauksia. En uskonut, että pilleri minut parantaa. Yksin tyhjässä sairaalan huoneessa. Hoitajan laimea kysymys, eikö väsytä? Ei. Opamoxia tarjottiin, se kuulemma auttaa. Niinpä.
18-vuotiaana taas istuin psykiatrilla. Valitusvirteni oli; En saa nukuttua ja on paha olla. Ihmiset ja elämä ahdistaa. No mikä on? Kysyikö kukaan koskaan? Ei. Uusi pilleri. Remeron. Tämä auttaa sanoi ylvään näköinen paljon oppinut psykiatri. Ei se auttanut. Mutta jotain se teki. Tunsin oloni aika kummalliseksi ja sekavaksi. Mutta kyllä minä pillerini syön. Lääkäri kyllä tietää. Lääkärit parantaa ihmisiä. Minutkin parannetaan kyllä tuota pikaa.
20-vuotiaana itsemurhayritys. Haha, pillereillä. Mutta ei niillä samoilla joilla minut piti parantaa. Ilmeetön ja persoonaton lääkäri kysyy sairaalassa, että mikäs nyt. Sama valitusvirsi. Uusi lääke Tolvon. Nyt paranen. "Tämä on hyvä lääke". Niin minulle sanottiin. Kyllä lääkäri taas tietää ja potilas syö. Kohta paranen. Kaikki kääntyy paremmaksi. Tolvon: äärimmäisen voimakkaita vihan tunteita, sekavuutta, ahdistuneisuutta, sekavuutta, sekavuutta ja sekavuutta. En jaksa enää. Tilanne ahdistaa. Sisko ja veli kustantaa käynnin "Vieläkin paremmalla lääkärille". Ei kysytä mikä vaivaa. Olet masentunut mutta tiedän hyvän lääkkeen tähän. Se minulle kerrottaan. Zoloft ja Doxal seuraavaksi.
21- vuotiaana nukun kemiallista unta ja rouskutan uskollisesti toista mielialalääkettä. Koska ne parantavat minut. Kunhan syön tarpeeksi. Mielialat vaihtelee. En tunne mitään. Hukassa. Ihan kuin säkki päässä yrittäisi päästä labyrintissa, jonnekkin maaliin asti. Yksin olisi ollut parempi, mutta ajaudun väärän ihmisen seuraan. Alkaa masentaa lisää. Taas umpikujassa.
Taas. 25-vuotiaana lääkärissä. On paha olla. Vähän jo kyllästyttää sama virsi. Kukaan ei taaskaan kysy, että mikä on vikana. Aivokemia on vaan hassusti. Uusi onninappula on nimeltään mirtatsapiini. Onninappula saa minut nukkumaan. Vaivun uneen. On hieman ärtynyt olo ja syön jatkuvasti. En tunne itseäni paremmaksi, mutta kylläkin erilaiseksi. En enää muista kuka on oikea minä. Olen onninappuloiden tekemä aivosotku.
30- vuotiaana voin pahemmin kuin koskaan. Tosin en tiennyt, että siitäkin pääsee vielä alemmas. Paroksetiini on kuulemma erittäin hyvä lääke, kertoo minulle vitsaileva viiksekäs mies vastaanotolla. Olen jo aika epäileväinen, mutta hän kertoo että sillä on moni parantunut. Parantunut siis mistä? Paskasta elämästä? Parantunut jo ennestään useilla kemikaaleilla tuhotuista aivoista?
Paroksetiini osoittautuukin erittäin hyväksi. Hikoilen aamusta iltaan tuskan hikeä. Sekava olo. Raivostun tyhjästä ja vihaan kaikkia ihmisiä. Kun tiskaan, katson veitseä ja nauran. Pakonomainen tarve tappaa itsensä. Tunen on niin voimakas, että arvaan sen johtuvan tästä uudesta onnipilleristä. En tahdo tuolloin kuolla, mutta jokin outo tunne sanoo pääni sisällä toisin. Pakko lopettaa tämäkin onnipilleri, tämä onni kun ei ole sitä mitä haluan. Taas ne vieroitusoireet. Raivokohtauksia. Ihmissuhteet solmussa. "Anteeksi, en ollut oma itseni, kun söin sitä lääkettä". Tuokin tuttu virsi.
Lääkehistoria ykkös osa
5
179
Vastaukset
- Anonyymi
Jännä juttu, minulle auttoi sertraliini, eli tuo Zoloft heti ja on ollut aivan ihmelääke. Sitä olen käyttänyt nyt 6 vuotta 100mg annoksella, enkä halua ikinä lopettaa. Parempi olo kuin koskaan, edes pikkulapsena. Ei tunne oikeastaan mitään, tai korkeintaan hyvin miedosti. Kun yksi parhaista kavereista kuoli onnettomuudessa niin muutaman tunnin oli vähän ohhoh olo, mutta sitten oli jo suurimmaksi osin poissa mielestä. Ennen olisin murtunut totaalisesti ja sekoillut kuukausia, ellen vuosia moisesta.
Ennen mitättömät pikkuasiat piinasivat mieltä kaiken aikaa, jopa vuosien takaiset merkityksettömät asiat, nyt ei vello missään negatiivisessa.- Anonyymi
En tiedä trollaatko, mutta ei tosiaankaan kuulosta normaalilta, että parhaan kaverin kuollessa on muutaman tunnin ohhoh olo ja sitten pois mielestä. On normaalia olla surullinen ja murtunut ja se kuuluu ihmisyyteen. Jos asianlaita nyt olisi näin, niin olen pahoillani, että olet halunnut lamata osan ihmisyydestäsi lääkkeillä, mutta jos elämä on nautittavampaa noin niin onneksi olkoon.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
En tiedä trollaatko, mutta ei tosiaankaan kuulosta normaalilta, että parhaan kaverin kuollessa on muutaman tunnin ohhoh olo ja sitten pois mielestä. On normaalia olla surullinen ja murtunut ja se kuuluu ihmisyyteen. Jos asianlaita nyt olisi näin, niin olen pahoillani, että olet halunnut lamata osan ihmisyydestäsi lääkkeillä, mutta jos elämä on nautittavampaa noin niin onneksi olkoon.
En trollaa, enkä ymmärrä mikä sai edes moista ajattelemaan. Aika surulliselta kuulostaa että surullisena ja murtuneena oleminen kuuluu mielestäsi ihmisyyteen, sitä oli suurin osa elosta ennen lääkitystä, pelkkää kärsimystä. Pohjatonta vihaa koko elämää kohtaan ja katkeruutta, ainoa asia mikä sai edes hieman hymyilemään oli ajatukset omasta kuolemasta. Kaikki päivät aamusta iltaan yhtä kurjuutta, vuosi vuodelta pahentuen ja ainoa tapa turruttaa sitä oli pullo kossua, mutta sekin alkoi loppuviimein tehdä vain surullisemmaksi.
Zoloftin jälkeen oikeastaan mikään ei haittaa tai jos vähän harmittaakin niin se menee hetkessä ohi ja poistuu mielestä. Aivan täydellinen taivas verrattuna aiempaan. Se kärsimys jota kutsut ihmisyydeksi, olisi jotain minkä luultavasti olisin päättänyt jo köyteen ripustautumalla, mutta se päättyi lääkityksellä, ja nyt olo on rauhallisempi ja selkeämpi ja normaalimpi kuin koskaan. Taaksepäin kun ajattelen mistä kaikesta turhasta stressasin ja raivosin ja surin aiemmin niin herättää lähinnä hilpeyttä. Samaten monien ihmisten järjettömät ylireagoinnit, joista tunnistaa vanhan itsensä, ja masentuneiden ihmisten katkerat vuodatukset täysin merkityksettömistä asioista näyttäytyvät naurettavalta, vaikka itse oli aiemmin jokseenkin samanlainen. Noh, nauttikoon siitä ihmisyydestään täysin rinnoin, itse en sitä kaipaa. Zoloft on kertakaikkisen mainio "Don't give a fuck -pill".
- Anonyymi
Ap:n tarina osoittaa, kuinka järkyttävän lääkekeskeinen mielenterveyssysteemi on eikä se kysy mitä ihmiselle on tapahtunut, vaan haluaa tehdä diagnoosin ja alkaa tunkea lääkkeitä jo nuoresta pitäen ihmisille. Hoidetaan oireita pintapuolisesti lääkkeillä, jotka usein lamaavat. Lopussa moni ei osaa käsitellä tunteitaan millään muulla kuin lääkkeellä, ja lääkärissä mietitään vaan jatkossa että mitäs lääkettä seuraavana määrättäisiin, kun tulee seuraavan kerran kertomaan oireistaan. Ei nähdä enää kokonaiskuvaa ja mietitä, että on saattanut mennä vuosia napsien lääkkeitä, joista on lähinnä tullut lisääntynyttä outoa ja pahaa oloa.
- Anonyymi
Ja mikä kamalinta on, niin ihmisaivot kehittyy 25 vuotiaaksi asti ja ei oikeasti ymmärretä, miten nämä lääkkeet vaikuttaa aivojen kehitykseen. Kun lääkintäputkeen ajautuu mielenterveyshoidossa, voi olla että sille ei loppua näy ja voi olla hankala päästä lääkkeistään eroon koska vieroitus voi olla ikävä kokemus. Kuvailemasi raivon tunteet ja mielialanvaihtelut vieroituksessa sekä muut vieroitusoireet voi olla psyykelle stressaavia.. SSRI - lääkkeet aiheuttaa monelle tunteiden turtumista sekä seksuaalisia haittoja ja voi vaan miettiä, miten tällainen vaikuttaa kehittyvän nuoren psyykeeseen. Sanoit hyvin, kun kuvasit tuota että et ole oma itsesi lääkkeissä, ja sen vaikutuksia ihmissuhteisiin. Tämä on kanssa yksi tabu psyykenlääkkeissä - ihmisen muuttuminen mikä voi aiheuttaa ihmissuhdevaikeuksia. Esim. itse koin lisääntynyttä välinpitämättömyyttä muista ihmisistä lääkkeissä ollessani ja en ollut oma itseni.
SSRI - lääkkeissä on muitakin puolia, mistä on oltu hiljaa, esim. juuri se, että ne voi aiheuttaa sekavuutta, kiihtyneisyyttä ja levottomuuden tunnetta joillakin, joka voi eskaloitua itsemurhayrityksiin. On aina ennalta-arvaamatonta, mitä käy kun ihminen alkaa napsia näitä psykoaktiivisia lääkeaineita.
Mielenterveyshoidossa lääkehaittoja vähätellään rankalla kädellä joidenkin kohdalla. Alunperin lyhyeen käyttöön suunniteltuja lääkkeitä käytetään mt-hoidossa vuositolkulla ketjuttaen reseptejä yhä uusiin (mitä ei ole juuri tutkittu mitä seurauksia esim. äkillisistä lääkevaihdoksista on ja yhden kemikaalin korvaamisesta toisella), tai määräten lääkeyhdistelmiä päällekkäin (heikolla tutkimuksella). Jo vuositolkulla määräyksen seuraukset on huonommalla tutkimuksella. Mutta eh, mitäs muutenkaan potilasta voi auttaa kuin määrätä uusia lääkkeitä
Mutta ap ja varmaan moni muukin vuosia lääkkeitä napsineet ihmiset tietävät, miten harmillinen polku tämä lääkepolku voi olla. Kun joskus pääsee lääkkeistään eroon voi vain ihmetellä, että mitä tapahtui ja tietyllä tapaa voi joutua tutustumaan itseensä uudelleen. Minulla monet lääkkeissä vietetyt vuodet tuntuu olevan hämärän peitossa. Muisti on hämärä Ketipinoreissa vietetystä ajasta ja katselen kuvia ajoista, ja on hankala tuntea itseään. Vieroituksessa kärsin jonkinasteisesta depersonalisaatiosta ja derealisaatiosta, missä oma itse ja oma ympäristö ei tunnu ollenkaan tutulle, kun aivokemiat heilahtelee.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Putin hoiti Suomen natoon ja myös Ruotsin
Iso kiitos Vladimir Putinille. Hänen ansiosta pääsemme nyt Natoon. Putin halusi Naton lähelle ja nyt sai. Voimme tästä kiittää vain Putinia.6668084Niinistö teki hetkessä Suomesta Venäjän ydinaseiden maalitaulun
Kaiken lisäksi mies vielä lällätteli Putinille eilisessä tiedotustilaisuudessa ja käski katsomaan itseään peiliin. Kyllä vähän asiallisempaa käytöstä4672336Voi Stefu ja sun kiivas luonteesi
Sielä lentelee ullakkohuoneiston ikkunasta daamin vaatteet ja matkalaukut pitkin pihaa. Toisaalta,en ihmettele yhtään että tämä suhde päättyi näin,kyl2332286- 1471868
Ohhoh! Martina Aitolehti ja seurapiirihurmuri-Jesper ekassa yhteiskuvassa - Sutinaa Mallorcalla!
Martina Aitolehti ja seurapiirijulkkis-Jesper nauttivat toisistaan varsin vauhdikkaissa merkeissä Mallorcalla. Aitolehti ei ole esitellyt rakastaan vi281393Veikkaus: Miten The Rasmus pärjää Euroviisuissa?
Euroviisuhuuma on ylimmillään, kun Suomi ja The Rasmus taistelee biisillään Jezebel. Bändi on tikissä, kunhan Lauri Ylösen ääni kantaa. Mitä veikka511252Stefanilta tuli taas karu totuus Sofiasta
Marokkolainen h*o*ra! Voi tsiisus kun mulla on hauskaa! Lumput lentää ikkunasta kun Stefu raivoaa h*uralleen🤣🤣🤣 Nyt ne popparit tulille, tästä tule1141244Steppuli veressä
Seiskan lööpissä Steppulilla naama ja nyrkit veressä. Ei tainnut ihan kamojen pihalle paiskominen riittää. Onkohan pistänyt kämpän tuusannuuskaks.70938Ootko onnellinen kun ei tarvitse
nähdä tätä tyhmää naamaa enää koskaan? Multa se särkee sydämen, mutta minkäs teen. Vaikka olisi kuinka sinnikäs eikä hellittäisi, se ei aina auta.65862Oletko nähnyt eroottiset kohuleffat? Fifty Shades Of Grey -trilogia tv:stä
Fifty Shades -trilogia starttaa, kun nuori opiskelijanainen Anastasia tapaa rikkaan liikemiehen. Seksisuhdehan siitä starttaa, höystettynä sadistisill7802