Eli siis paljon nyt puhutaan tästä pehmeästä koulutuksesta, ja se on hyvä juttu. Kaipaisin nyt ihan konkreettisia esimerkkejä miten pennulle opetetaan että ei purra; ei käsiä, ei vaatteita, ei lapsia, ei kenkiä eikä mitään muutakaan, mikä ei ole sen. On vaihdettu omaan leluun, siirretty pentu pois puremasta jne. Mutta pentu menee aina vaan uudestaan pureskelemaan.. Mutta että ei tarvitsisi joka kerta ruveta sanomaan ei, niin miten se oppii ilman sitä? Vaikea olla huomioimattakin kun repii vaatteita..
Kiitos asiallisista neuvoista!
Kiitos asiallisista neuvoista!
Vastaukset 12
Vanhimmat
että kyllä sille pennuille voi sanoa ihan kunnolla ei.
enkä tarkoita että lyöt halolla päähän niinkuin monet tällä palstalla luulevat.
mutta se pureminen pitää saada kerrasta pois.
Eihän siinä ole mitään järkeä että jos pentu puree, annat sille vaikka vinkulelun?
Vaan sille täytyy tehdä selväksi että se ei ole sallittua.
Ja ei näitä keskusteluja kannata ihan henkeen ja vereen ottaa, terve maalaisjärkikin puhuu jo puolestaan.
Ja miksi sille pennulle pitää ihan kunnolla sanoa ei? Kun voi sitä ääntäkin käyttää kauniisti. Kun kyse on kuitenkin siitä että se itse sana EI, ei kerro sille koiralle mitään vaan se minkä toiminnon siihen sanaan on LIITTÄNYT. Jos itse on tehnyt surkeaa työtä, ei se nyt karjumalla tai kovemmin sanottuna parane ollenkaan.
Ja ikävää kun kuvittelette vielä että koira oppisi kerrasta lopettamaan puremisen. Kun ainoastaan koira oppii kerrasta silloin kun se säikähtää henkihievereihin, ja onko se nyt paras vaihtoehto pikkupennun uusilta vanhemmilta?
Maalaisjärki tuppaa unohtumaan jo tässäkin: Ei se koira sitä suomea puhu.
siitä huutamisesta.
Sinulla on käsityksenä se että jos koiraa kielletään sitä ei voi tehdä muuta kuin huutamalla ja koiraa hakkaamalla.
Kuules koiraa pystyy kieltämään ja huonoja tapoja pystyy karsimaan myös nätisti. Ja myös nätisti niin ettei koiraa mielistellä toimimaan uudella lailla makupalojen avulla.
Kaiken ei koirankaan elämässä tarvitse olla vapaaehtoista. Koiran tulee totella ihmistä halusi se tai ei. Ei ole koiran päätettävissä että "tottelisitko? saat makupalan jos tottelet".
Vaan koiran tulee totella myös ilman niitä makupaloja ja jopa vasten omaa tahtoaan. Koska yleensä se koiran oma tahto on jotain ihan muuta kuin ihmisen.
Joo, se puhuu koiraa. Mitäköhän koiraemo (taikoiralauman johtaja) tekee kun menee herne nenään kakaroiden riekkumiseen? Se varoittaa ja jos ei tehoa, niin näyttää. Mutta taatusti se ei sano kauniin sivistyneesti "ei" ja kutsu kaffelle keskustelemaan asiasta.
Lopettakaa ny herranjumala tää tolkuton inhimillistäminen ja suosittelen tosiaan sitä maalaisjärkeä!
Ja jotenkinhan sille koiralle on opetettava käskyn "ei" merkitys.
Ja se hämärtää aika paljon pienen pennun maailmaa kun sille sanoo "ei" ja ojentaa vinkulelun ;)
Eipä olekkaan huutamisesta kukaan puhunut, tiukkuudesta kyllä. Huomaatkos, olet niin negatiivinen ja anti-snadi meininki että itte menet tuohon vaahtoomiseen.
Ja kyllä: koiraa kuuluu kieltämään nätisti. Eriasia on se miten sen opettaa.
Ja edelleen tuntuu että olisi pikku pikku papukaija mutta: Ei, koiralle opetetaan asiat niin varmaksi ettei sen tarvitse miettiä totteleeko siksi että saa namia, vai eikö tottele ja saa rankaisun.
Olisiko aivan mahdoton ajatus jos koira haluaisi, ilman pelkoa siitä että ukko tulee ja pakottaa tai rankaisee, totella ihan vain siksi kun totteleminen on kivaa ja hyödyllistä? Silloin sitä ei kyseenalaisteta. Silloin ei tule ongelmia tottelevaisuudessa, huomaatkos?
just kirjottamassa samaa,mitä emo tekisi,Mulla on ollut 58 pentua,sakemannia, siinä ei paljon neuvotella kun emo suuttuu,mutta hellyys tulee samalla hetkellä kun pentu rauhottuu.
Näissä kysymyksissä pitäisi aina kertoo rotu ja ikä.Koska jokaisella rodulla on ne omat jutut,ja ikäkausiin kuuluu omat metkut.
Mikä oli koiran rotu? Ja ikä?
Sanoisin kuitenkin että jatkat tuota omaan leluun/riepuun siirtämistä. Voit toki liittää siihen sen EI! sanan, mutta sitä ei siis tarvitse huutaa (koirilla on hyvä kuulo), sanot sen vain tietyllä äänenpainolla, ole vahva, älä anna periksi, tarkoittaa siis että, kun siirrät koiran pois puremasta niin siirrät sen pois sen sata kertaa minkä se kokeilee uudestaan. Et tee poikkeuksia.
Et muuta mielipidettäsi.
Ja jos koira on kovinkin nuori se kyllä lopettaa aikanaan jos vaan jatkat johdonmukaisesti tätä uuteen toimintaan ohjaamista. Koiran koulutus vaatii monien rotujen kanssa kärsivällisyyttä. Monesti pentu kokeilee tuota puremista sen 10 kertaa sen mielenkiinnon aikana ja kyllästyy, varsinkin jos et muutoin kiinnitä siihen huomiota. Mutta mikään koira ei opi kerrasta vaan se tulee kyllä kokeilemaan sitä useampaan otteeseen, mutta vähitellen tajuaa mitä se ei tarkoittaa ja lopettaa kokonaan.
Tarvitaan vaan säkkikaupalla kärsivällisyyttä ja sitä tullaan tarvitsemaan koiran kasvaessakin. Pennulla hampaat vaihtuvat ja puremisen tarve on suuri, voit ostaa puruleluja, mutta ainakin itse olen huomannut joka koiralla tosi käteväksi ja suosituksi puruleluksi esim. solmitun sukan tai pyyhkeen... joku riepu vaan missä on kuitenkin se kodin tuoksu...
Onnea yritykseen ja kärsivällisyyttä! Hiljaa hyvä tulee! =)
Eli tiukka ei ja nimenomaan EI tarvitse huutaa...
Ja omasta kokemuksesta olen oppinut että madallan äänen sävyä tyylin "ei, hyi" ja sanon sanan "hyi" oikein matalalla äänen sävyllä niin oma koirani jotenkin "häpesi".
Siihen todella tehosi se matala "hyi".
Eikä koiran kieltämisen tarvitse aina olla huutamista tai hakkaamista, mutta kyllä koiraa saa ja täytyykin kieltää.
Näitä äänensävyjä käyttämällä saa paljon aikaan. Tapoja on monia ja sanoja on monia, veikeä huomata miten koira reagoi mihinkin äänensävyyn. Eli mitä se on yhdistänyt mihinkin äänensävyyn.
Meillä keskari vahtii ja niin sen pitääkin, mutta jo pennusta sille on "kerrottu" mitä saa tai kannattaa haukkua ja mitä ei juuri kannata noteerata. Eli jos poika haukkuu vaikka postiautoa sisällä joka siis pysähtyy tuohon noin 100m päähän talosta. Koira alkaa joskus vieläkin sisällä tätä haukkua ja siihen riittää kun menen luokse, katson mitä se haukkuu ja sanon kuin juttelisin niitä näitä "Ei sitä kannata haukkua, hölmö poika" Poika katsoo minua, heilauttaa häntäänsä ja menee rauhassa nukkumaan.
Se siis yhdistää äänensävyni, rauhoittavat eleeni "ajatukseen" ettei mikään ole hätänä, se saa rauhoittua. Älkääkä nyt taas muotoilko mitään ihme juttuja tästä, tiedän ettei koira osaa ajatella pitkälle jne. Jotkut rodut kyllä ajattelevat muita enemmän. piste.
Äänensävyistä vielä, jos menisin samassa tilanteessa koiran luokse karjumaan EI! EI saa HAUKKUA! Hiljaa! niin koira luultavasti haukkuisi kahta kauheammin, "ajattelisi" että kun kerran emäntä on noin poissa tolaltaan, asiassa on varmasti jotain kamalaa ja sitä pitää vahtia... =)
Omasta mielestäni kyllä tarpeeksi pehmeästi koiranpentu koulutetaan kun sen purressa kiljaistaan ikäänkuin se olisi sattunut enemmänkin,(näinhän koirakin toiselleen viestittää että kipeää kävi), itse kyllä otan niskanahasta otteen (kuten emäkin komentaa, kertarytinä on parempi kuin alituinen kitinä)ja kiellän sanallisesti.
Käsiä jos yrittää purra niin varokaa nykäisemästä niitä nopeasti pennun nenun edestä ettei siinä synny saalisleikkiä.
Pentua on syytä opettaa myös rauhoittumaan, väsyneenähän ne saavat valtavia "hepuleita" siis ota pentu siihen eteesi istumaan selin itseesi ja pidät sen kaulasta molemmin puolin ja rapsuttelet sitä lähinnä rinnasta ja kaulasta.
meillä on varmasti aika kovia olleet sakupennut puremaan ja jo ennen luovutusikää ovat minun puremiseni lopettaneet, vaikka istuin paljon niiden kanssa lattialla ja oikeastaan oli yllättävää etteivät ne niin paljon niitä alempana olevia purreetkaan kuin liikkuvia ihmisiä.Kielläthän lapsia riekkumasta pennun kanssa, että se ei turhaan stressaannu.
Kannattaa muistaa että tuo ei sana tai lelun vaihtaminen tilalle ei välttämättä opeta sille pennulle nopeasti sitä että se ei saa esim purra kenkää. Se vain lopettaa sen sillä kertaa, unohtaa, näkee kengän ja menee taas puremaan sitä.Eli jos kengät kiinnostaa ratkaisu on tehdä siitä kengästä koiralle epämieluisa tai pistää ne piiloon.
Epämieluisa niin että siinä on jotain joka maistuu pahalta tai pelästyttää pentu vaikka rämisevällä kokistölkillä kun se menee järsimään jotain kiellettyä. Se pitäisi tehdä niin että se ei osaa yhdistää sitä tölkkiä ihmiseen, silloin ihminen on se hyvis ja se typerä tölkki se pahis joka pelästytti. Sen jälkeen se muistaa että viimeeksi kun yritin syödä tuota kuului kauhea räminä, ei taidakkaan huvittaa.
Itse en tätä käyttänyt koska koirani pelkäsi pienenä kovia ääniä mutta ystäväni käytti sitä koiransa kanssa ja se tehosi.
Kaikki eivät tästä tykkää mutta sitä ei tarvitsekkaan tehdä montaa kertaa niin koira oppii.
Minä pidin visusti kengät ym kaapissa kun koirani oli pieni,mutta asunkin yksin joten se oli helppoa, kun se oli n 8 kk ikäinen aloin jättämään kenkiä eteisen lattialle ja ei ne kiinnostaneet sitä ollenkaan. Muutenkin koiralla on aina pentuna ollut esim kasa maitopurkkeja joissa on namu tuhottavana yms. sekä luita, nopeasti syötäviä ja sitten hitaasti syötäviä. Ei ole ikinä koskenut mihinkään kiellettyyn ja kyseessä on vielä labbis jotka yleensä ovat aika tuhoajia.
Ihmisten pureminen sitten, olen kuullut ja itsekkin huomannut että tehokkaimmin toimii se että johdonmukaisesti aina kun pentu puree liian kovaa ihminen kiljahtaa ja lopettaa leikkimisen tai jättää pennun yksin. Se on sille suuri rangaistus.Tiedän että se ei ole helppoa kun pikku hampaat tikkaa nilkkaan kiinni mutta ei se pentu sitä muuten älyä että se tekee väärin.
Ei-sana kuluu tässä todella nopeasti loppuun eli sitä ei ehkä kannata tässä hokea jos haluaa että koira todella tottelee sitä sanaa. Kannattaa näyttää muilla keinon että pureminen ei ole sallittua.