Monikaan ei tietäisi olevansa "onneton", jos sitä ei heille kerrottaisi. Esim. TV:kin osaltaan opettaa meille arvomaailmaa, joka on suunnitelmallisesti rakennettu. Sitä kautta opimme tiedostamattamme ihanteita epäsuorasti. Ajatellaan vaikka nuorten elokuvia kuten American Pie. Tiedostamattamme arvotamme sitten itsemmekin ihanteidemme mukaan, vaikka emme edes todellisuudessa välittäisi sellaisesta elämästä mitä ihanteissamme on! Esim. joku saattaa ajatella että on syrjäytynyt kun ei käy esim. baareissa "bilettämässä", mutta jos hän kävisi niin hän ei viihtyisi siellä viittä minuuttiakaan! Silti hän saattaa pitää sellaista ihanteena ja arvottaa itseään sen mukaan ettei saavuta ihannetta! Yleensäkin amerikkalainen filmiteollisuus takoo päähämme markkinateollisuutta tukevia ihanteita. Tällaisia ajatuksia minulla tupsahti mieleen...
Ihmisen luontainen voima
Anonyymi
2365
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Olen samaa mieltä, suurin osa kaikesta on kuvitteellista.
"poiuytfdfg"
Niin ja kuinka moni ei tietäisi olevansa tumma-ihoinen, ylipainoinen tai kiinnostunut seksuaalisesti samasta sukupuolesta. Työtä vieroksuva, älyllisesti haasteellinen tai vain vääriä päätöksiä tekevä poliitikko. Varmasti kommunismissa ajatuksia myös tuodaan kansalaisten tietoon median kautta. Vapaa valinta mitä seuraa. Minä seuraan porkkanaa.
Jos ei kävisi ulkomailla, voisi luulla että Afrikassakin sataa lunta talvella, vaikka oikeasti siellä ei ole talvea ollenkaan. On vain kevät, kesä ja syksy, ja päiväntasaajalla ei ole kuin jatkuva kesä, ehkä sadekaudet voivat olla riippuvaisia kalenterikuukausista.
Varmastikin jo kouluaikana jokainen voi verrata itseään niihin jotka ovat söpöjä, urheilussa hyviä, tai joilla on hienot vaatteet ja vempaimet. Silloin voi alkaa miettiä miksi itse jää ulkopuolelle, tai ei tule huomatuksi.
Ei ehkä ole television vika, vaikka onkin osaltaan totta että tieto lisää joskus ahdistuksen määrä. Se tieto voi olla vaikka ilmastonmuutos, sodat eri puolella maailmaa, tai ebola, HIV, tai ihan mikä vaan mitä ei arkielämässään tulisi edes ajatelleeksi.
Olen huomannut nykyään että etenkin nuorten itsetunto kärsii kun he katsovat kaikkia noita tosi-tv ohjelmia missä pyörii ns. kauniita tyttöjä/naisia ja komeita poikia/miehiä.
Vertaavat itseään heihin eivätkä ole ikinä tyytyväisiä itseensä kun miettivät ettei ole itse riittävän hyvännäköisiä tai jotenkin muuten tarpeeksi hyviä.
Eli tuntuu ulkonäköpaineet olevan vallallaan. Sekä myös tuntemukset siitä ettei olisi jollain lailla muuten hyvä tai tuntee, usein vain luulee, ettei tule hyväksytyksi.
Olisi hyvä kun jokainen hyväksyisi itsensä sellaisen kuin on sekä hyväksyisi muutkin ihmiset sellaisina kuin he ovat.
Mediakin tosin suoltaa paljon sellaista mitä ei tarvitsisi, on valeuutisia ja harhaanjohtavaa tietoa jonkin verran.
Jotkut ihmiset ovat herkempiä kun kuulevat esim. jotain ikäviä juttuja ja se aiheuttaa ahdistusta ja pelkoja.
Jokaisella on oma tapansa ottaa vastaan kaikki mitä hän kuulee, lukee tai näkee.
Vertaaminen johonkuhun kauniiseen ihmiseen on melko hukkaanheitettyä aikaa, jos ei sitten katso vaatetusta, hiustyyliä, tai sitä että harrastaa liikuntaa.
Kyllähän sitä tulee helpommin huomatuksi jos on kaunis / komea, mutta iloinen ja toisen läsnäolon huomaava (tervehdys tai hymy) ihminen päihittää tympeän ja ylimielisen kaunottaren / komistuksen (jonka kommentit ovat hölmöjä ja loukkaavia).
Tätä minä en ymmärrä, että miksi ketään kiinnostaisi verrata itseään johonkin toisella puolella maailmaa elävään julkkikseen. Omasta mielestäni ne ulkonäköpaineet tulee ihan omasta lähipiiristä tai muista fyysisesti ympärillä olevista ihmisistä.
Minä en oikeen ymmärrä tätä juttua, kun toisaalta maailmassa on miljardeja kauniita ihmisiä ja lisää tulee koko ajan samaa tahtia kuin rapistuu.
poiuytrdsdf
Aika siinä menee hukkaan jonkun kuvan kanssa kilpaillessa, eikä aikaa ole edes kovin paljoa.
poiuytrfdfvg
Vertaaminen julkkikseen joka saa paljon huomiota ja faneja on helppo ymmärtää. Onko itse vaikkapa B.Pittin tai A.Jolien veroinen, vaiko ihan huono? Julkkis on kuitenkin vain hahmo jonka näkee esittävän jotakin harjoiteltua roolia, eli se ei ole hän itse. Tuttuun henkilöön voi olla helppo ihastua tai samaistua. Sama henkilö tavallista työtä tekevänä voisi jäädä huomaamatta.
Omasta lähipiiristä voi tosiaan joku ruveta moittimaan jos on esimerkiksi kertynyt vähän ylimääräistä pyöreyttä, mutta vie oman aikansa ymmärtää että silloin kun henkilö johon mieluusti luottaisi menee henkilökohtaisuuksiin, on kyse riidan haastamisesta, ei asiasta jolla saisi olla kovin suurta merkitystä. Tai jos itse olettaa että on porukan ruma ankanpoikanen kun ei ole tottunut olemaan huomion keskipisteenä.
Muistan edelleen vuosien jäkeen ilkeät sanat mitkä minulle tuntematon tyttö ihan ilman syytä sanoi. Asia jota hän huuteli ei ollut mitenkään todenmukainen, eikä sillä olisi missään tapauksessa saanut olla sellaista vaikutusta mikä sillä oli. Jälkeenpäin tiedän että matkan varrelle sattui vain ilkeä ihminen, ja se että se olin minä joka osuin paikalle oli pelkästään sattumaa. Yksi vaikutus saattoi olla se, että voi olettaa että vieraat ihmiset voivat olla hyvin ilkeitä. Toisten kommenteilla voi olla vahva vaikutus, myös niillä positiivisilla.
Tiedostettu on tiedostettua ja tiedostamaton pysyy tiedostamattomana.
se on psykologinen noidankehä, josta on vaikea päästä eroon jos ei ole kavereita eikä yhtään itseluottamusta.
Hieno kirjoitus!
Kiitos tästä.
Mitä sitten? Se on osa nuoren ihmisen kasvutarinaa.
Tuo vaihe on melkein välttämätöntä käydä läpi.
Voiko tyhmyyden määrä olla ääretön? Miten et tajua MITÄÄN... MITÄÄN? Satusetä vauhdissa.
Hyvä etten tajua. Jos tajuaisin kuten sinä, niin olisin varmaan taltta tai joku muu puutyökalu.
Sinähän olet 40 vuotias ja yliopistossakin ollut ennen kuin erotettiin. En ymmärrä, että miten olet voinut säilyä noin yksinkertaisena keski-ikäiseksi saakka? Milloin ajattelit alkaa henkisesti kehittyä? Eläkeiässä?
Kelle luulet kirjoittavasi? Olen ketjun aloittaja, ja en ole 40 vuotias. Eikä minua ole erotettu yliopistosta. Kirjoititko väärään ketjuun?
Semmoisen solvaaminen foorumeilla, jonka argumentteja ja näkökulmia et itse käsitä, ei myöskään kerro henkisestä kehityksestä. Saatat olla yhtä hyvin 14 vuotias kuin 60 vuotiaskin. Mikään kommentissasi ei kerro kummasta on todennäköisemmin kyse.
Älä lue aloitusviestiä mustavalkoisesti, ikäänkuin hän tarkoittaisi että se mitä siinä sanotaan olisi KOKO totuus. Ei missään tapauksessa se ole tarkoitus, vaan yksi näkökulma vain, josta voi olla hyötyä niille, jotka eivät ole koskaan edes hoksanneet epäillä ajatustensa ja tunnetilojensa perustan vahvuutta.
Nimenomaan. Aloittajalla hyvä näkökulma jota ei tulisi edes ajatelleeksi. Toisaalta kaikissa tilanteissa onni ei löydy asennetta muuttamalla.
Pitää muistaa että asenne muuttuu kun näkee tilanteen eri tavalla. Onhan olemassa usein tilanne, että "onni onnettomuudessa" esimerkiksi. Voi saada potkut töistä ja löytää jotain parempaa tilalle. Ei koskaan tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Samoin esim. painajaisunen jälkeen aamulla herätessä, unen aiheuttamat tunteet katoavat, kun näkee että sehän olikin vain unta! Päivä elämässämmekin on varmasti osittain samaa tilannetta. Itseasiassa aivan sama tilanne.
Kyseinen kommentoija (todennäköisesti on sama tyyppi) on vanha tuttu näillä S24:n mt-palstoilla. Hän väitti kerran minua psykiatrikseen, vaikka olin silloin vasta lukiolainen. Ei siinä auttaneet vakuuttelut. Sitä paitsi aivan kuin psykiatreilla olisi aikaa vainota potilaitaan netissä.