Olen ihan vmäisen ihastunut, niin ihastunut, ettei tämä ole enää ihana tunne. On vuoroin kylmä ja kuuma,sydän hakkaa ja kasvot muuttuvat punaisesta valkoiseksi...Mietin sanojani tarkkaan mitä hänelle sanon, vaikka kenen tahansa muun kohdalla sanat tulevat ja menevät, eikä niillä ole niin väliä. Mietin joka kerta, otanko yhteyttä vai en, kumpaa kadun enemmän, itseni esille tuomista vai vetäytymistä. Tunteideni osoittamista vai kätkemistä.
Niin, mistä sen lopultakin tietää.
Niin, mistä sen lopultakin tietää.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Näyttäkää tunteenne , muuten sydämes on ikuinen talvi. Ei siihen kuole jos joku nauraa ..naura mukana..Mutta sydämen talvi ei ole ihmisille eikä ketuille hyväksi.
esiintyy minullakin. Kuitenkin jos tunteistaan ei kerro, niin ei toinen niitä selville saa. Ja jos tuolta tuntuu, niin niistä kannattaa tosiaan kertoa eikä tunteitaan kannata padota. Rohkeutta:)
kyllä se yhteydenottaminen kannattaa... minäkin lopulta otin ihastukseeni yhteyttä ja käytiin treffeillä.
no hän paljastui aivan erilaiseksi kuin olin kuvitellut ja juttu kuivui kasaan...
mutta jos en olis ottanut selvää, niin miettisin vieläkin että mitä jos
Minunkin ihastuksen tunteeni meinasi kasvaa ikävän isoksi ja ahdistavaksi tunteeksi. Olin epätoivoinen, sillä ihastuksen kohteeni on varattu...
Minä olin pitkästä pitkästä aikaa ihastunut. Tunne oli aluksi ihana ja kiehtova. Vatsassa lenteli perhosia, kun tapasin hänet tai ajattelin häntä. Hän hurmasti minut kaikin tavoin. Tunsin itseni usein hänen seurassaan kömplöksi ja avuttomaksi, kuten kuvasit, sanat takertui kurkkuun eikä oikein tiennyt, miten päin istuisi.. Ja kuitenkin samanaikaisesti oli hyvä ja helppo olla..
Mietin, kertoisinko tuntemuksistani, miten viestittäisin. Mutta päätin, että helpompaa on, kun en hänelle mitään kerro. Koska en häneltä mitään odottanut, en uskaltanut edes ajatella, että tunne olisi molemminpuolinen, vaikka kemiaa selvästi välillämme oli.. Ajattelin, että en kerro, mutta ei minun tarvitse häätää ihanstuksen tunnetta poiskaan itsestäni. Voin antaa sen olla ja elää, voin ottaa sen voimavaraksi. Ja niin siinä kävi. Voimavaraksi se tuli.
Toivon, että löydät tunteessasi rauhan. Tai että saat sitä avoimesti iloiten elää todeksi!
Aurinkoista kevättä!
Aivan!
Jos kieltää tunteensa, menettää paljon enemmän psyykkisiä ja fyysisiä resursseja, kuin silloin kun hyväksyy ajatuksensa ja tuntemuksensa ihan luonnollisena osana omaa itseä. Jos tuntee tunteensa sellaisena kuin ne tulevat, niin ei mene niiden käsittelyyn ja kieltämiseen turhaa energiaa, vaan sitä voi jopa saada lisää!
se toinen ei ole päässyt omista tunteistaan eroon. Mitä jos se toinen ei ole kyennyt tekemään ihastuksen tunteesta voimavaraa itselleen? Ajatteletko koskaan sitä, mitä se ihastuksesi ehkä joutuu kestämään?
syy miksi olen aina yksin on se että minulla on niin paljon vaikeuksia.minulta on siis kertakaikkiaan ihan voimat loppu.ei sellaista kukaan jaksa katsella.ja on älyvapaata alkaa kutsua jotain melkein tuntematonta ihmistä rakkaaksensa.millä ihmeen oikeudella?kysyn vaan itseltäni.
Ihastumista , toisesta välittämistä voi musta punnita sellasella puntarilla , ettei tule mieleen puntarit. Haluaa vain olla sen ihmisen kanssa. Paljon parempi vaihtoehto ,ettei ikinä olis kenenkään kanssa..Uupuu..olen aika uupunu ..voi kettu anna kuulua itsestäs...
Täällähän minä...kerro huolesi?