Uusin pitkän matematiikan syksyllä, koska koe meni tosi huonosti. Yksi syy siihen oli varmasti huono harjoittelusysteemi.
Voisiko joku matikkanero kertoa, kuinka kannattaa harjoitella koetta varten. Kannattaako tehdä vanhoja YO-tehtäviä, vai mitä?
Kiitos jo etukäteen.
Voisiko joku matikkanero kertoa, kuinka kannattaa harjoitella koetta varten. Kannattaako tehdä vanhoja YO-tehtäviä, vai mitä?
Kiitos jo etukäteen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
vanha sanonta: harjoittelu tekee mestarin ,pitää edelleen paikkansa. Osaavan tukea lisäksi, niin eiköhön se siitä.
Älä missään nimessä tee sitä virhettä jota minä fysiikassa eli suoraan yo-tehtävien kimppuun. Vaan otat kirjan kerrallaan haltuun. Luet teorian ja lasket laskut ja katsot että homma sujuu ruohonjuuri tasolta alkaen. Sitten voi kaivaa esiin kertauskirjan ja asioita kerraten laskea kirja läpi. Kun nämä on menty niin sitten käyt kirjastossa ja lainaat kaikki mahdolliset abivalmennus ja matikan kirjat vaan mitä on valittavissa ja yo-tehtävä kirjat vuodesta nakki eteenpäin. Varmasti saatavilla on joku valmennuskirja eli sitä selailet ensin ja sitten rupeat laskemaan yo-tehtäviä kaikkein helpoimmista alkaen. Ja yo-tehtäviä kyllä riittää laskettavaksi. Kun laskeminen alkaa maistua puulta kuten se tekee varmasti jossakin vaiheessa niin sitten vain selailet yo-tehtäviä lävitse ja syvennyt jokaiseen tehtävään miten se on ratkaistu. Näin alkaa hahmottua erilaisia ratkaisumalleja joita ei saa irti kurssikirjoista. Eli näin sitten vain eteenpäin. Ja vaikka suunnitelma saattaa tuntua kuivalta, oikotietä ei ole. Armoton laskurutiini on löydettävä. Ja yhtäkään laskua tai kirjaa ei suoriteta jos ei ole oikeaa asennetta, muuten menee varmasti päin persettä.
Tsemppiä vain.... o/
Noin mä ainakin opiskelen matikkaa ja se on ehdottomasti tehokkain keino. Ensin kirjasta kahtoo teorian ja sitten laskee siihen perustuvia laskuja. Aikaa vievää mutta tehokasta. Oppii teoriat ja oppii käyttämään niitä.
Sanotaan tähän nyt tämä perinteinen:
"Matematiikkaa ei opi kuin laskemalla!"
Ja lisäksi mielestäni laatu korvaa määrän. Vaikeiden tehtävien pelkkä miettiminen jo kehittää. Ja nimenomaan asian syvällinen pyörittely päässä. Heti ei kannata mennä tsekkaamaan vastausta kirjan takaa. Toki perusteet pitää olla hallussa. Matematiikassa ei ole paljon muistettavaa teoriassa, mutta sekin vähä täytyy hallita saumattomasti.
Kaikki olemme erilaisia ja siksi ei kaikille sopivaa opiskelutekniikkaa yleisesti ole. Itse en aikoinaan laskenut yhtään ainoaa tehtävää valmistautuessani ylppäreihin. Sen sijaan luin matikan kurssikirjoja ja vanhoja laskuja ja vielä vanhoja ylppäritehtäviä ratkaisuineen. Siis samaan tyyliin kuin esim. reaaliin luetaan. Olin liian laiska/kärsimätön laskemaan lähinnä siksi, että olisi mennyt hermot, jos lasku ei olisi mennyt oikein. Tuloksena L ja ammattina nykyään matikan maikka. Omille oppilailleni kyllä sanon, että älkää tehkö niin kuin minä tein vaan niin kuin käsken tekemään eli todellakin "matikaa oppii vain laskemalla" :) Mutta tyylinsä jokaisella. Ehkä omassa tapauksessani asiat olivat suht selviä jo ennen lukuloman alkua, löytyivät jostain selkärangasta.