M.... (n), häivyn täältä

En ole täällä koskaan ollutkaan

J-miehelle, samat sanat. En ole vihainen hänelle, että näin kävi, vain hyvin pettynyt itseeni, tilanteen suhteen. Oltaisiinpa tutumpia kavereita, mut nyt pitää luopua tunteista, koska ne ovat satuttaneet jo liikaa. Toivon, että sen jälkeen osaisi katsoa tilannetta järkevästi. Ja häntäkin enemmän kokonaisuutena, eikä tunteiden sumentamana. Tiedän sen, että tulen silti ajattelemaan hänestä yhtenä ihanammista ihmisistä ja miehistä jota on kulkenut elämäni polulle, se tuskin tulee muuttumaan ajan kulkiessa eteenpäin. Enkä ikinä toivonut käyvän näin, mutta näin kävikin...ja se sattui lujaa, siksi nyt on aika kääntyä poispäin.

Niin kai sitten, joskus parempi luovuttaa ja nostaa kädet ilmaan antautumisen merkiksi.

Sää mihkään osaa häipyä, kuvittelet vaan.

Kovasti ollaan sullekin vastailtu:)