Mistä englanti-vääristelyssä on todellisuudessa kyse?

Kiitos! Tämä selvensi ruotsipakon kannattajien strategiaa!

Arvokas teksti, pidä tallessa.

Kerrataan:

Autonomia-aikana eliittiin saattoi pyrkiä vain ruotsinkieliseksi muuttumalla ja nimensäkin vastaavasti muuttamalla. Ruotsi oli hallinnon kieli - suomi vain kansan kieli, vailla oikeuksia.

1863 Eliitin valtuuskunta anoi koulujen vähäisen venäjän tilalle ankaraa venäjäpakkoa. Kyse ei ollut venäjän rakastamisesta, vaan ankaran venäjäpakon haluttiin vähitellen tappavan suomenkielen. Merkityksettömänä nuoret eivät sitä enää käyttäisi.  Näin se kuolisi vanhojen ukkojen ja akkojen mukana.

Eliittimme tiesi, että kolmikielinen hallinto toimi, eikä laajaa rinnakkaista osaamista kolmikielisesti ole missään maassa.  Snellmankin tätä korosti, ja vaati siksi eliittiä omaksumaan suomenkielen (jota suuri osa eliitistä vain vaivoin osasi).

Eliitin mukavuushaluinen ja omia etujaan saalistava osa ei tätä halunnut. Vielä vähemmän sitä halusi ruotsikiihkoinen osa, joka piti suomea "la langue de percelänä" ja kansaa yksikertaisena.

Se luuli että ruotsin asema on järkkymätön. Se myöskin uskoi, ettei venäjän käyttööntuloa voi estää, olihan se keisarikunnan ja eliitin palkitsemisten kieli. Koska kolme rinnakkaista kieltä ei toimisi Suomessakaan se anoi Keisarilta ankaraa pakkovenäjää. Varsinainen tarkoitus oli tappaa suomenkieli venäjän avulla.

Keisari A II hylkäsi eliitin anomuksen kasvatusperusteisiin nojautuen. Päinvastoin, hän poisti tykkänään venäjän pakollisuuden opiskelukielenä ja rajasi venäjävaatimukset välttämättömimpään, kuten kenraalikuvernöörin kansliaan ja raja-asemien tehtäviin. Hän poisti kaikista koulu- tai yliopistotutkinnoista venäjän opiskeluvaatimuksen. 

Keisari halusi tuloksia kieliopinnoista. Hän ymmärsi ettei niitä tule pakottamalla, vaan valinnaisuudella.
Keisari kehotti opiskelemaan venäjää, ranskaa, saksaa tai suomea nuoren oman valinnan perusteella.
Keisarin käskystä Senaatti julkaisi tätä koskevan asetuksen. Se siis poisti venäjän pakollisuuden ja korvasi sen nuoren itse valitsemalla opiskelukielellä.

Nykypäivän lukuisat kiihkoiset sanomaketjut englantia vastaan selittyvät tapahtuneella muutoksella, mutta perussyy on sama kuin 160 vuotta sitten: Edelleenkään Suomi ei voi toimia rinnakkaisesti kolmikielisenä.

Hallitseva kieli on suomi - ainoa meitä yhdistävä kieli. Se vahvistuu. Englantia osataan ja se on tarpeellista jokaiselle meistä.  Kolmannen kielen, ruotsin osa jo nyt toteutunut. Se muuttui paikalliskieleksi. Pakottajat eivät pysty tätä tunnustamaan.

Tietysti oman kielemme puhtaudesta pitää huolehtia. Siksi mm. on tarpeen että Kotus palaa oikeaan tehtäväänsä. Opetusministeriksi ei myöskään tule asettaa leimallista ruotsinsuosijaa. Sellaista joka ruotsittaa ministeriönsäkin.  Lisäksi tarpeettoman ja huonon anglismin pesät mainosalalta ja YLE:stä pitää purkaa. Vaikuttaminen riittää tähän.

Kenelle tahansa ulkopuolelta asiaa tarkastelevalle valkenee ruotsipakkojen järjettömyys ja sortovaikuttimet heti. Jopa Venäjän tsaarille.
Se, mitä myöhemmin tapahtui, on osa rumaa ruotsalaisuuden historiaa.

"Vielä vähemmän sitä halusi ruotsikiihkoinen osa, joka piti suomea "la langue de percelänä" ja kansaa yksikertaisena."

Tätä voi ihmetellä Tapio Tammisen kirjaa lukemalla.
Hyvä kirja.
Huumoria Tapio ainakin ymmärtää :)