Ennemmin tai myöhemmin valtionvelka on jätettävä hoitamatta. Mitä sitten seuraa?

Jo nykyään vallitsee laaja yksimielisyys siitä, että valtionvelkaa ei tarvitse koskaan maksaa pois. Seuraava askel kohti tosiasioiden tunnustamista on se, että myönnetään, että valtionvelka tulee kasvamaan jatkuvasti uusien virus- ja pankkikriisien myötä. Kolmas ja viimeinen askel tosiasioiden tunnustamisessa on sen näkeminen, että lopulta jo pelkät velan korot käyvät ylivoimaisiksi hoitaa kun niiden maksamiseen ei saada tarpeeksi uutta velkaa.

Mitä seuraa sitten kun valtionvelka jätetään hoitamatta?

Riippuu siitä, missä porukassa ollaan. Alla muutama vaihtoehto.

Jos ollaan samassa veneessä kaikkien muiden EU-maiden kanssa – jotka siinä vaiheessa myös ovat ylivelkaantuneita – ja velkojina ovat näissä maissa toimivat pankit, tilanteesta selvitään sillä, että velka yksinkertaisesti nollataan, otetaan pankkijärjestelmä valtioiden/EU:n hoidettavaksi ja jätetään pankkien omistajat nuolemaan näppejään. He ovat joka tapauksessa jo ehtineet siirtää siihen mennessä tienaamansa biljoonat veroparatiiseihin, joten tuskin siitä ylivoimaisen suuri parku syntyy. Pankkijärjestelmä jatkaa toimimistaan kuin mitään ei olisi tapahtunut; vain omistaja vaihtuu kun velallinen ottaa pankin haltuunsa.
Jos taas Suomi on pienemmässä porukassa tai yksin ja velkojapankit ovat vahvempien valtioiden suojeluksessa, Suomelta tullaan todennäköisesti vaatimaan luonnonvarojen yksityistämistä. Pohjavesi tulee ensimmäisenä mieleen. Voisiko Suomi mitenkään torjua tuollaista vaatimusta? Siihen tarvittaisiin ehkä oma ydinase ja siinäkin tapauksessa seurauksena olisi kauppasaarto á la Pohjois-Korea. Veikkaanpa, että useimmille suomalaisille kansallinen itsenäisyys ja luonnonvarojen hallinta eivät ole niin tärkeitä asioita, että tuollaista haluttaisiin. Mieluummin annettaisiin viedä tuhkatkin pesästä.

Olisiko tuollainen tilanne jotenkin vältettävissä?

Jos halutaan luopua hyvinvointivaltiosta, niin tuo tilanne on helposti vältettävissä. Lakkautetaan kaikki sosiaalituet – mukaanlukien eläkkeet ja työttömyyskorvaukset – ja tehdään koulutuksesta ja terveydenhuollosta ja kaikesta muustakin maksullista. Hypätään kertaheitolla takaisin iloiselle 1800-luvulle, jolloin punavihermädättäjät eivät hyppineet nenille ja palkolliset tiesivät paikkansa.

Jos taas halutaan pitää kiinni hyvinvointivaltiosta ja siitä huolimatta välttää ylivelkaantuminen, voi valtio hankkia tuloja ainakin 3 eri tavalla ylivelkaantumisen välttämiseksi:

Pääomatulojen tuntuva verottaminen. Tämä onnistuu vain jos pääomien maastavienti estetään. Se edellyttäisi paitsi EU:sta eroamista, myös koko globalisaatiosta eroamista. Pääomat eivät enää saisi liikkua vapaasti maan rajojen yli.
Palkkatulojen entistä voimakkaampi verottaminen.
Valtion oma liiketoiminta. Tämän toteuttaminen riittävässä laajuudessa edellyttäisi todennäköisesti EU:sta eroamista, koska EU:n alueella noudatetaan Lissabonin sopimuksen mukaan markkinataloutta kun taas valtion laaja-alainen liiketoiminta olisi iso askel kohti sosialismia.

Nähdäkseni kansan enemmistö ei kannata mitään noista kolmesta vaihtoehdosta eikä myöskään hyvinvointivaltion lakkauttamista ja juuri siksi ylivelkaantumista ei voi välttää. Pelkään pahoin, että kun kansalle lopulta laitetaan veitsi kurkulle ja pakotetaan valitsemaan jokin noista, kansa valitsee hyvinvointivaltion lakkauttamisen. Se prosessi on jo ollut käynnissä kohta kolmisenkymmentä vuotta ja tunnetaan nimellä leikkauslistat yms. ”säästötoimenpiteet”.

Eikö tosiaan ole mitään tehtävissä?

Ainoa mitä voisi alkaa tehdä saman tien, on ryhtyä valmistautumaan henkisesti siihen hetkeen kun kansalle kuvannollisesti laitetaan veitsi kurkulle. Mitä aiomme tehdä siinä tilanteessa? Heittäydymme selällemme ja anomme armoa? Teimmepä mitä hyvänsä, niin viimeistään tuossa vaiheessa alkaa hitaimmallekin valjeta, miten kapitalismi oikeasti toimii.

https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/jannekejo/ennemmin-tai-myohemmin-valtionvelka-on-jatettava-hoitamatta-mita-sitten-seuraa/