Aikamoista vuoristorataa ollut syksystä kevääseen. Nyt kesän alkaessa on jäänyt aika vähiin ja sinuakaan en ole nähnyt viikkoihin. Mielessä olet silti päivittäin ja jollain tavalla kiehdot minua yhä. En tiedä tosin haluanko vielä yrittää? Tämä kaikki on koetellut minua niin voimakkaasti ja saanut minut välillä ihan sekaisin...
En tykkää "sorkkia" tunteitani. Toisaalta taas sinä et ole vieläkään lähtenyt ajatuksistani, vaikka kuinka paljon aihetta siihen voisikin olla. Tämä tilanne ja tunteet vain aiheuttavat sen, etten pysty sinusta tältäkään istumalta noin vain luopumaan.
Ensi viikolla teen parhaani että kerkiän sua katsomaan. Kaiken tämän jälkeen lähestyminen kunnolla on tosi vaikeaa, joten ihan aluksi tarkkailen sun käytöstä ja eleitä kun tapaamme. Jonkinlaista osviittaa ja tuntua vain näin aluksi. Jos kaikki menee mukavasti niin ehkä pyydän sua vielä ainakin kerran "ulos".
Virheistä olen oppinut ja ymmärrän myös etten ole pystynyt parhaaseeni vielä. Se kuinka jäädyin ja sekoilin silloin "ekalla kerralla" on jäänyt vahvasti vaivaamaan. Eniten harmittaa se kuinka pitkään minulta meni itseltäni tajuta oma vaikutukseni silloin siinä tilanteessa ja myös jälkeenpäin.
Ne kerrat kun olen yrittänyt "puhua" sinulle menivät molemmat pahasti "penkin alle". Se jännitys ja kuumotus saa minut aina puhumaan hiljaa ja tunteettomasti. Eikä ne aiheet ole olleet oikea valinta varsinkaan kun kaikki on näin "alussa" vielä. Jos nyt noinkaan toki voin sanoa.
Olen kokenut niin monet asiat puoleltani surkeiksi epäonnistumiksi. Ne mietityttää ja harmittaa, välillä jopa suorastaan hävettää. Mutta antaisinko niiden tuomita tämän jutun menetetyksi? En anna!
Minä uskon että tässä olisi vielä mahdollisuus johonkin. Nyt minun täytyy vain tarttua tähän mahdollisuuteen ja yrittää parhaani. Näin minä teen.
Naiselle kenelle minun ei pitänyt enää kirjoittaa.
En tykkää "sorkkia" tunteitani. Toisaalta taas sinä et ole vieläkään lähtenyt ajatuksistani, vaikka kuinka paljon aihetta siihen voisikin olla. Tämä tilanne ja tunteet vain aiheuttavat sen, etten pysty sinusta tältäkään istumalta noin vain luopumaan.
Ensi viikolla teen parhaani että kerkiän sua katsomaan. Kaiken tämän jälkeen lähestyminen kunnolla on tosi vaikeaa, joten ihan aluksi tarkkailen sun käytöstä ja eleitä kun tapaamme. Jonkinlaista osviittaa ja tuntua vain näin aluksi. Jos kaikki menee mukavasti niin ehkä pyydän sua vielä ainakin kerran "ulos".
Virheistä olen oppinut ja ymmärrän myös etten ole pystynyt parhaaseeni vielä. Se kuinka jäädyin ja sekoilin silloin "ekalla kerralla" on jäänyt vahvasti vaivaamaan. Eniten harmittaa se kuinka pitkään minulta meni itseltäni tajuta oma vaikutukseni silloin siinä tilanteessa ja myös jälkeenpäin.
Ne kerrat kun olen yrittänyt "puhua" sinulle menivät molemmat pahasti "penkin alle". Se jännitys ja kuumotus saa minut aina puhumaan hiljaa ja tunteettomasti. Eikä ne aiheet ole olleet oikea valinta varsinkaan kun kaikki on näin "alussa" vielä. Jos nyt noinkaan toki voin sanoa.
Olen kokenut niin monet asiat puoleltani surkeiksi epäonnistumiksi. Ne mietityttää ja harmittaa, välillä jopa suorastaan hävettää. Mutta antaisinko niiden tuomita tämän jutun menetetyksi? En anna!
Minä uskon että tässä olisi vielä mahdollisuus johonkin. Nyt minun täytyy vain tarttua tähän mahdollisuuteen ja yrittää parhaani. Näin minä teen.
Naiselle kenelle minun ei pitänyt enää kirjoittaa.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Kuvittelen. että tää on mulle. Nähdään 😘
Ei sitä koskaan tiedä. Nähdään ensi viikolla. :)
Joo..
Ja ok
Jännitys saa minutkin tuntemaan oudosti
Minä olen tehnyt virheitä mutta halusin vaan koittaa elää normaalisti
Mutta päinvastoin.
Se on sekoittanut myös minut
Mäneekö toipumiseen vuosi ??
Toivoisin että vaikka viis vuotta
Kahden vuoden kohdalla vois olla että kahdestaan asumista /elämistä jo kaipaisi
??
Ei minunkaan pitänyt sinulle kirjoittää
Tein sen kuitenkin ....
Sanaton yhteys ?
Onko se oikein ?
Toisenlaiseenkaan ei pystytä ...
Kaukana taas toisistamme
Vaikka haluaisin nähdä sinua niin oletko tänään erimieltä kuin eilen ....??
Rakastin sitä kirjoitusta jossa ehdotit kävelyä mutta en mä tiedä pystyisinkö mä sun kanssa jäätelöä syömään
Oluen voisin juoda vieressäsi puistossa
Tölkistä
Se rentouttaa
Olisitko sinä syömättä mitään vai joisitko jotain jos nähtäis
Ollaanko me jo rikottu itsemme?
Sisältääkö otsikko vihjeitä?
Todennäköisesti.
Kenelle sitten kirjoitat
Naiselle, kehen rakastuin aivan liian aikasin ja aivan liian lujaa. En vain silloin osannut...
Aloittajan ensirakkaus?
Kyllä vain. Ensimmäinen kehenkä en vain ihastunut...
Eilen 20:57 jatkaa...
Saako aloittajan ensirakkaudesta jonkin tunnisteen? Etunimen ensimmäisen kirjaimen kenties? Tämä aloittajalle..
Toinen kirjain hänellä sama kuin viimeinen. Siis etunimessä.
Eräs nainen, erosimme.. Ajattelen sua. Kävely ois mukavaa. Mitä sä siitä ajatuksesta mietit?
Jätin asiat odottamaan, että saat olla yhteydessä jos haluat. Ei tarvitse kiirehtiä, ei tarvitse edes olla yhteyksissä. - Jätin kuitenkin vielä kerran oven auki. Tosielämässä et ole ollut yhteydessä, kuin pakon vuoksi.
En ole unohtanut sua
(ei Ap)
Kenelle tää?
En minäkään ole sinua! Vai erositte? Oletko tosissasi? Soitatko pian lähi päivinä? Olisi pakko saada keskustella kansas😊
Kirjoituksesi muistuttaa miehestä, jonka kanssa vuorovaikutus meni pieleen ensi hetkestä? Ehkä vaikutin niin omanarvontuntoiselta (Mitä olenkin) että seurassani jännittää? Tämä ei varmaan minulle? Vaikka ongelmat samoja? Itse voin vain sanoa, että olisin pyrkinyt vaikuttamaan tilanteissa vuorovaikutusta parantaakseni, jos silloin olisin ymmärtänyt syyn!
Meilläkin meni tämän naisen kanssa vuorovaikutus pieleen heti alussa. Jännitin todella paljon ja sanojen sijaan pystyin vain tekoihin. Ymmärrän hyvin miksi hän etääntyi sen kerran jälkeen. Siitä on paljon aikaa ja kun nyt tiedostan tekemäni virheet niin pystyn yrittämään uudestaan. Paljon paljon paremmin vain.
En minäkään ole pystynyt mihinkään vielä
Nyt minä valun pyörryttää lattia on veressä .
Mua ei oo kasvatettu oikein
Ei oo kuuneltu .
Lytätty toiveet,ei oo luotettu
Miten minäkään voisin itseeni luottaa kun keskustelu on niin huonolla pohjalla.
Väärin oon sullekkin puhunut ....,,,
Paitsi eilinen viästioli oikein muistaskseni ....
Oli se ....
Meissä on paljon samaa.
Haavoitettuja ei me kestetä naljailua
Vika on nyt minussa
Mua ei oo kuunneltu oikein koskaan välittävästi
Luultu etten koskaan kasva aikuiseks
Mulla ei oo äidin mallia
Mitä se hyödyttää jos terapiassa joku sanoo yht äkkiä niin vapaasti että saat olla mitä oot
No
..,,,,
Minä oon haavoitettu teini
Totisuus johtuu haavoituksesta
Mulla on ollu typerät vanhemmat eikä niitä voi edes vanhemmiks kutsua..
Emä ja sika
Ne luulee olevansa oikeita mutta ne valehtelee koko ajan toisilleen
Äitillä ei oo päätä eikä isällä
Huonoissa ammateissa
Kulkevat huonoissa vaatteissa tuskin vaihtavat niitä ikinä
Mulla pitäis olla paita ja hame pitkä mekko.
Kuuntelen haukut kukaan ei sano mulle mitään hyvää ....
Mä häpeen
Ei saa toimia viärin ,,,
Etsiä lohtua vieraista syleistä
Täytys puhua ennenkuin koskee
Minä en ossaa koskee haluan vain tutustua jos pystyn siihenkään
Kiusauksesta en halua puhua vaikka sellaista on ollut
Olin epäkypsä koko elämäni tuntuu kuin kuolisin tänään puhuuko joku jotakin sulle
Mulle ei
Kun minä en ymmärrä nuita sanojasi nyt enkä koskaan ...
Huono luottamus jokaiseen
Kun se ei vaan ymmärrä jonkun pitäis ymmärtee minua mutta jos ei löydy yhteistä mitään niin rikki oon kiusaus kai tämä on en halua että on
Miten minä opin puhumaan sitä omaa itseäni kun oon opettanu lapsia
Haluan kieltää senkin
Pois koulusta