Nujertaa voimakkaat ihastumisen tunteet? On nimittäin nyt niin, että kierrän kehää enkä löydä ulos.
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 40
Vanhimmat
No, vähän samanlainen ongelma täälläkin. Vaikea antaa mitään hyviä neuvoja, kun täällä edelleen kärvistelen vaikka tilanteen pitäisi olla kohdaltani selvä. Paljon ulkoilen, koitan nähdä ystäviä, lueskelen ja koitan kehittää jotain puuhaa etten ehtisi niin paljoa miettiä häntä, mutta eihän se aina onnistu. Illat ehkä pahimpia, kun on aikaa omille ajatuksille enemmän. Eipä tämä taida sinulle mitään lohtua tuoda kuin että kohtalotovereita on:)
Jos olet sinkku niin tietenkin kehottaisin ottamaan selvää asiasta, ehkä tunne molemminpuolista.
Niin, kun se olisikin mahdollista. Siis mennä ja kaapata syliin. Pussaa puhki koko kauniin suun.
On tämä aika kamalaa tuskaa, miksiköhän ihmisen pitää näin seota? Joku yllättäin lyö kuin metrinen halko ja 💖.
Tee siitä mahdollista:) Mistä sitä tietää ettei hänkin toivoisi sitä..
Niin.. Kun olisikin joku nappula mitä painaa ja poistaa tietyt tunteet että voisi siirtyä eteenpäin, sen sijaan jää vellomaan tähän kurjuuteen ja toivomaan että voisi tehdä mahdottomasta mahdollisen. Miten voikaan joku ihminen koskettaa niin syvältä, käydä paikassa missä kukaan ei ole ikinä ennen käynyt.. Surullista.
Hmm. Helpommin sanottu kuin tehty. Ehkä aikanaan helpottaa. :)
Herätys tulee kun tytöllä on uusi mies kierroksessa.
Hmm. Joo, täytyy yrittää järkiintyä. En kuulu hänen suunnitelmiin. Joten keskitytään vaan omaan elämään. :)
Ap.
Ei siihen tarvi mitään konsteja. Ihastuminen kestää aikansa ja sitten loppuu. Ehkä minulla ei ole enää tarvetta ihmissuhteeseen tai sitten se johtuu monesta vaikeasta vuodesta. Tiedän sen muutaman vuoden päästä, kun voin paremmin.
Minä olen hiukan hullunkurisempi tapaus, kun voin pitää tunnetta yllä vuosia.
Unohdat ihmisen, mulla on ADD mikä edesauttaa ihmisten unohtamisessa. Jos tapasin henkilö yli 2 todennäköisesti en myös muista enään tämän kasvoja 😅. Pyyhi se hminen pois...
En pyyhi. En pysty.. En halua. 🙂
Noi siinä sitten sun ongelma, älä sitten vikise.
Ei niistä helpolla pääse. Itsekin taistellut niiden kanssa jo pari vuotta. Hieman helpottaa, kunnes taas joku tilanne palauttaa ne pintaan...
Jos on sopiva kohde, sitkaassa on. Oli järkeä tai ei....
M40
No niinpä. Tuntuu olevan kuin purkka tukassa.
Jotain apua voi olla ajatusten purkamisessa kirjoittamalla, joko nyyminä tänne tai omalle läppärille tms.
Niiden omien tunteiden läpikäynti syy- seuraussuhdetta hakemalla saattaa valaista itseäsi paljon. Mulla se vaati paljon aikaa ja tuhottomasti kirjoittelua myös tänne palstalle, eri nicceillä tosin, ettei sivulliset pääsee liian lähelle henkilöitä.
Nyt olen siitä ihastumisesta päässyt jo hyvin yli. Pidän hänestä (naisesta) toki vieläkin paljon, mutta järki löytyi päähän lopulta. Siitä ihastuneesta teinipojasta tuli taas ihan aikuinen mies. En helppoa tietä lupaa sinullekaan, mutta analysoi, kirjoita, mieti, analysoi... Toimi mulla, mutta meistä jokainen on erilainen ja syyt ihastumiseen myös.
Kiitos vinkistä, täytyy kokeilla kirjoittamista. Niin harvoin ihastun ja etenkään päätä pahkaa. Mutta jos niin pääsee käymään se tunne on helkkarin vaikea hallittava ja häädettävä.
Varsinaista vahinkoa se tunne ei itsessään aiheuta, mutta on pois heiltä jotka minun pitäisi huomioida. Muutenhan tuo ei mikään ongelma mulle olisikaan. Päinvastoin.
Niinhän se on, yksilöllistä. Joku pääsee helposti yli ja ympäri, joku jää koukkuun rimpuilemaan. Ja onhan ihastuksia eri asteisiakin. Joistain pääsee suit sait yli, joistain tulee kuumottava möykky rintaan. Niistä yleensä tulee kuumottava möykky, johon voisi rakastuakin ei vain ihastua.
Kun näät vilauksenkin tai kuulet nimenkin, läpi käy kuuma aalto ja hengitys kiihtyy. Tunteet lyö päässä kuin myrskyinen meri aaltojaan. Suurella voimalla.
Aika samalta kuulostaa tuo tilanteesi kuin omanikin on ollut. Ei oli, vaan on ollut, koska ihan kokonaan en ole vieläkään siitä kuivilla.
Sen möykyn sulattelu vaatii sitä aikaa ja malttia. Ei ole viikon- kahden juttu se.
varsinkin jos kohtaatte usein, jatkuva muistutus saavuttamattomasta syö itse kutakin. Joskus tuntuu kuin olisi vain helpompi lähteä, jättää taakseen. Mutta ehkä se jatkuva, kaihoisampikin kohtaaminen möykyn kanssa on katkeransuloisuudessaan parempi, kunnes kaikki toivo on täysin menetetty...
Ei ole parempi.
Suurimman+osan+miehistä+ei+kannata+todellakaan+pihaustakaan+sanoa+tunteistaan.
Tuo viimeinen lause on täyttä totta.
Vaikka melan survominen mekkoon onkin mukavaa, ei se useimmille naisille silti riitä. Hetken ilo, sitten odotetaan muutakin tunnustusta. Tai sitten etsitään uusi survoja...
M40
Uusi survoja todennäköisempää.
Omituinen käsitys naisista. Tai sitten olen itse omituinen, kun minusta ajatuksesi tuntuvat perin oudoilta ja kylmiltä.
Totta.
Mulla auttoi opiskelu, oli pakko ajatella muuta ja ihastus hiipui tai pikemminkin unohtui taka-alalle, josta vieläkin yrittää pukata mieleen aina vaan. Mutta sellainen "olen sekaisin- jalat irti maasta" -tunne on onneksi ohi.
Tässähän ei olisi sinänsä mitään, mutten usko, että tällä kyseisellä kohteella on mitään tunteita itseäni kohtaan, emmekä edes tunne toisiamme. Tutustuminen olisi hankalaa, lähes mahdotonta.
Pahinta (tai parasta) tässä ihastumisessa oli, että olin joskus vuosia sitten maalannut tämän tyypin, tietämättä edes kyseisen henkilön olemassaoloa, nimeä tai ylipäänsä mitään hänestä. SHOCK!
Aika parantaa haavat sanotaan. Ehkä sitten nämäkin tuskat. :)
Ap.
Maalannut ajatuksiin vai tauluksi. Jos jälkimmäiseen laittappa kuvaa!
Mikään ei ole mahdotonta.
Ekasta ei ole enää taulua tai kuvaa, siitä on niin pitkä aika. Nyikyin on muutama tietsikalla tehty eri variaatio. En todellakaan kuvaa. :)
Edit Nytkin.
Sen verran voin sanoa siitä ekasta maalauksesta, että se liittyi metsään tai luontoon, ne myöhemmät liittyvät maisemaan ja erääseen muinaispaikkaan.
En olisi ikinä uskonut, että lätisen tällä palstalla ihastuksesta tai ikävästä, mutta nyt on sekin koettu :D Tapaus vei kyllä jalat alta, mutta nyt ollaan jo voiton puolella tunnehallinassa.
Heh, en olis uskonut minäkään lätiseväni ihastuksesta saati ikinä ihastuvani näin ylipäänsä. Onpahan tääkin ihme nyt koettu.
Tuli ihan fyysisiäkin oireita. Enkä tiedä koska mun pää täysin selviää ja selviääkö koskaan kyseisen ihmisen kohdalla. Vai olenko aina syttymisherkkänä häneen. Todennäköisesti olen. On niin upea olento, eikä edes itse ymmärrä olevansa.
Mutta nyt onneksi jo hymyilyttääkin. :)
Ap.
tervetuloa kamupoika kerhoon
Jos TODELLA haluat tuollaisia tunteita turruttaa, niin käy lääkärissä ja sano että sinua masentaa ja tarvitset pillereitä jotka vähän tasoittaisivat ikäviä tunteita ja poistaisivat painajaisia.
Juttele sen ihastuksen kanssa vai joko olet näin tehnyt. Ei voimakkaita tunteita tarvitse unohtaa vaan pitää selvittää onko mahdollista olla yhdessä hänen kanssaan.
Entä jos hän on varattu?
En ole ap mutta vastaava tilanne.
Entä jos kumpikin varattu tahollaan!
Entäpä jos on varattu. Et rakasta kumppaniasi, siismiksi huijaat häntä. Sotket hänenkin elämän ihastumisellasi. Joo meneehän ne ihastumiset ohi, mutta luottamusta on vaikeampi saada takaisin.
Ihastumisesta pääsee eroon olemalla erossa ihastuksesta.
Sanotaan näin, että olen tilanteen tasalla. Olen alkanut purkamaan sitä tunnetta auki ja pois. Tänään jo ihan vähän helpompi olo. Mutta tiedän tästä tulevan pitkän prosessin. Pieniä henkisiä kuolemia ja kipukohtauksia.
Yritän realiteettien avulla puskea tunteen pois ja täyttää tunnekuoppaa järjellä.
Mutta jokainen päivä on toivottavasti helpompi ja vie elämää eteen päin. :)
Ap.