Plussasin vasta vähän aikaa sitten, mutta tuntuu että tästä pitäisi päästä kertomaan jo äidilleni. Mieheni äidille ja muille olimme päättäneet kertoa vasta 12 rv:n jälkeen. Nyt kuitenkin mieheni on jo mennyt kertomaan omille sisaruksilleen, ja minä parhaalle ystävälleni, joten tieto saattaa levitä...
Tiedän kaikkien muiden suhtautuvan uutiseen melko positiivisesti, mutta oman äitini suhtautumisesta en ole varma. Hän on välillä puhunut siihen suuntaan, että ei usko minun selviytyvän lapsen kanssa, ja ettei usko minun elimistöni kestävän raskautta (minulla on krooninen sairaus). Lisäksi äitini on esim. huomautellut, etteivät lapsivieraat sovi hänen asuntoonsa, ja että hän on jo aikanaan saanut tarpeeksi lapsia hoitaa...
Olen äitini kanssa muuten läheinen, ja puhumme kaikista asioista. Minusta tuntuu todella pahalta, etten nyt voi jakaa iloani raskaudesta hänen kanssaan. Pelottaa että kun kerron, äitini vähintään haukkuu minut lyttyyn, tai rupeaa saarnaamaan ehkäisyn tärkeydestä... Niin, ja iältäni olen kolmekymppinen, ja naimisissa...
Onko kellään kokemuksia siitä, millaista on kertoa vauvauutisia tuleville isovanhemmille, jotka eivät asiasta ole innoissaan? Ovatko he kuitenkin vähitellen innostuneet, vai onko raskaus etäännyttänyt heistä?
Tiedän kaikkien muiden suhtautuvan uutiseen melko positiivisesti, mutta oman äitini suhtautumisesta en ole varma. Hän on välillä puhunut siihen suuntaan, että ei usko minun selviytyvän lapsen kanssa, ja ettei usko minun elimistöni kestävän raskautta (minulla on krooninen sairaus). Lisäksi äitini on esim. huomautellut, etteivät lapsivieraat sovi hänen asuntoonsa, ja että hän on jo aikanaan saanut tarpeeksi lapsia hoitaa...
Olen äitini kanssa muuten läheinen, ja puhumme kaikista asioista. Minusta tuntuu todella pahalta, etten nyt voi jakaa iloani raskaudesta hänen kanssaan. Pelottaa että kun kerron, äitini vähintään haukkuu minut lyttyyn, tai rupeaa saarnaamaan ehkäisyn tärkeydestä... Niin, ja iältäni olen kolmekymppinen, ja naimisissa...
Onko kellään kokemuksia siitä, millaista on kertoa vauvauutisia tuleville isovanhemmille, jotka eivät asiasta ole innoissaan? Ovatko he kuitenkin vähitellen innostuneet, vai onko raskaus etäännyttänyt heistä?
Vastaukset 3
Vanhimmat
olin 19 kun aloin oottaan esikoistani.Takana vain lukio, eikä tulevalla isälläkään ammattia..eli syystäkin jännitti mitä vanhemmat sanoo.Olin varma, että isäni alkaa saarnaamaan asioiden tärkysjärjestyksestä sun muusta,joten yllätys oli suuri kun hän onnitteli ja sanoi että sehän on hieno asia ja opiskella ehtii myöhemminkin!Äiti ei ollu yhtä iloinen aluksi mutta pikkuhiljaa innostui enemmän ja enemmän ja kun lapsi syntyi, äiti oli jo ihan myyty!Toisaalta jos reaktiot olis ollu jotain ihan päinvastaista,niin mitä sitten?Olisin silti ollu onnellinen lapsestani ja tappio olis ollu kyllä mun vanhempien.Ja vaikka tuttavapiirissäni on aika paljon vastahakoisia isovanhempia ollut niin jokainen heistä on rakastunut uuteen tulokkaaseen viimeistään lapsen synnyttyä.
Kuitenki,vaikka läheinen suhde vanhempiin on tietysti hyvä ja voimia antava asia niin ihmetellä täytyy miten kolmikymppinen ihminen on niin kiinni omissa vanhemmissaan ettei uskalla edes omaa perhettä perustaa negatiivisen huomion pelossa???Eikö se elämä kuitenkin niin toimi...
Ei ole niin itsestäänselvyys, kun minulla on krooninen, liikunta- ja toimintakykyyn vaikuttava sairaus, ja tarvitsen paljon apua läheisiltä. Luulen että äitini pelko on, etten pystykkään vauvaa hoitamaan, ja hän joutuu ottamaan hoidosta vastuun. En kyllä usko, että asiat tähän pisteeseen menevät, kyllähän ilmeisesti on mahdollista saada apua myös ulkopuoliselta taholta, kuten kodinhoitajalta, jos en sitten lopulta kovin hyvin vauvan kanssa selviydy...
Oli mukavaa kuulla, että isovanhemmat yleensä ovat myytyjä, kun vauva syntyy. Ehkä näin käy meilläkin, ja ehkä äitini suhtautuukin asiaan ihan hyvin...
okei se muuttaa tietysti asioita hieman ja sori jos kun sanoin vähän rumasti aiemmin!Kyllä ne isovanhemmat on useimmiten ihan myytyjä, mutta teidänkin kannattaa kunnioittaa äitisi toivetta siitä, ettei hän ehkä haluakaan ottaa enää vastuuta pienestä lapsesta.Toisaalta, eikö tuleva isä ole terve ja kykeneväinen huolehtimaan lapsesta mikäli sun terveydentilasi muuttuu oleellisesti?Entäs hänen vanhemmat?Eli totta teillä on laajempikin verkosto olemassa,eikä niin ollen tarvitse turvautua vain sinun äitiisi?
Niin tai näin,myös yhteiskunta auttaa ja kaikki on aika pitkälti kaikkien asianosaisten asenteista kiinni.
Onnea tulevaisuuteen!