Työ, vaikka ois jo eläkkeellä.. luonne... suhteet "oikeisiin ihmisiin".. On monia piirteitä.
Tietenkin voi olla myös ajattelematta arvoa, asemaa, millainen perhe, omaisuus..
Tässä nyt silmät ristissä kirjoitettu, mutta jos joku saisi kiinni mitä ajan takaa 😏
Tietenkin voi olla myös ajattelematta arvoa, asemaa, millainen perhe, omaisuus..
Tässä nyt silmät ristissä kirjoitettu, mutta jos joku saisi kiinni mitä ajan takaa 😏
Vastaukset 52
Vanhimmat
Jos ajattelen työminää, ekaksi pääsee se, miten tekee työnsä, osaamista, vastuuntuntoa, rehellisyyttä ja ahkeruutta arvostan ja korkealle arvotan. Työpaikoissani heitä on ollut paljon.
Koulutuksen arvotan, jos en samalle tasolle niin ainakin kakkoseksi.
Heitä jotka ovat hylätyt, kasvaneet vaikeista olosuhteista täyspäisiksi yhteiskuntakelpoisiksi kansalaisiksi. Ympärilläni on muutama sellainen.
Epärehellisiä on ollut muutama, heidät arvotan nollaksi ja kartan.
Nyt eläkkeellä en arvota enää ketään. Kaikki ovat samaa sakkia. Seurustelen monenlaisten ihmisten kanssa, myös niiden ketkujen, varuillani ollen.
Olkoon kaikki mitä ovat.
Esimiesasemassa pitkään olleena, opin työporukassa arvostamaan ennen kaikkea kahta asiaa. Ensimmäinen on tietenkin ammattitaito, mutta heti sen jälkeen tulee työntekijän kyky hyvän työilmapiirin rakentamiseen. Vaikka kaveri olisi miten pätevä amattilainen hyvänsä, mutta jos hän on riidankylväjä, niin hänestä voi työyhteisön kannalta olla enemmän haittaa kuin hyötyä.
Joskus jo yksi negatiivinen ihminen riittää myrkyttämään pienen työyhteisön ilmapiirin.
Olen onneksi saanut aina olla työssä porukoissa, joiden me-henki on ollut hyvä, yksittäisitä känkkäränkistä huolimatta. Sen on aistinut itsekin työpaikalla ja se on näkynyt myös vuosittaisissa työilmapiirikyselyissä.
Nyt eläkeläisenä on helppoa, kun voi vaihaa seuraa, jos ei joku kelpaa.
KM.
Olen niin huono ihmissuhteissa, ettei kannata arvottaa ketään.
Tolokun ihmiset jes.
Alkanut jakamaan ihmiset tolokun ihmisiksi ja persereijiksi. Persereikiä en arvosta. Lähestyn asiaa enenpi siltä kantilta, että lähtökohtaisesti olettaisi kaikkien olevan tolokkuja, joita arvostan. Vaan, jos ihminen osoittautuu persereijäksi, enpä sitten pidä oikein minään.
Asiaa ei voi yksiselitteisesti määrittää, miks joku on persereikä, syyt vaihtelee.Jos ei osaa olla ihmisiksi, jos pruukaapi valehdella, jos on jotenkin roisto, jotenkin liian narsisti, jos vaikkapa on noin yleiseti vittumainen, se siitä arvostuksesta.
On tolokun ihmisilläkin huonoja puolia, mutta net menee jotenkin hyväksyttäviin rajoihin, mitään varsinaista erityisen hienoa yhdistävää piirrettä ei ole. Jotkut nyt vaan on tolokkuja.
Määrällisesti olen tullut tulokseen, menee fiftififti. Kun törmää uuteen, tuntemattomaan ihmiseen, suunnalleen yhtä todennäiköistä, kummanlaiseksi heebo osoittautuu pitemmän päälle. Tässä on nyt tämä seikka, pitääpi pikkasen tutustua, eikä tehdä hätäisiä johtopäätöksiä. Ensivaikutelma pettää melkolailla helposti ja yleensä kuka tahansa kusipää osaa pintapuolisesti vaikuttaa kunnon ihmiseltä.
Ikäväähän asiassa on, koska kummankinlaisia ihmisiä suunnalleen yhtä paljon, kumpienkin kanssa joutuu väkisinkin tekemisiin. Ei siitäkään mitään tule, jos eristäytyy vain asiallisiin porukoihin, ei persereikiä välttääkkään voi. Noh, ehkä tulee vähän väisteltyä.
Asialla aika paljon tekemistä luotettavuuden kanssa, tolokun ihminen on luotttava, persereiät tahtoo pettää aina.
Päätän kommenttini ihmisten arvostuksesta tähän.
=DW=
Joo hitto, kun tekis mieli sanoa suorat sanat taas yhdelle ihmiselle. Juttunsa ja tekemisensä on täyttä fuulaa ja voisin sanoa hänelle, etten luota enkä arvosta pätkääkään. Mappi öö tyyppiä!
Kyllä rehellisyys on ainut asia jota arvostan. Jos on epärehellinen yhdessä asiassa, niin on varmasti myös toisessa. Valkoset valheet hyväksytään, jos ne eivät aiheuta jälkiseuraamuksia.
On tänä elämä ympäristöineen yks sekasotku - yhteiskunnaksi sanotaan.
Järjestäytykää nyt hyvät ihmiset sillä tavalla, että jokainen voi todeta lähtiessään: hyvän elämän täällä elin.
Se on sitä hyvää elämää, kun kilpaillaan verenmaku suussa ja yritetään saada mahdollisimman suuria voittoja.
Arvotan ihmisiä?
Arvostan ihmistä sen perusteella miten hän suhtautuu muihin ihmisiin ja miten kohtelee muita. Sen kanssa ei ole omaisuudella tai koulutuksella mitään tekemistä.
On tarkoituksella arvottaa. Hyvä määritelmä sinulla, lyhyesti ja ytimekkäästi.
ap
Arvostan ihmistä joka on rehellinen ja johon voi luottaa. Koulutus, asema, omaisuus on ihmisen ulkopuolelta hankittuja, mutta rehellisyys on luonteessa, sitä ei voi opetella tai ostaa. Tietenkin voi arvostaa ihmisen tekemisiä ja aikaansaannoksia tuntematta ihmistä ja luonnetta, mutta se on ulkonaisten ominaisuuksien arvostamista, ei niinkään itse ihmisen.
En luota yhteenkään ihmiseen!
Kyllä se niin on, että ensikohtaamisessa käyttäytyminen, puhetyyli on se missä karsin jyvät akanoista. Ajanoloon se vahvistuu miten tuo ihminen jatkaa käytöstään, miten kohtelee muita ja miten puhuu toisista ihmistä. Joo, se on juuri se. Enhän minä tiedä hänen koulutustaan, omaisuuttaa, titteliä, ne ovat todellakin toisarvoisia.
Siis mitä helevettiä. Pitäisikö alkaa jokskin tuomariksi jaottelemaan ulkonäön perusteella ja alkaa miettiä sen ominaisuudet aasta ööliin? Eihän se minun leipää lyhennä tai levennä, onko lukenut rosvoksi vai poliisiksi. Silloinhan minunkin olisi pitänyt alkaa rosvoksi tai poliisiksi, että leipä olisi tullut sieltä taholta.
Minua kiinnosta pätkääkään mitä joku s u o m a l a i n e n on. Kunhan saa suunsa auki tai moikkaa. Jos ei, se on yksi haistavitun joku, eikä kuulu joukkooni ja sillä selvä, siitä enempää ei tarvitse miettiä.
Jos se on ulkomaalaisen näköinen, se on lähtökohtaisesti rotta kunnes toisin todistetaan. Ja jos todistetaan se on tervetullut kultaiseen piiriini.
Vai pitäisi alkaa "arvottamaan" ihmisiä kuin itse olisi joku jumala ?!
"Arvottakoon" Jumala.
InEi siinä mitään Jumalaa tarvita, kun luottaa pitää. Ensikohtaaminen ja sen perusteella kuvan luominen voi mennä niin perseelleen, kuin vain voi.
Niin. Oli kuinka tahansa, pitää varautua myös siihen, että ihminen osaa näytellä, olla kuoressa ja vetää roolia. Usein se näkyy vaan ei aina. Eihän hyvin pukeutunut virkamies pedofiilikään mainosta itseään, että olen tässä lapsiinsekaantuja sivutoimisesti.
Miten niin pitäisi? Avauksessa on kysymys!
ap
Anonyymille
"Arvottakoon Jumala"
Aloitukseen vastaus; ihmisten arvottaminen on onnen kauppaa😉
Arvottaminen on vähän samaa kuin, kenet huolisit ystäväksesi, kumppaniksesi ja kenet hylkäät. Rehellisyys, lupausten pitäminen, muutoinkin luotettavuus.
Myös se on tärkeää, että ihminen on, mitä esittää.
Beng
Minä olen avoin luonnonlapsi syntymästä kuolemaan ja siksi outo suomalaiseksi. Avoin kuin avokado kesäpöydällä ilman keskikaljamarinaadia.
Vähän kuin huutomerkki! Työelämässäkin piti aina varoa leveimmin (ystävällisimmin) hymyileviä ja niitä, joita (jotka) hyviksi työntekijöiksi sanottiin.
Useimmiten olivat kaikkein kieroimpia ja työpaikkakiusaajia.
Onhan eri poliittisten aatesuuntienkin välillä eroja.
Äänestän puoluetta, jossa on mielestäni eniten ahkeria ja empaattisia ihmisiä.
Arvostan rehellisyyttä ja suorasanaisuutta. ( Kiertely-kaartelua en hyväksy. ) Arvostan ihmisiä, jotka käyttäytyvät ystävällisesti, ja jotka juttelevat reippaasti, luontevasti.
Ahkeruutta arvostan silloin, kun ahkeruudella on selkeä päämäärä. Mutta jos ahkeroinnin ainoa tarkoitus on kiireisen tunnelman ylläpito ( esimerkiksi työpaikalla ),
niin sellainen ahkerointi on mielestäni todella tyhmää.
Terveisin: Puolireuho
”On niin kiire, ettei mitään ehdi tehdäkään!” Yhden ”tärkeän” esimiehen sanoin😂
Juu, parempi viisas ja laiskahko kuin tyhmä ja ahkera.
ainakin käytöstavat nyt "ensimmäisenä", - tässä taannoin tapasin sellaisenkin henkilön, joka ei osannut sanoa, sanaa esimerkiksi: kiitos : . . samanainen henkilö ei myöskään ihan tavanomaiseen keskusteluun, vaan tämän tästä: "mikä se on / mitä se tarkoittaa, jne. Ja kun ikääkin henkilöllä jo on !! olettaisi että jotain "oppinut", että jätettävä "omaan arvoonsa"
- ei siis ollut kysymys mistään "vaativasta" keskustelusta, vaan ihan tavanomaisia asioita, mitä nyt media, tms. muutenkin päivittäin käytetään, jne.
Toinen+tapaus,+myös+esimiehen+suusta;+"puhun+lähes+100+%+p..kaa,+mutta+myönnän+sen".
Eikai minun tehtävä ole ketään arvottaa.
Kaikkien ihmisten kanssa kannattaa yrittää tulla toimeen.
Kohtuullisen hyvin olen omasta mielestä onnistunut.
Pahoja rikollisia ei ole kohdalle sattunut, että niistä ei ole tietoa.
Nykyään olen jo niin suvaitsevainen, että vaikka itse kävin oppikoulun, niin suhtaudun aivan luontevasti ja hyväntuulisesti myös kansalaiskoulun käyneisiin ihmisiin.
ja sen olen huomannut, että mitä korkeampi koulutus, niin sitä paskasempi vessa.......
:DDDDDDD, ei voi olla todellista.
Nimenomaan on! Tässä taannoin koin yököttävän järkytyksen, kun yhdelle tutulle menin kylään, pienen iltapalan ja juttelun merkeissä. Oli kouluttautunut yhä ylemmäksi ja oli ylpeä saavutuksistaan. Mutta, mutta se kämpän löyhkä, sen vessan vuosikymmenien pinttyneet knöölit. Muusta kämpästä puhumattakaan.
Tuli huono olo, että miten voi näin. Sitten muistin kyseisen sanonnan ja ajattelin, että taas piti paikkansa.
Joo tarkoitin kyllä tuota kansalaiskoulu-oppikoulu -kommenttia. Sinun kommenttiisi sanoisin että ei voine yleistää.
Kiva tämä(kin) ”uudistus”, joka toimii kuin rikkinäinen puhelin. Ei koskaan tiedä, mikä on seuraava kommentti ja mihin😂
Nii. Tämähän menee mielenkiintoiseksi, kuka vastaa ja kenelle ja onko mahdollista et joku vastus ois johonki jnejne :).
Näitäkin ”uudistuksia” on jonkun aivotuotteena kätevästi etätyönä tehty. Käyttäjät vaan tarvitsisivat käyttöohjeet tämänkin ”tuotekehittelyn” putki- tai tippaleipäaivojen tuloksen ymmärtämiseksi.
Tätäkin ”kehittämistä” kutsutaan työksi😂
On kansalaiskoulun käyneissä ihan fiksuja ihmisiä.
Nii ei kait se ihmistä tee paremmaksi oli kansalais- tai oppikoulun käynyt. Aikoinaan oltiin vain sitä mieltä että kun kävit oppikoulun, sinulle avautui enemmän mahdollisuuksia kouluttautua.
Arvottelut ei korvaa mitään, jolloin siihen voi hairahtua uutenanormaalina.
Hyvä ihminen on hyvä ihminen, oli arvo ja asema mikä tahansa, oli perhe tai ei, oli omaisuutta tai ei. Lämmin, avara ja rehellinen sydän, kanssaihmisen huomioiva ja tätä kunnioittava, myös luontoa rakastava ja ympäristöstä huolehtiva ihminen, oli sitten johtaja, duunari tai ikityötön.
vaatteet nyt ensimmäisenä huomioi, että siistit, myös sään mukaiset, ja kengät !! Kengät on silmiinpistävää, onhan se sanonta: "oletko kulkenut huonoissa kengissä" . . . (tarkoittanee, - valinnut huonoja asioita, elämäntapoja, yms.)
sitten tietenkin puhetyyli, esim. kirosanat ei kuulu mihinkään keskusteluun, tapaamiseen, jne.
sittemmin muut luonteenpiirteet, käytöstavat, jne.
Ajatellen: laitan ihmisen itseisarvomerkkien sisälle ja otan plussat ja miinukset pois.
Silloin ihminen on mitä on.
Beng
En ole ikinä kuullut. Jos kysytään "oletko kulkenut huonoissa kengissä?", niin se voisi lähinnä tarkoittaa, että kulkijan jalat ovat huonossa kunnossa huonoista kengistä johtuen. Vaatteet kyllä kertovat kantajastaan monta ja jotain, mutta niitten perusteella ei pitäisi arvottaa ketään.
Manaileminen sopii huonosti joihinkin paikkoihin, mutta kiroilijalla saattaa olla paljon painavaa sanottavaa voimasanojensa seassa. On sääli, jos joku on niiin ahdas, että ei 'kuule' ja tajua asia-aihetta kiroilemisen takia.
Aika monta kertaa voi käydä niinkin, että hyväkäytöksinen ja -luonteinen tyyppi ei ansaitsisi arvostusta lainkaan, jos oikein käytäisiin sisimpiä syynäämään. - Nm. Pelkkää pintaa
Vain yksi asia eli se,miten kohtelee heikompiaan, mutta täytyy myöntää että, älyttömyys ärsyttää. Tosin littyvät jossakin määrin yhteen.
....siis heikompaansa huonosti kohteleva on älytön...
🙊
Niin mun mielestäni, eivät älyä ottaa heikompiaan huomioon ja tuntuu, että jotkut korkeampiarvoiset yhteiskunnassa katsovat oiketuksenaan olla välittämättä säännöistä, joita tavantolliaiset noudattavat. Ihan kuin kuvittelisivat paskantavansa kultaa, mirhaa ja jalokivia.
Väittäisin, että heikoimpien huomioimattomuus on ihan tietoista ja harkittua.
Mittari: minämitta on huono, koska kaikilla ei ole terveydellisiä, taloudellisia ja ehkei henkisiä edellytyksiä samoin kuin se joku 'minä'.
Tulipa mieleen tällainen: vanhustyön neuvosto käpykylässäni. No. Siellähän on samoja henkilöitä kuin k.valtuustossa tai -hallituksessa. Mielestäni tuollaisessa elimessä pitäisi olla
virallisten jäsenten asemestä ihan ravallisia mummeleita ja papparaisia.
Sama pätee lautakuntiin (mitkä voisi relikteinä lakkauttaa ja panostaa sisäiseen tarkastukseen).
Milloin Suomessa pyritään aidonpaan demokratiaan: ei voi olla valmistamassa, päättämässä ja toteuttamassa sama(t) henkilö(t). Ja sitten voikin hypätä isompaan kuvaan kansanedustajan eikä ministerin pitäisi olla kunnan päättävissä elimissä. Epädemokratiaa, ellei peräti oligarkiaa.
Beng
Joissakin pikkukunnissa lautakuntiin ovat tuppautuneet sellaiset, joilla on aivan valtava pätemisen tarve. Joskus herää kysymys: Mihin tarvitaan esimerkiksi koululautakuntaa.
Kyllä koulujen opettajat, rehtorit ja koulunjohtaja-opettajat osaavat hoitaa työnsä hyvin, eikä koululautakunnassa roikkuvien tarvitse puuttua kouluasioihin ollenkaan.
Terveisin: Puolireuho
Niin ja sitten on luokkatoimikunnat ja vanhempainyhdistykset, joilla on suora yhteys kouluun ja opettajiin. Luonnollisempikin.
Beng
Miettinyt: minusta arvostaminen ja arvottaminen ovat kaksi erimerkityksistä verbiä.
Beng
Hyvää, leppoisaa juhannusta.🍴🍜☕🍰🍸