Tämä nykyinen rahatilanne ja koronakriisi pakottavat ihmisen tekemään valintoja.
Meillä jouduttiin siihen tilanteeseen, että ruokapuoli heikkeni huomattavasti.
Vaimon mielestä meidän liki 20-vuotias iso koira kävi liian kalliiksi kaikkine muonineen.
Hän pisti minut kovan paikan eteen:
Joko hän tai koira lähtee huushollista!
Tilanne oli vakava ja lopulta minun oli tehtävä ratkaisuni.
Päätös oli hyvin raskas ja surullisin mielin sitten viime viikon keskiviikkona houkuttelin vanhan karvanaaman mukaani autoajelulle.
Ajettuani illalla parin tunnin ajan, pysäytin auton maaseudulla olevalle tienristeykselle.
Kilometrin päässä näkyi ison maatalon valaistu pihapiiri ja avasin auton oven, narrasin nartun ulos ja jatkoin siitä matkaani takaisin kotiin.
Pakko myöntää, että oli tosi haikea ja surullinen olo.
Mutta ajattelin, että uudessa paikassa karvanaama kyllä kotiutuisi pian ja alkaisi viihtymään talonväen kanssa ja sille annettaisiin tarpeeksi ruokaa ja lämmin yösija.
Olihan se kuitenkin sisäsiisti, ei koskaan räkyttänyt vieraille ja totteli aina mukisematta.
Kotiin saavuttuani istuin hetken ulkona pihakeinussa tupakalla.
Silloin huomasin asiassa erään hyvän puolen:
Nyt olisi joka päivä tarpeeksi aikaa käydä yhdessä kävelyllä ja viettä oikeata laatuaikaa kahden kesken.
Hiukan alkoi jo haikeus helpottaa ja avasin ulko-oven, vihelsin ja riemastunut koira ryntäsi ovelle valmiina ulkoilemaan.
Eiköhän se ala taas elämä maistumaan ja ruokarahat riittämään...
Meillä jouduttiin siihen tilanteeseen, että ruokapuoli heikkeni huomattavasti.
Vaimon mielestä meidän liki 20-vuotias iso koira kävi liian kalliiksi kaikkine muonineen.
Hän pisti minut kovan paikan eteen:
Joko hän tai koira lähtee huushollista!
Tilanne oli vakava ja lopulta minun oli tehtävä ratkaisuni.
Päätös oli hyvin raskas ja surullisin mielin sitten viime viikon keskiviikkona houkuttelin vanhan karvanaaman mukaani autoajelulle.
Ajettuani illalla parin tunnin ajan, pysäytin auton maaseudulla olevalle tienristeykselle.
Kilometrin päässä näkyi ison maatalon valaistu pihapiiri ja avasin auton oven, narrasin nartun ulos ja jatkoin siitä matkaani takaisin kotiin.
Pakko myöntää, että oli tosi haikea ja surullinen olo.
Mutta ajattelin, että uudessa paikassa karvanaama kyllä kotiutuisi pian ja alkaisi viihtymään talonväen kanssa ja sille annettaisiin tarpeeksi ruokaa ja lämmin yösija.
Olihan se kuitenkin sisäsiisti, ei koskaan räkyttänyt vieraille ja totteli aina mukisematta.
Kotiin saavuttuani istuin hetken ulkona pihakeinussa tupakalla.
Silloin huomasin asiassa erään hyvän puolen:
Nyt olisi joka päivä tarpeeksi aikaa käydä yhdessä kävelyllä ja viettä oikeata laatuaikaa kahden kesken.
Hiukan alkoi jo haikeus helpottaa ja avasin ulko-oven, vihelsin ja riemastunut koira ryntäsi ovelle valmiina ulkoilemaan.
Eiköhän se ala taas elämä maistumaan ja ruokarahat riittämään...
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mistä syytät koronatilannetta ? Miten se heikensi talouttanne ?