Toisinaan mietin kumminkin joitain kysymyksiä mielessäni ja pohdin tulevatko ne koskaan esille, ovatko vastaukset jo nyt itselläni, mutta en sisäistä kaikkea täysin, vaikka tietoa onkin paljon. Ehkä pitäisi olla tyytyväinen ja hyväksyä se, mitä itselleni ollaan tarjottu ja elää sen mukaan. Ihminen ei yksin päätä mihin suuntaan se on elämässä menossa ja toisaalta se on hyväkin juttu varsinkin, jos menneisyydessä on ollut ristiriitoja itsensä ja toisten kanssa. Kun mieli on hiukan positiivisempi on paljon helpompi sisäistää ja hyväksyä elämän tilanteita, kun taas myrskyn keskellä se on todella vaikeaa, lähes mahdotonta. Oman sisäisen persoonan löytäminen ja uuden hyväksyminen ei aina ole helppoa, sen olen kokenut ja syö mieltä rotan lailla. Aika ja tuki, keskustelu ja postiiviset kokemukset jaksavat viedä kuitenkin eteenpäin ja aurinkoa on aina jossain sen verran, että siihen suuntaan kannattaa suunnata. Syvästi uskoutuneena vanhoihin tapohini en niistä helposti ole ollut koskaan luopumaan, eikä se vieläkään ole helpoimmasta päästä, se on kuitenkin varmaa, että tämä tie vie parempaan ja onnellisempaan huomiseen. Ehkä jonain päivänä voin sanoa itselleni, hyvä minä.
Myrsky näyttää hieman tyyntyneen sisälläni, mikä on hyvä juttu tietenkin.
Anonyymi
1<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Itsetutkiskelu ja sitä kautta kasvanut itsetuntemus kyllä parantaa elämänlaatua. Pystyy ehkä rikkomaan noidankehiä, joissa toistaa samoja käyttäytymismalleja ja tekee samoja virheitä yhä uudestaan. Jotkut pystyvät tähän minätyöhön ihan itse, toiset tarvitsevat siihen ulkopuolista apua. Kuulostat fiksulta tyypiltä, voimaa matkallesi!