Masennuslääkkeet lihottavat - lääkärit haukkuvat läskiksi

Anonyymi

Läskiksi lihottavat masennuslääkkeet ovat lääkäreiden mielestä potilaille hyödyllisiä lääkkeitä lievässäkin masennuksessa vaikka lääkäreiden mielestä lihominen on potilaiden terveydelle erittäin haitallista ja siksi lihavuus on otettava puheeksi joka kerta kun potilas käy lääkärin vastaanotolla puhumassa haitoista joita masennuslääkkeet hänelle aiheuttaa.

Kiitti (x)itusti suomalaisen terveydenhuollon pölkkypäät, typerät lääkärit, joiden korvaan potilaan puhuma viisaus nukahtaa. Näitä tolloja ei mikään valvontatoimikaan saa viisastumaan. Näille toheloille oma tyhmyys on paljon tärkeämpää kuin toisten viisaus. Näiden tyhmyyttä vastaan jumalatkin taistelevat turhaan.

13

138

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Ylen uutisissa kirjoitusta lääkäreistä ja ylipainoisista potilaista. Hyvä kirjoitus. Hyvin teki potilas.

    • Anonyymi

      Lihoin mirtatsapiinilla 50 kiloa alle 8:ssa vuodessa 145 kiloiseksi.

      Sanoin lääkärille että aineenvaihdunta ei toimi ja on koko ajan nälkä, lääkäri kuittaili, syö kuituja.

      Lääkäri ei ole lääkäri vaan ihan joku muu olento.

      • Anonyymi

        Lääkärisi on taivaan lahja. Kuidut pitää ruokahalut kurissa. Kunpa minullekin olisi sanottu tämä 6 vuotta sitten. Ennen kun aloin käyttämään kuituja enemmän olin lihonut 40 kiloa neuroleptin vaikutuksesta. Nyt paino sentään pysyy samassa tai laskee hiljalleen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lääkärisi on taivaan lahja. Kuidut pitää ruokahalut kurissa. Kunpa minullekin olisi sanottu tämä 6 vuotta sitten. Ennen kun aloin käyttämään kuituja enemmän olin lihonut 40 kiloa neuroleptin vaikutuksesta. Nyt paino sentään pysyy samassa tai laskee hiljalleen.

        Annat virheellistä tietoa, AnonyymiTänään07:23. Kuituja "käyttämällä" potilas ei onnistu poistamaan neuroleptien lihottavaa haittaa, eikä etenkään haittaa nimeltä metabolinen oireyhtymä. Jos lääkäri väittää muuta niin lääkäri ei ole potilaalle rehellinen. Kuidut kuuluvat terveelliseen ruokavalioon jota psyykelääkkeitäkin potilaat usein noudattavat, ja kuitenkin he lihovat läskiksi ja sairastuvat metaboliseen oireyhtymään.

        Se on hyvä että Sinulla painonnousu loppui 40 kiloon, mikä onkin melko vakiomäärä lisäkiloissa, joita neuroleptit aiheuttavat.

        Tiesithän, että neuroleptejä saa määrätä potilaalle ainoastaan oikein diagnosoituun sairauteen.

        Kannattaa tarkistaa julkisen sektorin erikoissairaanhoidon psykiatrilta, että sinulle tehdyt diagnoosit ovat olleet päteviä ja ovat sitä edelleen. Julkisella sektorilla virkavastuulla työskentelevät psykiatrit tietävät miten selvitetään diagnoosien tarkistaminen, ja *nykytietojen* vuoksi psykiatrit eivät pahastu diagnoosien tarkistamispyynnöstä. Päinvastoin, he pitävät hyvänä sitä että olet kiinnostunut voinnistasi ja vointisi syistä tarkemmin.

        *nykytiedot* = masennuksen käypä hoito -suositukseen tarpeelliseksi katsottu lisäys siitä että masennuksen hoitoon määrättyjen psyykelääkkeiden vaikutusta haittoineen on seurattava; lääkärin on huomattava kun haitat aiheuttavat voinnin pysyvän huononemisen ja kun haitat estävät sairaudesta paranemisen; tarpeettoman lääkityksen määrääminen aiheuttaa potilaalle vakavia haittoja.


    • Anonyymi

      Lihoin sepramilla 20kg vajaa 80 kiloisesta noin satakiloiseksi puolessa vuodessa.

      Ketään ei kiinnostanut. Kannatan vahvasti lääkityksen tarkkailua ja tarvittaessa lopettamista omatoimisesti.

    • Anonyymi

      Lihoin masennuslääkkeiden haittojen vuoksi 60 kilosta 100 kiloiseksi noin vuodessa. Olin ennen psykiatri-psykoterapeuttini määräämää masennuslääkitystä itse hoitanut masennukset tieltäni pois juoksemalla. Rakastin juoksemista. Hienointa siinä oli kun tuli etappi että ei millään olisi jaksanut ja sitten jaksoikin. Olin endorfiininarkkari, nautin loppukirifiiliksestä. Masennuslääkkeiden lihottamana läskinä en pystynyt juoksemaan. En parantunut masennuksesta psykiatrin määräämillä lääkkeillä joiden hän sanoi tukevan antamaansa kelan kuntoutuspsykoterapiaa, vaan masennukseni ja huono oloni vain paheni ja sitten psykiatri teki lisädiagnooseja ja määräsi lisää psyykelääkkeitä mutta en sittenkään parantunut vaikka psykiatrin mielestä masennuslääkkeistä oli minulle enemmän hyötyä kuin haittaa. En pystynyt läskinä juoksemaan. En jaksanut. Olin menettänyt itselleni tärkeän selviytymiskeinon mutta psykiatri-psykoterapeutin mielestä kyse oli siitä että omat selviytymiskeinoni eivät enää riittäneet koska masennus oli ns. aivoissa ja tarvitsin siihen hoidoksi masennuslääkitystä. Halveksin jokaista psykiatria joka vaikenee masennuslääkkeiden haitoista ja kollegoidensa tekemistä hoitovirheistä.

      • Anonyymi

        Olen viime syksystä lähtien joutunut syömään vahvoja särkylääkkeitä murtuneisiin selkänikamiin. Keväällä minulle kirjoitettiin jotakin masennuslääkettä särkylääkkeiden tilalle. Jätin hakematta apteekista, onneks on tuo netti, josta voi ottaa asioista selvää. Kun en kuitenkaan ole omasta mielestä kauheasti nupista sekaisin, niin miksi pitäis lääkkeillä pää sekoittaa.


      • Anonyymi

        Voi herrajumala. Sinun psykiatri-psykoterapeuttisi on ammattitaidoton tollo. Terapeutit ovat tietääkseni kyllä yleisemmin sitä mieltä, että masennus- ja muidenkin psyykenlääkkeiden jatkuva käyttö heikentää terapian tuloksia, koska mömmöt turruttavat tunteita.

        Hirveän monenlaista haahuilijaa näissä mt- alan ihmisissä on. Oikeita elämäntapaintiaaneja... Saavat silti kaikki keekoilla rauhassa samalla parantajan sädekehällä kuin oikeatkin lääkärit.

        Minulla on masennuslääkkeistä kokemusta mirtatsapiinin verran, jota sain unettomuuteen. 7,5 mg pikkuannos teki välittömästi jatkuvan, suorastaan tuskallisen syömispakon. Oli inhottava olo, kun oli koko ajan nälkä, eikä se nälkä lähtenyt syömällä. Elin bulimikkona täten reilun viikon, sitten lopetin lääkkeen käytön. Lihoa en siinä ajassa ehtinyt kuin ehkä kilon (kyllä tuli pikku rengas vyötärölle), mutta elimistö rasittui siitä jatkuvasta mussuttamisesta. Ruuansulatusjärjestelmä tarvitsee taukoja. Kyse ei siis ole vain lihomisesta sinänsä ja sen terveysriskeistä, vaan jatkuvasta insuliinistressistä, joka seuraa, kun elimistö ei saa levätä syömisestä.

        Ja sitten jotkut kertovat täällä, että ovat lihoneet kymmeniä kiloja! Kuinka paljon te oikein olette valmiit uskomaan jonkun pöpipuoskarin juttuja, niin että annatte tilanteen mennä noin pitkälle... Vaikka ymmärtäähän sen, jos psyyken olo on todella hirveä, niin sitä koettaa mitä vaan. Mutta noilla valkotakkipelleillä ei pitäisi olla niin suurta valtaa eikä sellaista uskottavuutta kuin nyt on. Aiheuttavat mittaamattomia haittoja ihmisille, joita ovat auttavinaan.


      • Anonyymi

        Osaan sympata tuota. Juokseminen on minullekin tärkein hoitomuoto. On aika kamalaa jos lääkityksen takia se jäi. 40kg on niin holtiton määräkin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Voi herrajumala. Sinun psykiatri-psykoterapeuttisi on ammattitaidoton tollo. Terapeutit ovat tietääkseni kyllä yleisemmin sitä mieltä, että masennus- ja muidenkin psyykenlääkkeiden jatkuva käyttö heikentää terapian tuloksia, koska mömmöt turruttavat tunteita.

        Hirveän monenlaista haahuilijaa näissä mt- alan ihmisissä on. Oikeita elämäntapaintiaaneja... Saavat silti kaikki keekoilla rauhassa samalla parantajan sädekehällä kuin oikeatkin lääkärit.

        Minulla on masennuslääkkeistä kokemusta mirtatsapiinin verran, jota sain unettomuuteen. 7,5 mg pikkuannos teki välittömästi jatkuvan, suorastaan tuskallisen syömispakon. Oli inhottava olo, kun oli koko ajan nälkä, eikä se nälkä lähtenyt syömällä. Elin bulimikkona täten reilun viikon, sitten lopetin lääkkeen käytön. Lihoa en siinä ajassa ehtinyt kuin ehkä kilon (kyllä tuli pikku rengas vyötärölle), mutta elimistö rasittui siitä jatkuvasta mussuttamisesta. Ruuansulatusjärjestelmä tarvitsee taukoja. Kyse ei siis ole vain lihomisesta sinänsä ja sen terveysriskeistä, vaan jatkuvasta insuliinistressistä, joka seuraa, kun elimistö ei saa levätä syömisestä.

        Ja sitten jotkut kertovat täällä, että ovat lihoneet kymmeniä kiloja! Kuinka paljon te oikein olette valmiit uskomaan jonkun pöpipuoskarin juttuja, niin että annatte tilanteen mennä noin pitkälle... Vaikka ymmärtäähän sen, jos psyyken olo on todella hirveä, niin sitä koettaa mitä vaan. Mutta noilla valkotakkipelleillä ei pitäisi olla niin suurta valtaa eikä sellaista uskottavuutta kuin nyt on. Aiheuttavat mittaamattomia haittoja ihmisille, joita ovat auttavinaan.

        Tuon psykiatri-psykoterapeutin toiminnat on nyt selvittelyjen kohteena. Hän on huijari.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Voi herrajumala. Sinun psykiatri-psykoterapeuttisi on ammattitaidoton tollo. Terapeutit ovat tietääkseni kyllä yleisemmin sitä mieltä, että masennus- ja muidenkin psyykenlääkkeiden jatkuva käyttö heikentää terapian tuloksia, koska mömmöt turruttavat tunteita.

        Hirveän monenlaista haahuilijaa näissä mt- alan ihmisissä on. Oikeita elämäntapaintiaaneja... Saavat silti kaikki keekoilla rauhassa samalla parantajan sädekehällä kuin oikeatkin lääkärit.

        Minulla on masennuslääkkeistä kokemusta mirtatsapiinin verran, jota sain unettomuuteen. 7,5 mg pikkuannos teki välittömästi jatkuvan, suorastaan tuskallisen syömispakon. Oli inhottava olo, kun oli koko ajan nälkä, eikä se nälkä lähtenyt syömällä. Elin bulimikkona täten reilun viikon, sitten lopetin lääkkeen käytön. Lihoa en siinä ajassa ehtinyt kuin ehkä kilon (kyllä tuli pikku rengas vyötärölle), mutta elimistö rasittui siitä jatkuvasta mussuttamisesta. Ruuansulatusjärjestelmä tarvitsee taukoja. Kyse ei siis ole vain lihomisesta sinänsä ja sen terveysriskeistä, vaan jatkuvasta insuliinistressistä, joka seuraa, kun elimistö ei saa levätä syömisestä.

        Ja sitten jotkut kertovat täällä, että ovat lihoneet kymmeniä kiloja! Kuinka paljon te oikein olette valmiit uskomaan jonkun pöpipuoskarin juttuja, niin että annatte tilanteen mennä noin pitkälle... Vaikka ymmärtäähän sen, jos psyyken olo on todella hirveä, niin sitä koettaa mitä vaan. Mutta noilla valkotakkipelleillä ei pitäisi olla niin suurta valtaa eikä sellaista uskottavuutta kuin nyt on. Aiheuttavat mittaamattomia haittoja ihmisille, joita ovat auttavinaan.

        Niin ja eräällä ystävälläni on vieläkin 20 kiloa ylipainoa vyötäröllä, tuloksena yli 10 vuoden erilaisten psyykenlääkkeiden käytöstä. Muutkin kuin masennuslääkkeet aiheuttavat lihomista. Hän on ollut nyt puoli vuotta ilman mitään psyykenlääkkeitä, mutta ylikilot eivät vain lähde. Ennen lääkkeiden aloitusta hän oli hoikka ja urheilullinen, nytkin on koko ajan koettanut ainakin tehdä reippaita kävelyjä. Vahvojen psyykenlääkkeiden pitkäaikainen käyttö on aiheuttanut hänelle paljon muitakin terveysongelmia kuin lihomisen. Neurologisia häiriöitäkin. Hän kuvaa itseään psykiatrian uhriksi. Surullinen tarina, joka ei mahdu tähän.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin ja eräällä ystävälläni on vieläkin 20 kiloa ylipainoa vyötäröllä, tuloksena yli 10 vuoden erilaisten psyykenlääkkeiden käytöstä. Muutkin kuin masennuslääkkeet aiheuttavat lihomista. Hän on ollut nyt puoli vuotta ilman mitään psyykenlääkkeitä, mutta ylikilot eivät vain lähde. Ennen lääkkeiden aloitusta hän oli hoikka ja urheilullinen, nytkin on koko ajan koettanut ainakin tehdä reippaita kävelyjä. Vahvojen psyykenlääkkeiden pitkäaikainen käyttö on aiheuttanut hänelle paljon muitakin terveysongelmia kuin lihomisen. Neurologisia häiriöitäkin. Hän kuvaa itseään psykiatrian uhriksi. Surullinen tarina, joka ei mahdu tähän.

        Lihominen on yksi masennuslääkkeiden ja neuroleptien näkyvimmistä terveyshaitoista. On muitakin, neurolepteissä esimerkiksi tardiivi dyskinesia, johon kuuluu mm. häiritsevät ja sosiaalisesti stigmatisoivat - usein tuskallisetkin - pakkoliikkeet. Psyykenlääkkeet aiheuttavat pitkäaikaiskäytössä usein myös muita neurologisia vaurioita, jotka ilmenevät puheessa ja kognitiivisessa toiminnassa, ja saavat ihmisen vaikuttamaan muiden silmissä heikolta ja toimintakyvyttömältä, joskus jopa vajaaälyiseltä.

        Syyt, miksi psykiatrit ja muu mt-väki eivät juuri piittaa lääkkeiden aiheuttamista monista vakavista terveyshaitoista ovat aika erikoiset. Minusta se, että lääkärit hyväksyvät kammottavia ja stigmatisoivia terveyshaittoja lääkkeille, kertoo jotain heidän tiedostamattomista asenteistaan psyykkisesti kärsiviä ihmisiä kohtaan. Uskon, että pohjimmiltaan osa lääkäreistä saa jonkinlaista kieroa tyydytystä näistä päällepäinkin näkyvistä vahingoista, jotka saavat lääkkeenkäyttäjät vaikuttamaan omituisilta sekä heikommilta ja toimintakyvyttömämmiltä kuin muuten olisivatkaan. Lääkäreiden asenteissa on kyse yhdestä projektiivisen identifikaation muodosta.

        Kun lääkärit projisoivat tiedostamattaan omia pelkojaan, häpeäänsä, aggressioitaan ja muita kielteisiä, torjuttuja tunteitaan potilaisiinsa, heidän mieltään kummasti rauhoittaa nähdä nämä kohteensa kärsimässä lääkkeiden aiheuttamista vaurioista. Nähdä heidät läskeinä, pakkoliikkeissä laahustavina ja mökeltävinä, joskus lähes puhekyvyttöminä. Erilaisina kuin muut. Erilaisina kuin lääkärit itse. Heikkoina, huonoina. Häpeän kantajina.

        Hulluus, heikkous ja haavoittuvuus, jota lääkärit pelkäävät itsessään, on tällä tavoin tehty selvästi erottuvaksi ja säilötty tiettyihin, fyysisestikin merkittyihin ihmisiin. He ovat elämässään traumatisoituneita ja usein kaltoinkohdeltuja yksilöiltä, jotka ovat kriisitilanteessa päätyneet psykiatrian hoidettavaksi. Siinä he sitten joutuvat kantamaan kaikki muun yhteiskunnan "synnit", vähän niin kuin Kristuksen tavoin, ikävä kyllä. Tämmöinen ylevä vertaus.

        Lääkäreille, jotka suhtautuvat näin potilaisiinsa (aivan kaikki eivät suhtaudu), sopii kyllä lieventää projektiivisen identifikaationsa kohteiden kärsimystä, jotta se ei yltyisi aivan kohtuuttomaksi, mutta ei voimaannuttaa heitä itsenäisiksi, aktiivisiksi ihmisiksi. Projektiivista identifikaatiota kokeva lääkäri voi hyvinkin tuntea vilpitöntäkin myötätuntoa kohdettaan kohtaan, mutta toimii kuitenkin johdonmukaisesti niin, ettei tämä pääse irti tehtävästään hänen, lääkärin, torjuttujen tunteiden säilöjänä. Siksi esimerkiksi satakiloiseksi lihotettu entinen hölkkääjä ei tällaisen lääkärin esimerkillisessä hoidossa todennäköisesti koskaan palaa entiselleen.

        Mutta eihän masennuspotilaiden odotetakaan nyky-yhteiskunnassa toipuvankaan, ainakaan täysin. Masennus on yleisin yksittäinen syy työkyvyttömyyseläkkeelle jäämiseen.

        Psykoosidiagnoosin saaneiden asema on vielä heikompi kuin masennuksesta kärsivien. Masennusdiagnoosin saaneet ponnistautuvat toisinaan itse irti lääkekierteestä ja toipuvat, läheistensä tai kenties avarakatseisen terapeutin avulla. Psykoottisiksi diagnosoidut sitä vastoin ovat virallisia kansakunnan hulluja, joiden kortit on käytännössä jaettu lopuksi ikää ensimmäisen diagnoosin myötä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lihominen on yksi masennuslääkkeiden ja neuroleptien näkyvimmistä terveyshaitoista. On muitakin, neurolepteissä esimerkiksi tardiivi dyskinesia, johon kuuluu mm. häiritsevät ja sosiaalisesti stigmatisoivat - usein tuskallisetkin - pakkoliikkeet. Psyykenlääkkeet aiheuttavat pitkäaikaiskäytössä usein myös muita neurologisia vaurioita, jotka ilmenevät puheessa ja kognitiivisessa toiminnassa, ja saavat ihmisen vaikuttamaan muiden silmissä heikolta ja toimintakyvyttömältä, joskus jopa vajaaälyiseltä.

        Syyt, miksi psykiatrit ja muu mt-väki eivät juuri piittaa lääkkeiden aiheuttamista monista vakavista terveyshaitoista ovat aika erikoiset. Minusta se, että lääkärit hyväksyvät kammottavia ja stigmatisoivia terveyshaittoja lääkkeille, kertoo jotain heidän tiedostamattomista asenteistaan psyykkisesti kärsiviä ihmisiä kohtaan. Uskon, että pohjimmiltaan osa lääkäreistä saa jonkinlaista kieroa tyydytystä näistä päällepäinkin näkyvistä vahingoista, jotka saavat lääkkeenkäyttäjät vaikuttamaan omituisilta sekä heikommilta ja toimintakyvyttömämmiltä kuin muuten olisivatkaan. Lääkäreiden asenteissa on kyse yhdestä projektiivisen identifikaation muodosta.

        Kun lääkärit projisoivat tiedostamattaan omia pelkojaan, häpeäänsä, aggressioitaan ja muita kielteisiä, torjuttuja tunteitaan potilaisiinsa, heidän mieltään kummasti rauhoittaa nähdä nämä kohteensa kärsimässä lääkkeiden aiheuttamista vaurioista. Nähdä heidät läskeinä, pakkoliikkeissä laahustavina ja mökeltävinä, joskus lähes puhekyvyttöminä. Erilaisina kuin muut. Erilaisina kuin lääkärit itse. Heikkoina, huonoina. Häpeän kantajina.

        Hulluus, heikkous ja haavoittuvuus, jota lääkärit pelkäävät itsessään, on tällä tavoin tehty selvästi erottuvaksi ja säilötty tiettyihin, fyysisestikin merkittyihin ihmisiin. He ovat elämässään traumatisoituneita ja usein kaltoinkohdeltuja yksilöiltä, jotka ovat kriisitilanteessa päätyneet psykiatrian hoidettavaksi. Siinä he sitten joutuvat kantamaan kaikki muun yhteiskunnan "synnit", vähän niin kuin Kristuksen tavoin, ikävä kyllä. Tämmöinen ylevä vertaus.

        Lääkäreille, jotka suhtautuvat näin potilaisiinsa (aivan kaikki eivät suhtaudu), sopii kyllä lieventää projektiivisen identifikaationsa kohteiden kärsimystä, jotta se ei yltyisi aivan kohtuuttomaksi, mutta ei voimaannuttaa heitä itsenäisiksi, aktiivisiksi ihmisiksi. Projektiivista identifikaatiota kokeva lääkäri voi hyvinkin tuntea vilpitöntäkin myötätuntoa kohdettaan kohtaan, mutta toimii kuitenkin johdonmukaisesti niin, ettei tämä pääse irti tehtävästään hänen, lääkärin, torjuttujen tunteiden säilöjänä. Siksi esimerkiksi satakiloiseksi lihotettu entinen hölkkääjä ei tällaisen lääkärin esimerkillisessä hoidossa todennäköisesti koskaan palaa entiselleen.

        Mutta eihän masennuspotilaiden odotetakaan nyky-yhteiskunnassa toipuvankaan, ainakaan täysin. Masennus on yleisin yksittäinen syy työkyvyttömyyseläkkeelle jäämiseen.

        Psykoosidiagnoosin saaneiden asema on vielä heikompi kuin masennuksesta kärsivien. Masennusdiagnoosin saaneet ponnistautuvat toisinaan itse irti lääkekierteestä ja toipuvat, läheistensä tai kenties avarakatseisen terapeutin avulla. Psykoottisiksi diagnosoidut sitä vastoin ovat virallisia kansakunnan hulluja, joiden kortit on käytännössä jaettu lopuksi ikää ensimmäisen diagnoosin myötä.

        Seuraavassa aiheeseen liittyvä linkki psykologi Aku Kopakkalan artikkeliin.
        Monille masennuksestakin diagnosoiduille määrätään jossain hoitouran vaiheessa neurolepteja, joko yhdessä SSRI-lääkkeen kanssa tai sellaisenaan.

        Artikkelin on skitsofreniasta, mutta psyykenlääkkeiden vaikutusten osalta sopii masennuspotilaisiinkin:
        Neuroleptien käytön lopettaminen parantaa muistia ja ajattelua
        https://madinfinland.org/9352-2/

        josta katkelma:
        "Skitsofrenia – sana tuo monille (asiaa tuntemattomille) mieleen ylipainoisen, jähmeän ja jotenkin yksinkertaisen ihmisen.

        ”Lihava, arka, ja jähmeä tonttu” kuvaili eräs tuttavani tapaamaansa mielenterveyskuntoutujaa. Kuntoutuja oli hänen ystävänsä, joka oli muutama vuosi aikaisemmin alkanut käyttää neuroleptejä. ”Ei ollut sama ihminen”.


    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Putin hoiti Suomen natoon ja myös Ruotsin

      Iso kiitos Vladimir Putinille. Hänen ansiosta pääsemme nyt Natoon. Putin halusi Naton lähelle ja nyt sai. Voimme tästä kiittää vain Putinia.
      Maailman menoa
      665
      8071
    2. Niinistö teki hetkessä Suomesta Venäjän ydinaseiden maalitaulun

      Kaiken lisäksi mies vielä lällätteli Putinille eilisessä tiedotustilaisuudessa ja käski katsomaan itseään peiliin. Kyllä vähän asiallisempaa käytöstä
      Maailman menoa
      467
      2330
    3. Voi Stefu ja sun kiivas luonteesi

      Sielä lentelee ullakkohuoneiston ikkunasta daamin vaatteet ja matkalaukut pitkin pihaa. Toisaalta,en ihmettele yhtään että tämä suhde päättyi näin,kyl
      Kotimaiset julkkisjuorut
      233
      2270
    4. Poliisi otti Stefun kiinni!

      Seiska tietää kertoa.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      147
      1843
    5. Ohhoh! Martina Aitolehti ja seurapiirihurmuri-Jesper ekassa yhteiskuvassa - Sutinaa Mallorcalla!

      Martina Aitolehti ja seurapiirijulkkis-Jesper nauttivat toisistaan varsin vauhdikkaissa merkeissä Mallorcalla. Aitolehti ei ole esitellyt rakastaan vi
      Kotimaiset julkkisjuorut
      28
      1364
    6. Veikkaus: Miten The Rasmus pärjää Euroviisuissa?

      Euroviisuhuuma on ylimmillään, kun Suomi ja The Rasmus taistelee biisillään Jezebel. Bändi on tikissä, kunhan Lauri Ylösen ääni kantaa. Mitä veikka
      Viihde ja kulttuuri
      51
      1248
    7. Stefanilta tuli taas karu totuus Sofiasta

      Marokkolainen h*o*ra! Voi tsiisus kun mulla on hauskaa! Lumput lentää ikkunasta kun Stefu raivoaa h*uralleen🤣🤣🤣 Nyt ne popparit tulille, tästä tule
      Kotimaiset julkkisjuorut
      114
      1234
    8. Steppuli veressä

      Seiskan lööpissä Steppulilla naama ja nyrkit veressä. Ei tainnut ihan kamojen pihalle paiskominen riittää. Onkohan pistänyt kämpän tuusannuuskaks.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      65
      901
    9. Ootko onnellinen kun ei tarvitse

      nähdä tätä tyhmää naamaa enää koskaan? Multa se särkee sydämen, mutta minkäs teen. Vaikka olisi kuinka sinnikäs eikä hellittäisi, se ei aina auta.
      Ikävä
      65
      861
    10. Oletko nähnyt eroottiset kohuleffat? Fifty Shades Of Grey -trilogia tv:stä

      Fifty Shades -trilogia starttaa, kun nuori opiskelijanainen Anastasia tapaa rikkaan liikemiehen. Seksisuhdehan siitä starttaa, höystettynä sadistisill
      Suhteet
      7
      794
    Aihe