Mitähän pitäisi tehdä, kun muutimme vihdoin sulhasen kanssa samaan osoitteeseen 5 vuoden seurustelun jälkeen. Olemme tähän mennessä nähneet pääasiassa vain viikonloppuisin (lauantaina) ja silloin on seksikin sujunut. Nyt asutaan samassa osoitteessa. Kuukausi on kulunut ja mies jaksaa ehkä kerran viikossa. Kun mulla on menkat niin sitten ei edes yritetä.
Minusta tuntuu aika pahalta kun mies ei halua ja on niin väsynyt koko ajan, että ei muka jaksa. Koskaan se ei tule edes oma-aloitteisesti antamaan suukkoa tai rutistamaan. Saan touhuta omiani missä olenkin. Saattaa tuo tulla kurkistamaan että mitä minä teen, mutta intohimoa suhteessamme ei miehen puolelta ole.
Kerran sanoin että kaipaisin sitä, että hän joskus tulisi antamaan suukon tai jotain. Parannusta oli viikon verran ja sitten se loppui. Nykyisin hän ei edes katso minua silmiin vaan vilkaisee ja katselee sitten ihan muualle.
Minusta tämä on aika outoa kun olemme tosiaan asuneet VAIN kuukauden yhdessä! Muilla on sentään alussa ollut seksiä useammin ja mies on näyttänyt haluavansa. Olen koittanut kaikki mieleen tulevat keinot alusvaatteissa ja alasti hiippailusta seksittömiin vaatteisiin pukeutumiseen asti, jopa torjunut lähentelyä, jos se on ollut vääränlaista, mutta ei. Mikään ei tehoa.
Onko kyseessä siis oikeasti parantumaton maalaisjuntti, jolle kelpaa kerran viikossa ja se siitä. Rakastan miestäni muuten kovasti, mutta tämä ainanen torjuminen ja väsymys saa minut turhautuneeksi ja minusta tuntuu kuin minua ei edes olisi. Tuntuu että mies pärjäisi hyvin ilman minuakin eikä edes huomaisi että olen poissa...
Minusta tuntuu aika pahalta kun mies ei halua ja on niin väsynyt koko ajan, että ei muka jaksa. Koskaan se ei tule edes oma-aloitteisesti antamaan suukkoa tai rutistamaan. Saan touhuta omiani missä olenkin. Saattaa tuo tulla kurkistamaan että mitä minä teen, mutta intohimoa suhteessamme ei miehen puolelta ole.
Kerran sanoin että kaipaisin sitä, että hän joskus tulisi antamaan suukon tai jotain. Parannusta oli viikon verran ja sitten se loppui. Nykyisin hän ei edes katso minua silmiin vaan vilkaisee ja katselee sitten ihan muualle.
Minusta tämä on aika outoa kun olemme tosiaan asuneet VAIN kuukauden yhdessä! Muilla on sentään alussa ollut seksiä useammin ja mies on näyttänyt haluavansa. Olen koittanut kaikki mieleen tulevat keinot alusvaatteissa ja alasti hiippailusta seksittömiin vaatteisiin pukeutumiseen asti, jopa torjunut lähentelyä, jos se on ollut vääränlaista, mutta ei. Mikään ei tehoa.
Onko kyseessä siis oikeasti parantumaton maalaisjuntti, jolle kelpaa kerran viikossa ja se siitä. Rakastan miestäni muuten kovasti, mutta tämä ainanen torjuminen ja väsymys saa minut turhautuneeksi ja minusta tuntuu kuin minua ei edes olisi. Tuntuu että mies pärjäisi hyvin ilman minuakin eikä edes huomaisi että olen poissa...
Vastaukset 27
Vanhimmat
Ymmärrän miltä tuntuu, kun miestä ei kiinnosta. Ihmisten tarpeet ovat niin erilaiset. Halut ovat aluksi samanlaiset. 5 vuoden kuluttua toinen haluaa kahdesti viikossa ja toinen joka toinen viikko. Itse käyn vieraissa, ja hyvällä omallatunnolla. Ei mitään ole keneltäkään pois. Vakipanoa en harrasta, se voi johtaa rakastumiseen.
voi kun osaisinkin vastata.
meillä tilanne on ihan sama, ongelmana vain naisen haluttomuus. En muista alkoiko tilanne muuttaessamme yhteen vai miten, mutta seksi on olematonta. Hänelle se ei tietenkään ole ongelma, hänhän saa aina kun haluaa mutta minä... :(
Puute tekee kiukkuiseksi vaikka en haluaisikaan.En vain voi sille mitään että haluan tyttöystävääni useasti.useammin kuin kerran tai2 kertaa viikossa.Me ollaan puhuttu tästä asiasta ja lopputulos oli vähän samanlainen kuin teillä, eli hetken parannnus ja sen jälkeen sama tilanne.Meilä minä oon se joka helli pussaa ja halailee ja minä se aina saan pyytää suukkosta.
Ehkä toiset vain ovat sellaisia että se kerta tai kaksi viikossa on riittävää.Mutten ymmärrä miksei sen eteen voi tehdä mitään?Se seksi ei meillä varmastikaan tee pahaa,olen aika huomaavainen rakastaja ja teen kaiken toisen eteen ja nautin vielä itsekin.
Sitä en vain ymmärrä että miten on, jos toinen rakastaa niin miksei voi edes yrittää pitä toista onnelisena?Itse tekisin niin ja teenkin monessa muussa asiassa.
En muista milloin toinen olisi halunnut minua ja se että minä ainoana haluan on aika nöyryyttävää.
Ehkä meitä vain ei ole tarkoitettu yhteen, en pysty kuvitella tilannetta 5 vuoden kuluttua jos seksi nyt jo on riittämätöntä.Mutta näistä asioista ei oikein enää voi puhua, niistä saa vain riidan aikaiseksi.
Jäljelle jää vain muutama vaihtoehto, elikkä se että opin olemaan ilman(en usko että onnistuu).Toinen oppii yrittämään(ja välillä haluamaan itsekin)..pelkään ettei onnistu.Ja se kolmas vaihtoehto mitä jo suunnittelen, eli ero.En voi asiale mitään, pelkkä rakkaus ei riitä enkä pettämään lähde
Ihan kuin mun näppikseltä,sillä erolla että minä olen nainen.
Lue tämä aika tarkasti ja usko. Kuulostaa tismalleen mun vaimolta. _Lähde_vielä_kun_voit_! Mä en ymmärtänyt lähteä, tilanne parani joskus alkuaikoina vuodeksi->naimisiin, nyt on muksut, asuntolaina, ikää, helvetin surkea (määrällisesti) seksielämä takana ja haluton vaimo.
Ainoa ilo on siinä, ettei enää tee niin paljoa mielikään. Kun pääsis edes kymmenen vuotta pakkia...
Tiedän että on asioita mitkä eivät arkielämässä ole niin kuin puoliso haluaisi, eikä aina kaikkia varmasti saakaan täysin kuntoon.
Mutta ei se silti saa olla este onnelliselle läheisyydelle(lue mm. seksielämälle).Seksi on muutakin kuin antamista tai sen tietyn päivän odottamista jolloin - ehkä - ehkä -josko - säälistä -pakosta? - toista miellyttääkseen -- rakasteltaisiin - pikaisesti - toivottavasti ei -
Olen yrittänyt antaa toiselle aikaa näiden asioiden kanssa, niistä riideltiinkin joskus mutta tuloksena se, että minä olen se seksihullu jonka pitäisi saada vain aina ja aina. Vaikka se lopullinen kysymys onkin vain siitä että seksistä ja läheisyydestä ei pitäisi ikinä riidellä vaan löytää se kompromissi.En halua aina, enkä joka päivä vaan suurinpiirtein silloin kun ihan oikeasti tekee mieli. Tai jos toisen tekisi joskus mieli niin minäkin voisin kieltäytyä(hih).
Nyt tilanne on kuitenkin sellainen että tiedän jo iltapäivästä että tänään hän on
a.)väsynyt
b.)on pää kipeä
c.)tai masu pipi
d.)tai näen sen vain olemuksesta ettei seksi voisi vähempää kiinnostaa.
e.) jos eilen oli niin tänään ei tipu.
seksistä minä rentoudun, saan hyvän olon, unohdan maalliset murheet ja työmaan ongelmat, toivoisin että hän edes yrittäisi ajatella siitä niin.Hän ajattelee että seksiä annetaan vain harvoin ettei siitä tule tapa.Mitä sitten vaikka se tuntuu hyvälle, ja aina tuo hyvän olon.Jos ei haluta, niin toinenkin saa olla luvan haluamatta.Ei kuulemma ole itsekästä.
aika moni täällä ehdottaa että suhde kannattaa lopetaa, en vielä tiedä.Annan ajan kulua ja katson.Rakkaudella kuitenkin pärjää aika pitkälle.
Niin .. muksut, lainaa, arkielämää..
mitä, jos menisit vaimosi kanssa jonnekin
kahdestaan, mitä jos keskustelisit ja
yrittäisitte yhdessä parannusta asiaan ?
Usein se toisen huomioiminen unohtuu,
usein unohtuu parisuhteen hoitaminen,
kummasti se piristää, kun yhdessä yritetään
löytää jotain uutta arjen harmauteen.
Usein se on itsestäkin kiinni, sillä itseä
on helpointa muuttaa. Itsestä kannattaa aloittaa.
Oletko ajatellut minkälaisia fantasioita ja unelmia vaimollasi on, onkohan hänellä päiväunia, ajatteleekohan hän muita miehiä, tekeekö hän jotain sinulta salassa, onko hänellä ihan oma seksimaailmansa. En tarkoita, että hän pettäisi, vaan tiedän kokemuksesta, että sitä käyttää mielikuvitustaan ja omaa kättään ja mahdollisesti muutakin saadakseen jonkinlaista tyydytystä.
Ja mies ei vieressä tiedä siitä mitään ..
No nämä olivat ajatuksiani, kaikilla ei ole samanlaisia tietenkään..
Älä j-u-m-a-l-a-u-t-a "anna ajan kulua ja katsella mitä tapahtuu". Tulet päätymään tähän samaan paskaan kuin minäkin, lähteminen tulee vaikeammaksi päivä päivältä. Rakastan minäkin vaimoani, ei siinä mitään. Mutta olisin takuulla _huomattavasti_ onnellisempi, jos olisin lähtenyt vielä silloin kun se olisi ollut _paljon_ helpompaa. Tässä asiassa _ihmiset_eivät_muutu_! Et tule koskaan saamaan tarpeeksi seksiä. Saat aina kärvistellä puutteessa ja katkeroidut ajan myötä lopullisesti.
Mulla on ollut melkein kaksi vuosikymmentä aikaa vaimon kanssa, enkä ole mikään ujo poika. Anna parannusehdotus - been there, done that. Tekisin/olen tehnyt mitä tahansa saadakseni asian paremmalle mallille. Mutta ihmistä ei voi muuttaa. Kun ei tee mieli, niin ei tee mieli. Riippumatta siitä mitä puoliso tekee/ei tee. Tästä ei nykyään väitä vastaan edes vaimo, toteaa vain asian.
Elämä on pyllystä (aika läheltä kirjaimellisestikin), mutta mulla ei sinne paljoa ole asiaa... ;)
Aivan.. joskus on sitten vedettävä johtopäätökset ja tehtävä jotain oman elämän kanssa.
Ero tuli meillekin .. mutta silti jäi tunne, että olikohan siinä sängyssä kumpikin saman ongelman kanssa; ei ollut kumppania, jonka kanssa olisi harjoitettu seksiä, vähän sellainen käsitys minulla nyt jälkikäteen on. Ei enää pystytty löytämään yhteistä säveltä siihen sinfoniaan. No kai se tärkein puuttui jo siinä vaiheessa, nimittäin RAKKAUS, joka pistää kaiken toimimaan.
Onneksi nyt on kevät ja sitä myös .. hmm vaikka missä :))
joten ainakin tiedän että maailmassa on joku joka tietää miltä minusta tuntuu.
Minä naisena en saa kieltäytyä koskaan,mutta mies saa torjua minut päänsärkyyn,väsymykseen ym. vedoten.
Meillä on pattitilanne,rakastan miestä,hän väittää rakastavansa minua.Olemme keskustelleet asiasta monta kertaa,on riideltykin.Mies ei tajua miksi olen kärttyinen ja kireä.
Minä rentoudun,saan hyvän olon ja unohdan kavalan maailman seksillä.
Se on minusta parasta mitä voi rakastamalleen ihmiselle antaa,läheisyyttä,sitä hyvänolon tunnetta.
Tekis mieli itkeä,olen niin vihainen ja turhautunut.
Oliko teillä tuo seksi pääasiallinen syy vai menikö sukset solmuun jo ennestään?
Itsellä alkaa tuo rakkaus kohta peittymään jatkuvan katkeruuden alle. Kyllähän parempiakin aikoja on tasaisesti, mutta en enää osaa suhtautua positiivisesti, vaan huonon ajan tullen olen pää kireällä aika nopsasti.
Olen hiukan kade sinulle: vapaalla jalalla on aina toivoa paremmasta. Suhteessa huono seksielämä eikun huononee. Toivottavasti löydät ihmisen jonka kanssa tulet onnelliseksi :)
Niin..
Ei se seksin puute tainnut se todellinen syy olla. Mutta ne kaikki asiat ja ongelmat kietoutuvat yhteen. Kun tulee erimielisyyksiä, joista ei pystytä puhumaan ja jotka jää selvittämättä, suutuspäissään toinen sitten, en tiedä kumpi se alunperin on ollut, torjuu toisen aloitteet sängyssä. Ja, kun se tapahtuu useamman kerran, sitä käpertyy itseensä ja loukkaantuu, kun toinen ei haluakaan. Välillä piristyttiin, mutta sitten siitä tuli tapa, kaikki erimielisyydet tavallaan näkyivät siellä sängyssä, vuorotellen mökötettiin. Varmaan oli aihettakin, mutta olisi pitänyt uskaltaa riidella rakentavasti, eikä vaipua puhumattomuuteen. Minäkin, joka olen kova keskustelemaan asioista ja uskallan kyllä, menin lukkoon siinä parisuhteessa. Ja, kun niistä asioista sitten ruvettiin eron uhan alla puhumaan, kaikki olikin tunnetasolla loppu. Ei ollut mitään, oli vain pelkkä välittämisen tunne ja se ei riitä.
Toisille voi riittääkin, minulle ei. Haluan parisuhteelta enemmän, jotain muuta.
Näitä asioita pitää vaan miettiä, omaa osuuttaan ja omia virheitään täytyy pohtia, täytyy olla rehellinen itselleen.
Toivoa siis on ja on sitä Sinullakin :)
Tuli tuosta mökötyksestä mieleen: mulla oli ennen tapana riidellä asioista niin että tuntuu ja unohtaa sitten koko homma. Vaimon kanssa siitä ei kuitenkaan tullut mitään. Kun ehdin pari lausetta päästämään, niin vaimo veti herneen nekkuun ja mykkäkoulu alkoi. Seuraavan kerran kuulin asiasta parin kuukauden kuluttua (kun itse en enää edes muistanut koko juttua) "kun silloinkin sanoit..."
Kaikkein pahinta on, että sellainen riitelytyyli tarttuu - menen itse nykyään hiljaiseksi kun suutun. Kaikki jää sisään ja katkeruus senkun kasvaa.
Musta tulee muuten se vanhainkodin kaikkein kärttyisin pappa, jos sinne asti elän...;)
Voi kun on niin tutunkuuloista tekstiä..... Minä vain olen nainen. Vain rakkaudesta tässä olen pysynyt ja koittanut ymmärtää, mutta kuinka kauan tätä jaksan. Eihän seksi toki ole elämän tärkein asia, mutta minusta se kuuluu onnelliseen parisuhteeseen. Minä ainakin haluaisin osoittaa tunteeni ja rakkauteni, mutta aina tulee torjutuksi. Ei kukaan usko miten paljon se syö itsetuntoa.... Jos toinen edes osaisi selittää mikä mättää, mutta kun ei. Enpä olisi ikinä uskonut että minä, niin intohimoinen nainen, ajaudun tälläiseen suhteeseen..... Kohtalotoverit sentään lohduttaa, en ole ainoa joka tämän asian kanssa painii.
Viesti veti mut hiljaiseksi.Olen mies ja meillä juttu on päinvastoin.Voiko tuota lyhyemmin enää sanoa? Toiset tarvitsee seksiä, toiset pelkkää pullaa.
Pullaa saa kaupasta mutta seksi on kahden rakastavan ihmisen välinen juttu.
Mua itkettää kans
Mä yritän piristää arkea, joskus vien vaimon viikonloppulomalle, ym.ym.ym.
Mutta aika kalliiksi se tulee jos seksiä on pääasiassa siloin kun ollaan jossain hotellissa.
neuvoa että mitä teen.Tuskin,ei mullakaan ole sulle mitään ohjetta tilanteeseen.
Harmi että me ei olla koskaan tavattu,olisi ollut ihanaa saada elää miehen kanssa joka nauttii seksistä.Minä eroan olen sen jo päättänyt.Jos haluan seksiä,mies toteaa että aina sä olet vonkaamassa että maailmassa on muitakin asioita kun seksi.
Siinä sitten nolona vetäytyy pois kun juuri kuukausi sitten sai,nauttimisesta ei sitten mitään puhutakkaan.
En osaa neuvoa.En ikinä ole pettänyt enkä siihen haluaisi lähteä.Muuten suhde toimii ongelmitta.Olen alkanut vakavasti harkitsemaan salasuhdetta,jos sillä saisi pelastettua avoliiton.Se on jännä juttu, avoliitossa olevilla miehillä tuntuu olevan kysyntää aika runsaasti.Homma on harkinnassa siis, pitäisi vain löytää joku josta välittää tarpeeksi, se seksi ei siinäkään saa olla se ainoa asia.Elikkäs 2 vaihtoehtoa on:Ero tai salainen tyttöystävä.En muuta keksi, ajan kanssa tuo tilanne kun ei ole parantunut.
Sanoin miehelle että ymmärrätkö sä miltä minusta tuntuu kun sä et halua minua.Mä sanoin että haluan seksiä ja jos en saa sitä niin olen kärttyinen ja mikään ei huvita.Kyllä mä parannan tapani sanoi mies ja asia oli unohdettu saman tien.
Miehen entinen avovaimo petti miestä ja nyt ymmärrän syynkin,mies vaan totesi seurustelun alkumetreillä että sitä kiinnosti kapakat ja vieraat miehet.
Nyt tiedän siitäkin asiasta vähän enemmän ja vaikka en pettämistä hyväksy niin ymmärrän miksi niin kävi.
Sanoin miehelle että jos meillä käy samanlailla,sä et voi syyttää siitä minua koska et halua itse seksiä.
Mies totesi että jos petän niin hän jättää minut samantien.
Meillä on seksiä lukuunottamatta tosi hyvä suhde,sen vuoksi tässä varmaan kitkutankin vaikka järki sanoo että lähde kun joka tapauksessa ero on edessä.Mä en loppuelämääni halua elää ilman seksiä ja tämän miehen kanssa siinä tulee vääjäämättä niin käymään.
Olen miettinyt salarakasta usein,mun tilanteessani se ei ole mahdollista joten mulle jää vaihtoehdoksi ero.Sitäkään en tahtoisi koska tässä ei ole yksin kyse mun elämästäni.
Puhu vielä kerran tai sitten vain ryhdy toimeen. Käy mieheesi kiinni ja ota se mitä tarvitset.Jos homma ei ala toimia, lähde. Tiedän itse miehenä miltä tuntuu kun toinen ei halua(siis naiseni ei halua). Isekin salarakasta suunnitelleena tiedän tunteesi.Et halua pettäää muttet myöskään pysty elämään seksittömässä suhteessa. Yritä vielä ja sitten mieti tarkkaan miten seksielämäsi järjestät.
Sama tässä.Mieheni on jatkuvasti töissä...Olemme jo noin 6 vuotta yhdessä.Kaikki alkoi yllätävästi vain muutama kuukauta sitten. Alussa olin äsyttynyt ja vihamielinen sen takia ettei mies edes huoma minut sängyssä, niin kun mua ei edes olisi ,tai "anteeksi, olen niin väsynyt " .
Nyt en edes itse yritän mitään.Mene kun mene.
..mutta ,ei kyllä hyvältä näytä.
Äkkiseltään tulee tunne,ettei asiat ole nyt muutenkaan oikealla tolalla.
Olette 5 vuotta tavanneet harvakseltaan,tosin säännöllisesti.Kuukausi yhteiseloa ja olette kuin vanha pariskunta.Kyllä syyt on jossain muualla,kuin pelkästään siinä,ettei mies halua seksiä.
Kuinka innokkaasti hän oli hommaamassa yhteenmuuttoa? Epäröikö,olisiko halunnut odottaa vielä?
Eipä näytä hääviltä yhteinen tulevaisuus teillä.
No ei hyvältä kuulosta, varmaan asiasta täytyisi
jutella kunnolla, molempien kertoa halunsa.
Mutta luulen, että sillä ei ole mitään tekemistä maalaisuuden tai junttiuden kanssa, eikä maalaisjunttiudenkaan :) Mitä se sitten lieneekin.
Kyllä maaltakin miehiä löytyy joka lähtöön, samoin kuin kaupungeista. Voi olla, että siellä on parempikuntoisia miehiä.. ajattelisin.
Aika mielenkiintoista muuten tuo, että miehet yleensä valittavat niin kovasti, siitä, että naiset ovat haluttomia. Olenkin ihmetellyt, että miten meillä on toisin. Nyt kun luen tätä palstaa, tajuan, että ehkäpä naiset eivät vaan viitsi ääneen valittaa.
me naiset kun tajutaan se, että miehen seksuaalisuus on herkkä ja arka juttu ja että siitä 'valittaminen' lyö miehen herkän egon maanrakoon. Eli ollaan vaan nöyriä ja otetaan vastaan se mitä tuleman pitää...ja puretaan tuskaamme sitten täällä vertaisten seurassa.
Sitähän se on, ainakin meillä. Minä elän puutteessa mutat mitään ei kärsi sanoa kun jokainen keskusteluyritys, miten hienovarainen ja hyvinmuotoiltu tahansa, päättyy miehen itsesyytöksiin. "musta ei ole sulle sitten mitään iloa" ja sitä rataa. Ja miehuutensa menettänyttä miestä on turha sitten taas houkutella sänkypuuhiin.
Kun hän joskus ajattelisi miltä minusta tuntuu kun oma mies ei halua kuin kerran kuussa- kahdessa? Ei tässä ole kyse vain hänen herkästä seksuaalisuudestaan!!
Rauhoitu!Miehellesi on paniikki iksenyt päälle, koska muutitte yhteen. Anna hänelle aikaa! Mitä enemmän vaadit, niin sitä kauemmaksi hän etääntyy sinusta. Anna hänen olla omissa oloissaan ja koeta elää elämääsi itsenäisesti! Vaikka sinusta olisi ihanaa kun voisitte halailla ja nauttia yhdessäolostanne, mutta se tulee aikanaan!! Rakasta häntä hiljaa sydämessäsi, kyllä se siitä. Mene ulos, omille menoillesi ja harrastuksiin. Sinulla on oma elämä, vaikka asuttekin yhdessä!
Anna hänelle aikaa! Rakkaus ei ole kadonnut! Olette asuneet yhdessä VAIN kk:n.
Ihan tosi, itse olen ollut monta vuotta ilman, koska mies ei anna. Tilanne ei teillä tule parantumaan, muuta pois! SE ON MINUN NEUVO!! :)
aivan sama ongelma täysin minullakin ollut.sanon vaan sen että minä TYRMÄÄN AJATUKSEN PETTÄMISESTÄ! ethän vaivu vaan sellaiseen epätoivoon.valitettavasti miehillä tulee seurustelun eri vuosina pitkäänkin kestäviä haluttomuusvaiheita jotka vie välillä toivon.luulempa että haluttomuuden syynä teillä saattaa olla nyt se että kun olette muuttanut yhteen vasta niin pakostikkin tulee jossain välissä se itsestäänselvyytenä pito,tavallaan mies osottaa näin luottamustaan ja olettaa myös sinunkin ymmärtävän ettei seksiä tarvita joka päivä,en kuule usko et jatkuu tuo vaihe ikuisuuksia.mies kyllä sanoo jos johtuu sinusta!yleensä mitää syytä ei ole.väsymys voi johtua ihan vaan työttömyydestä tai vuodenajoistakin...usko huviksesi.outo tapa tuo itsestäänselvyytenä pitäminen..mies luottaa vaan ettet suutu jos hän vähä ottaa matkaa tuohon seksiin.kyl se siitä palautuu;)suora puhe kuitenkin tehoaa kaikkein parhaiten,ehkä vaatiminenkin!