2 kuukautta kun näin viimeksi ihanaisen ihastukseni. Ajatelkaa, eikö ole säälittävää haikailla vieläkin hänen peräänsä, vaikka en ole nähnyt häntä pitkään aikaan?! Olen todella epätoivoinen
nyt siitä on
onneton sielu
61376
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
sellaista se on aina välillä...
kun minä näin omani, on jo yli 3 kk! Ja aina vaan kiinnostaa. Olen tyhmä.
Kaksi kuukautta sitten päätimme olla vain ystäviä. Kuukauden tuntui TODELLA pahalta. Sitten ymmärsin jo asian toisenkin puolen. Minähän olen vapaa! Ei riitoja, ei alistamista puolin eikä toisin, ei aikatauluttamisen ongelmia, ei viikkojen eroja, ei huolta, ei murhetta..
Vaan minähän voin rauhallisesti tässä alkaa deittailemaan. Kuunnella ja katsella.. Etsiä ne vapaat tuppukylien naiset. Ho-hoiiii??!
.. siis mitä ;DDDD
erot on aina, ittelläni on puoli vuotta yksin oloa takana ja vieläkin kun nähdään tuntuu kylmä vihlasu sisällä ja ajattelee vaan et mitäs jos...
'elämä on', sano joku tyhmä mainos joskus.. mutta vielä se elämä voittaa..*lämpimiä halauksia* kaikille jotka haikailee. ikinä ei tiedä mitä huominen tuo tullessaan!!
Onneksi tämä elämä on pelkkää ruusuillatanssimista... Tunteita ei voi kieltää vaikka on niin turhaa tuntea, kun ei saa vastakaikua. Tahtomattaankin ajattelee sitä ihmistä joka sen palon sai sisimmässä aikaan, mutta jolla ei ollut sittenkään luonnetta pysyä sanojensa saatika tekojensa takana. Yhtäkkiä huomaa että on täysin kiinni siinä ihmisessä, emotionaalisesti. Ja samalla satuttaa itseään vain lisää... Juuri kun luulee päässeensä ajattelemasta ja tuntemasta, päätyy siihen mistä aloittikin. Back to square one so to speek...