Haluavatko ihmiset oikeasti tuottaa muille erittäin voimakasta myötähäpeää, vai onko takana jokin muu syy?
Miksi jotkut ihmiset viiltelevät itseänsä?
Anonyymi
667
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Silloin kun veistelin itseäni ala aste ikäisenä, silloin mielestäni sain siitä hyvän olon vähäksi aikaa, sen jälkeen aloin itseäni telomaan vasaran kanssa, sekin kohtasi " inflaation" hyvin pian.
Itselläni oli kaiken laisia kikkoja itseni telomiseen. Mutta ei niistä enempää.
Nämä tapahtui 80 luvun loppu puolella.
Mun näkemys viiltelystä on se että kun on oikein paha olla niin sen sisäisen tuskan saa hetkeksi ulos kun satuttaa itseään, esim. juuri viiltelemällä, tai jollain muulla tavoin.
Siinä ei yritä kenellekään tuottaa mitään myötähäpeää. Satuttaminen kohdistuu omaan itseen.
On monia syitä mikä saa viiltelemään. Sekin on yksi jos ei vaikka hyväksy itseään tai syyttelee itseään jostain olemattomasta minkä luulee olevan omaa syytä.
Tavallaan niinkun rankaisee itseään.
Viiltely voi olla myös merkki siitä että, hei nyt mulla ei ole kaikki hyvin ja tarviin apua mutta en uskalla sitä ääneen sanoa. Eli tietynlainen avunhuuto.
Itse nuorena viiltelin ja muutenkin satutin itseäni siitä syystä kun tuntui että en ole mitään, olen täysi nolla, en pärjää, en ymmärrä miksi on näin paha olla jne.
Oli monia tekijöitä asiaan ja helpottihan se fyysinen hetken kipu muutaman minuutin mutta sen jälkeen oli entistä pahempi olla kun tuli perään morkkis. Morkkis siitä että voi ei, taas satutin itseäni.
Jos viiltelee usein siihen voi tavallaan jäädä koukkuun, siitä tulee tapa jolla hoitaa se sisäinen tuska hetkeksi ulos. Kuitenkin tietäen että se ei auta.
Itse oon näitä ajatellut ja ymmärtänyt vasta vuosia myöhemmin kun aloin pärjätä paremmin oman itseni kanssa.
Pikku vinkki. Jos joku huomaa että kaveri tai joku muu tuttu on viillellyt niin kysykää häneltä mikä sulla on? Onko sulla paha olla?
Sen toisen voi olla vaikea kertoa oma-aloitteisesti ja voi tarvita tukea toiselta.
Mulla se on just ittensä rankaisu ja itkun peittely, koska en haluu herättää huomiota itkulla, nii viiltelen siks, et tajuisin lopettaa sen. Jos ei oo terävää esinettä lähellä, niin saatan myös tän takii esim. lyödä tai kuristaa itteeni. Usein alkaa ajatteleen, että jos ihmiset sais tietää, ne ei tykkäis. Mut sit ite satuttamistilanteessa on yleensä varma, ettei kukaan oikeesti välitä, ei kukaan rakastaisi mut niin paljoo.
Kukaan ei kiellä itkemästä.
Itkeminen ei välttämättä herätä edes muiden huomiota suuremmin.
Ja jos joku huomaa itkemisen, niin luulisi, että hän kysyisi, mikä itkettää.
Aina sinuakin joku rakastaa tai tykkää sinusta, viiltelyt ei asiaa muuta mihinkään suuntaan.
Viiltely aiheuttaa sen, että läheiset ovat varmasti huolissaan, jos tietävät siitä, tai saavat tietää.
Kun viiltelee, se ahdistaa vielä lisää ja itkettää siten taas enemmän.
Itke mieluummin kuin viiltelet itseäsi.
Ja yritä puhua jollekkin miltä sinusta tuntuu.
Osittain varmasti muoti-ilmiö. Medikalisaatiokriittisissä kirjoissa on tätä aihetta sivuttu. Esim. anoreksia on yleistynyt sen myötä, kun anoreksiasta on puhuttu. Potilaat kehittävät oireilun diagnoosikriteerien mukaan, eikä päin vastoin. Jos olisi muodikasta hakata nyrkein betoniseinää, ihmiset tekisivät niin. Jos olisi muodikasta huutaa kurkku putkella pahaa oloaan keskellä toria, ihmiset tekisivät niin.
Olen ollut huomaavinani, että on olemassa kaksi koulukuntaa. Tämä klassisempi piilottelevampi koulukunta, ja sitten tämä huomattavasti huomio hakuisempi.
En tietenkään voi puhua viiltelyn viihdekäytöstä, mutta pelkään että ne hiljaisimmat jää tässäkin asiassa ilman ansaitsemaansa huomiota.