Selvitän umpisilmussa olevaa lankakerää, luen sanattomia viestejäsi, puhut minulle niin paljon että pelkään hukkuvani ja häviäväni mielesi maisemaan. Se on jotain niin sanoinkuvaamattoman uskomatonta ettei sitä voi kuvata, se täytyy tuntea ja kokea, kaikessa kauheudessaankin se koskettaa ja sykähdyttää kerros kerrokselta niin että henki salpautuu. Sinä olet kuin minä, ja minua pelottaa. Kuinka pitkälle olen valmis menemään? Kuinka pieniksi paloiksi on hajottava tullakseen kokonaiseksi? Sun kipusi tuntuu minussa kuin sylkisit myrkkysi minuun, sitäkö tahdot? Katson maailmaa ja sinua, se häikäisee niin että pelkään sokeutuvani. Silti jatkan katsomista kun en voi vastustaa sitä kokonaisvaltaista lämpöä ja poltetta jonka voin kanssasi saavuttaa.
Olet niin kaunis, kimallat kuin kallein jalokivi tuhkan seassa. Näetkö sinä miten äänettömästi huudan sinua? Jokainen hetki kanssasi on kuin kauneinta harhaa, niin totta että voin tuntea lämpimän kosketuksen ihollani,kunnes kupla taas puhkeaa ja huomaan, taidankin olla vain psykoottinen.
Päivästä toiseen mietin oletko todella olemassa, vai olenko luonut sinut mielessäni?
Olet niin kaunis, kimallat kuin kallein jalokivi tuhkan seassa. Näetkö sinä miten äänettömästi huudan sinua? Jokainen hetki kanssasi on kuin kauneinta harhaa, niin totta että voin tuntea lämpimän kosketuksen ihollani,kunnes kupla taas puhkeaa ja huomaan, taidankin olla vain psykoottinen.
Päivästä toiseen mietin oletko todella olemassa, vai olenko luonut sinut mielessäni?
Vastaukset 37
Vanhimmat
Milloin viimeksi näit tämän naisen, miehen tai muun-sukupuolisen, jolle runoilet?
Ei taida tuollaset livenä näkyä ollenkaan.
Onkohan aikaa kulunut hetki vai ikuisuus? Vai onko se vain hetki joka tuntuu kuin siitä olisi ikuisuus? Kun on kulunut ikuisuus, kohtaamme kuin viimekerrasta olisi kulunut vain hetki. Tätä täytyy aprikoida, ei hän kuitenkaan tätä täältä löydä tai lue, muille ne ovat vain sanoja vailla syvempää merkitystä. Ajatuksieni kaatopaikka, palsta josta ei versoa mitään uutta, sanoittamattomien tunteideni hautausmaa. Täällä levätköön rauhassa se kaunein tunne, unelma jota ei voi saavuttaa.
Ahaa, jotain palsta tai chattirakkauksia. Ohi.
Saattaa olla ja liittyykin siihen. Ei täällä muuten ole sellaisia tunnisteita.
Kohtaamme todellisuudessa, emme palstalla.
Olisikin ihmeeni palstalla tällä. Olisi kanava jossa puhua sanoin siitä kaikesta josta nyt luemme toisiamme rivien väleistä, harhaillen, eksyen, jälleen saman sävelen löytäen.
Voisitko kertoa hänestä jotain lisää?
Hän osaa yllättää niin monin eri tavoin, vaikka eiväthän ne yllätyksiä ole laisinkaan, kun asiaa tarkemmin ajattelee...Se vasta hurjaa onkin! Samaan aikaan tekee mieli juosta karkuun ja tarttua kiinni kynsin ja hampain. Kulku on tasaista kuin vuoristoradassa, korkeimmalta huipulta kohti maata ja jälleen noustaan pilviin kiljuen! Kuitenkin olo on varma ja luottavainen.
Jotain hänen ulkonäöstä?
Häikäisevä, minun silmilläni katsoen. Joku toinen näkee toisin, minä katson pintaa syvemmälle. Kuin katsoisi aurinkoon. Olisi mielenkiintoista tietää mitä hän näkee katsoessaan minua.
Kun katson häntä, on kuin olisin kotona. Se hetki vaan on aina niin kovin lyhyt. Molemmat piilottavat, muurin taakse todelliset tunteet.
Milloin sellainen hetki oli viimeksi?
Niin, pala palalta muuri murtuu, jos murtuakseen on. Olen aistivinani säröjä, ja onhan niitä. Pieniä hetkiä, joissa unohtaa, miten tulisi ja pitäisi olla. Puolustusmekanismi pettää, havahdun ja nostelen kivet takaisin paikoilleen, en kuitenkaan koskaan enää niin kestävään järjestelmään kuin missä ne alunpitäen olivat. Tarpeetonta, sanoo sydän joka ei jaksa aina kuunnella mitä järki jäkättää. Älä mene rikki, ole vahva, sitä toivon. Molempien takia.
Hienosti puettu sanoiksi. En osaa lisätä mitään.
Oj Papegoija! Jag gillar henne så mycket😍
Ihanan synkästi mulkoilee ”kaunotar”🙄
Synkästi mulkoileva kaunotar...kuulostaa suorastaan pelottavalta. Miksi synkkä?
Annan sinulle aikaa miettiä meidän juttua!!!! mutta haluan kuitenkin tietää että oletko itse Sen aikaa minulle uskollinen???? haluan tietää että en turhaan odota jos esimerkiksi sinä olet jonkun muun kanssa sillein niin ei mun mielestä mun silloin kannata odottaa sinua siinä mielessä!!
Älä sotke näitä ketjuja kun tiedät varsin hyvin, että olet tässä osallinen. Yrität vain sekoittaa ettet jää kiinni, olet jo jäänyt kiinni puheistas. Seinilläkin on korvat. Kannattiko??
Nyt kuulostaa pelottavan tutulta. Sanaton viestintä, piiloviestit, jotka vain toinen samanlainen voi ymmärtää. Vaikka emme ole yhdessä, olemme silti jotenkin yhtä. Vaikka emme puhu suoraan, molemmat tiedämme. Yhtä vuoristorataa tasaisella alustalla. Vai onko tää kuvitelmaa kuitenkin vaan?
Niin, onko? Mietippä, jos minä olen täällä ja sinä olet kuin minä, olisiko mahdotonta, että sinä olet myös täällä? En usko että olisi, mutta voisi olla. En ylläty enää mistään, vaikka yllätynkin aina. Niin se on.
Joo, olen miettinyt. Tuntuisi kyllä liian uskomattomalta. Tähänkin mennessä tästä ja kaikesta tapahtuneesta saisi jo elokuvan. Jos siis olisit hän. Epäilen suuresti, mutta jokin kuitenkin tuntuu tutulta.
Lluojan kiitos, mun ihmissuhteet ei ole noin monimutkaisia. :DD
Sattuukohan näin useinkin? Voi olla, omalla kohdalla kerta on ensimmäinen. Nautin jokaisesta hetkestä, vaikka toisinaan tuntuu että hajoan kappaleiksi ja pelkään tuulen vievän mennessään en silti antaisi hetkeäkään pois. Jalat tukevasti maassa, pää pilvissä.
Wooow, nyt osu ja upposi🤭 oletko aloittaja mies vai nainen?
Nainen olen, fyysisesti, piirteiltäni, useimmiten ainakin, tarpeen niin vaatiessa muuntautumis kykyinen, tilanteeseen sopeutuva, lähes jokaiseen muottiin mukautuva, ainakin omilla ehdoillani. Avarakatseinen, mutta kuitenkin niin kovin ehdoton ja periksiantamaton.
Minä tiedän sen yhteyden näihin teidän juttuihinne. Sattumaa tekstin tunnusmerkit;)
Mahdat olla harhainen sinäkin.
Ihanaa herätä uuteen aamuun, tästäkin päivästä voi tulla suuri seikkailu. Kutkuttelevaista jännitystä, kihelmöintiä ohimoilla. Olen valmis.
Olehan valmis vietä juhannus ole valmis
Havahdut, mutta oletko sittenkään koskaan valmis nussimaan?
Miksi pitää pilata jotain näin kaunista näillä pano puheilla?
Suljen silmät, näen kuvasi mielessäni, kasvoilleni nousee hymy, tunnen kuinka kyyneleet pyrkivät vierimään poskilleni, en kuitenkaan uskalla antaa niille lupaa vuotaa vapaasti. Olen pelosta halvaantunut, en enää tiedä kumpaa pelkään enemmän, sitä että taika katoaa ja todellisuus astuu sisään näyttämölle vai sitä että kauneimmasta harhasta onkin tullut totta ja olen todella löytänyt maailmankaikkeudesta toisen samankaltaisen. Sinä sanot ääneen sen mitä minä äänettömästi huudan, osaatko lukea vastauksen silmistäni, vaikka sitä ääneen sano en: Sua tarvitsen!
Voi, miten kauniisti sinä kirjoitat. On niin ihana lukea rakkaudesta ja kuunnella samalla hyvää musiikkia.
Kiitos. Sitäkö tämä on? Mitä kuuntelet?
Sinä olet totta, sinä olet olemassa, kosketus kertoi sun olevan luuta, verta ja lihaa. Ei kadonnut taika, ei särkynyt unelma asfalttiin. Ei ainakaan tänään, huomisesta ei kukaan tiedä, eihän? Lupaus, se pitää.