Minä tein arveluttavan teon: Pakotin miehen muuttamaan käytöstään. Haluan hänen luottavan ja avautuvan minulle enemmän, tahdon että hän kertoo missä menee, mikä on mieli meidän suhteemme.
Ehkäpä nämä on asioita jossa kukko ei käskien laula. Pakko oli kuitenkin tehdä jotain.
Olo on niin epävarma! Itse TIEDÄN että rakastan tätä miestä ja tahdon elää hänen kanssaan, ja näytän ja kerron sen hänelle kun yhdessä ollaan.
Ongelma on vain se, että hän ei anna mitään takaisin. Epätasapaino vaivaa.
Tiedän että hänkin tahtoo olla kanssani, mutta TAHDON TUNTEA JA KUULLA tämän asian aika ajoin. En pysty tyytymään siihen tyyliin että "kyllä mä sitten kerron kun en ENÄÄ rakasta"
Minä olen aina aikaisemmin kohdellut miehiä silkkihansikkain suhteessa, etten vaan ole ahdistanut heitä puhumalla TUNTEISTA. Muutuin itsekin tavallaan järki-ihmiseksi joka tuhahteli kaikelle romantiikalle ja oli vaikea puhua tunteista.
Nyt tajusin että TARVITSEN sitä että mieskin tuntee ja myös kertoo sen. Eikä se johdu omista epävarmuuksistani.
Nytpä tavallaan pakotin mörököllini muuttumaan, koska uskon sen olevan mahdollista. Tietenkin voi olla että hän ei kerta kaikkiaan kykene siihen, ja tällaisiä uhkavaatimuksiahan ei SAISI toiselle esittää. Mutta ei asiat näinkään voi jatkua, sen verran onneton olo tulee ja alkaa kyseenalaistamaan, että eikö hän tunne MITÄÄN?
Katsotaan, toivotaan. Kyllä uskon että voi yrittää edes muutosta, jos toisesta oikeasti välittää!
Ehkäpä nämä on asioita jossa kukko ei käskien laula. Pakko oli kuitenkin tehdä jotain.
Olo on niin epävarma! Itse TIEDÄN että rakastan tätä miestä ja tahdon elää hänen kanssaan, ja näytän ja kerron sen hänelle kun yhdessä ollaan.
Ongelma on vain se, että hän ei anna mitään takaisin. Epätasapaino vaivaa.
Tiedän että hänkin tahtoo olla kanssani, mutta TAHDON TUNTEA JA KUULLA tämän asian aika ajoin. En pysty tyytymään siihen tyyliin että "kyllä mä sitten kerron kun en ENÄÄ rakasta"
Minä olen aina aikaisemmin kohdellut miehiä silkkihansikkain suhteessa, etten vaan ole ahdistanut heitä puhumalla TUNTEISTA. Muutuin itsekin tavallaan järki-ihmiseksi joka tuhahteli kaikelle romantiikalle ja oli vaikea puhua tunteista.
Nyt tajusin että TARVITSEN sitä että mieskin tuntee ja myös kertoo sen. Eikä se johdu omista epävarmuuksistani.
Nytpä tavallaan pakotin mörököllini muuttumaan, koska uskon sen olevan mahdollista. Tietenkin voi olla että hän ei kerta kaikkiaan kykene siihen, ja tällaisiä uhkavaatimuksiahan ei SAISI toiselle esittää. Mutta ei asiat näinkään voi jatkua, sen verran onneton olo tulee ja alkaa kyseenalaistamaan, että eikö hän tunne MITÄÄN?
Katsotaan, toivotaan. Kyllä uskon että voi yrittää edes muutosta, jos toisesta oikeasti välittää!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.