Mikä luetaan buddhismiksi?
Onko esimerkiksi meditointi ja hyvätahtoisen elämän etsiminen jonkinasteista buddhismia?
Tarvitaanko kaiken tämän(minkä tämän?) oppimiseen kirjaa, joka useinmiten on vain yksi osa totuudesta?
Mikä on tämä? Miksi oikeastaan määritellään mikä luetaan miksikin uskonnoksi tai ajattelutavaksi?
Mihin määrittelyllä pyritään? Tällä keskustelualueella huomaa, että moni sokeasti seuraa jotain tiettyä kaavaa. Esimerkkinä otettakoon lihan syönti, huumeiden käyttö tai vastaava.
Uskoisin, että mikäli pyrkimyksesi ovat 'buddhalaiset' ei metodeilla oikeastaan ole väliä. Pääasia lienee sen löytäminen, jonka ei tulisi tapahtua väkisin vaan avoimella kädellä ja silmillä. Totuuksia on niin monta kuin osapuoliakin, puhdasta totuutta on vaikea määritellä. Lienee kuitenkin selvää, että oli mielipiteesi mikä tahansa, olet oikeassa. Pohdittuani hetken aikaa(vain muutaman kuukauden) tulin siihen tulokseen, että oli uskonto mikä tahansa, päämäärä on useinmiten sama. Moni uskonto'nsa' edustaja käyttäytyy kuin koiranpentu, villi ja innokas. Haetaan yhtä ja ainutta oikeaa. Näin lienee kenties joidenkin buddhistien kohdalla. Henkilökohtaisesti on mielenkiintoisinta pohtia totuutta ja oikeaa tietä käymällä kirkossa, lukemalla itämaista filosofiaa, keskustelemalla ateistien ja juutalaisten kanssa. Tärkeintä tuskin uskonnossa lienee sen levitys ja suosio, vaan että itse löytää sen mitä etsii. Siitä en sitten enempää puhu mistä on kyse, sen jokainen tarpeeksi 'valaistunut' tietää, oli kyse sitten mistä uskonnosta tahansa.
Tulisiko ihmisen keskittyä enemmän varsinaiseen filosofiaan? Mielestäni tärkeää että pohditaan kuinka kaikki saataisiin yhteen.
Alan oikeastaan mennä hieman pyörälle tätä kirjoitusta pohtiessa, joten jatkan sitä tämän keskustelun myötä.
Joka tapauksessa koen olevani ensisijaisesti hyvyyden oppilas, en minkään uskonnon opiskelija. No määritellään, että tuon hyvyyden haku tapahtuu itämaisia kulttuureja opiskellen. Länsi on hyvin takataskussa, on aika kohdata pallon toinen puolisko ja lopulta sukeltaa sen ytimeen.
Onko esimerkiksi meditointi ja hyvätahtoisen elämän etsiminen jonkinasteista buddhismia?
Tarvitaanko kaiken tämän(minkä tämän?) oppimiseen kirjaa, joka useinmiten on vain yksi osa totuudesta?
Mikä on tämä? Miksi oikeastaan määritellään mikä luetaan miksikin uskonnoksi tai ajattelutavaksi?
Mihin määrittelyllä pyritään? Tällä keskustelualueella huomaa, että moni sokeasti seuraa jotain tiettyä kaavaa. Esimerkkinä otettakoon lihan syönti, huumeiden käyttö tai vastaava.
Uskoisin, että mikäli pyrkimyksesi ovat 'buddhalaiset' ei metodeilla oikeastaan ole väliä. Pääasia lienee sen löytäminen, jonka ei tulisi tapahtua väkisin vaan avoimella kädellä ja silmillä. Totuuksia on niin monta kuin osapuoliakin, puhdasta totuutta on vaikea määritellä. Lienee kuitenkin selvää, että oli mielipiteesi mikä tahansa, olet oikeassa. Pohdittuani hetken aikaa(vain muutaman kuukauden) tulin siihen tulokseen, että oli uskonto mikä tahansa, päämäärä on useinmiten sama. Moni uskonto'nsa' edustaja käyttäytyy kuin koiranpentu, villi ja innokas. Haetaan yhtä ja ainutta oikeaa. Näin lienee kenties joidenkin buddhistien kohdalla. Henkilökohtaisesti on mielenkiintoisinta pohtia totuutta ja oikeaa tietä käymällä kirkossa, lukemalla itämaista filosofiaa, keskustelemalla ateistien ja juutalaisten kanssa. Tärkeintä tuskin uskonnossa lienee sen levitys ja suosio, vaan että itse löytää sen mitä etsii. Siitä en sitten enempää puhu mistä on kyse, sen jokainen tarpeeksi 'valaistunut' tietää, oli kyse sitten mistä uskonnosta tahansa.
Tulisiko ihmisen keskittyä enemmän varsinaiseen filosofiaan? Mielestäni tärkeää että pohditaan kuinka kaikki saataisiin yhteen.
Alan oikeastaan mennä hieman pyörälle tätä kirjoitusta pohtiessa, joten jatkan sitä tämän keskustelun myötä.
Joka tapauksessa koen olevani ensisijaisesti hyvyyden oppilas, en minkään uskonnon opiskelija. No määritellään, että tuon hyvyyden haku tapahtuu itämaisia kulttuureja opiskellen. Länsi on hyvin takataskussa, on aika kohdata pallon toinen puolisko ja lopulta sukeltaa sen ytimeen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kerroit, että koet olevasi hyvyyden oppilas.
Mitä tarkoitat hyvyydellä?
"Hyvyys", toisinsanoen paljon samaa kuin buddhalaisuudessa. Muiden kunnioitus,arvostus jne.
Kysymys ei ole siitä miten kukin näkee hyvyyden.
Hyvyys itsessään on itse Elämässä. Voimme tulla elämästä osalliseksi tuntiessamme sydämessämme syvää myötätuntoa (rakkautta) kaikkia kärsiviä kohtaan, jolloin toimintamme motiivina on kärsimyksen poistaminen niillä elämän antamilla kyvyillä, jotka kullekin on suotu.
Buddhalaisesta viisaudesta voi hyötyä kuka tahansa totuudenetsijä ja elämänsä kohentaja. Myös meditoida voi nimeämättä itseään buddhalaiseksi.
Uskonnoksi buddhalaisuus muuttuu sisäisen kokemuksen kautta, jonka joku saa ja joku toinen ei.
Molemmat vaihtoehdot ovat sinänsä hyviä, ilman arvoarvostelmia.