milloin kerroitte muille?

moikka vaan kaikki muutkin tulevat äipät!
tällä hetkellä on meneillään rv8 1, ja tulin just neuvolasta. kovasti vaan ottaa päähän se, kun neuvolan täti sanoi, että raskausviikolle 12 saakka voi mennä kesken, eikä ennen sitä oikein kannattaisi kertoa kenellekään mitään. ajattelin alkuviikosta, että ainakin ekan neuvolan jälkeen voisi jo kertoa työkavereille, pomolle ja tuleville isovanhemmille... näyttää vaan siltä että pitäsi vielä jaksaa odottaa muutama viikko ja kestää siinä sivussa kyselyt kasvaneista rinnnoista, tupakanpolton-ja alkoholinkäytön lopettamisesta ja vanhan kahviaddiktin yht'äkkisstä inhosta sumppia kohtaan. poikaystävä on samaa mieltä neuvolan tätin kanssa, mutta helppoahan sillä on kun ei tarvitse kestää jokapäiväistä utelemista! hermot menee... mitä tehdä, miten itse toimitte kun saitte tietää raskaudesta? kiitos jo etukäteen vastauksista ja neuvoista

terveisin kärsimätön äippä :)
121526
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 12

Vanhimmat

Joo,kerroin ihan heti ku aikoinani plussasin.Ei sitä ilon tunnetta pystynyt sisällään pitämään.Kyllä se niin on,että mielestäni voit kertoa vaikka koko maailmalle onnestasi! :) Turhaan sitä varttuu viikko tolkulla,milloin kertoo.Olipa tyhmä neuvo neuvolan tädiltä. Jos on kesken mennäkseen,tai ennnen aikaisesti syntyäkseen,tapahtuu se,oli kertonut tai ei.Vaikka ekat kolme kuukautta onkin riskiaikaa,ei ole mitään todisteita siitä,etteikö senkin ajan jälkeen voisi jotakin käydä. Joten kerro pois vaan! Onnea odotukseesi! :)

Äänestä

Se on tosi asia että riskialttein aika on sinne 12 viikkoon asti ja keskenmenon riski suurin.

Itse kerroin vanhemmilleni rv5 ja parhaalle kaverilleni.

Sitten työharjoittelussa ihan turvallisuus syistä rv11 tienoilla ja myös sisaruksille silloin.

Muille sitten alettiin kertomaan ton 12 rv:n jälkeen kun oltiin np-ultrassa käyty =D

Nyt rv19 =D

Elikkä mielestäni voit kertoa sellaisille ihmisille joille itse haluat... itse sanoin silloin rv8 myös muutamalle luokkakaverille ja kerroin myös ettei kaikille sitä kuuluttais koska on vielä niin alussa, että toivottavasti kaikki hyvin menee. aika äkkiähän tuo tieto näytti leviävän, vähän harmittikin, mutta onneksi tuo 12 viikoa tuli kuitenkin pian täyteen...

silloin kun itsestä siltä tuntuu niin kerro vain... eihän sitä kaikille tarvitse kuuluuttaa, mutta jos tuntuu että jollekin haluat sanoa niin anna mennä vain :)

minusta ainakin oli parempi että jotku olisivat tietenneetkin jo etukäteen että olen raskaana vaikka jotain ikääväkin olisi tapahtunut, olisipa ainakin saanut tarvitaessa tukea!!!

ONNEA ODOTUKSEEN!!!! sori vähän sekava kirjoitus, kiire kun on...mutta toivottavsti jotain selvää saa ;)

Äänestä

kerroin eka raskaudesta heti plussan jälkeen-->meni kesken rv9 4
seuraavaa pihdattiin rv 12 asti,tyttö syntyi...
sit kerrottiin seuraavasta rv9-->meni kesken rv14 3
taas varovaisena odoteltiin rv 14,syntyi toinen tyttö...
sit rohkaistiin itsemme,kerrottiin uudesta raskaudesta rv8-->keskenmeno kohtasi rv11 2

en tiedä kuin kannattaa toimia,tekee niinkuin tuntuu....

Äänestä
  • .. tietysti näitä ääripäitä on aina, että tulee rv12:takin jälkeen km:ja, mutta pitää muistaa että tilastollisesti ovat vähäisiä, eli suurempi todennäköisyys on että kaikki menee hyvin.

    Minusta kannattaa ainakin ensimmäiseen ultraan odottaa, menee sitten yksityiselle tai odottaa kunnallista. Vaikka yksityiselle aikaisinkiin menisi, niin kun sydänäänet on kuultu niin keskenmeno riski on enää alle 10% vaikka 12 vkoa ei oliskaan täynnä. siksi itse pidän hyvänä rajana tuota ultrassa käyntiä.

    Kannattaa myös miettiä että kenelle kertoo. Itse olen jo nyt (rv 5+6) kertonut äidille, siskolle ja parhaalle kaverilleni. He ovat ihmisiä joille ensimmäisenä kertoisin jos km tulisi. Mietin itse tarkaan kuka on luottamuksen arvoinen.

    Äänestä

itse kerroin ennen ultraa vanhemmilleni ja isosiskolleni ja kahdelle parhaalle kaverilleni..muille kerrotaan vasta sitten kun on ekassa ultrassa käyty..yksi huono kokemus on, kun viimeksi olin raskaana niin kerroin heti kaikille ja sitten ultrassa selvisi että minulla on tuulimuna..oli sitten inhottavaa kertoa kaikille huonot uutiset.. minun neuvoni on että odota ensimmäiseen ultraan ennen kun ainakaan pomollesi kerrot...mutta se on vain minun neuvoni..aina voi jotain käydä, mutta en tietenkään tarkoita että sinulle käy samoin kuin minulle...
keväistä odotuksen aikaa =)

Äänestä

Kerroin viikolla 12 kun olin käyny niskapoimu ultrassa ja kaikki oli ok.

Äänestä

se sinusta on parasta. Suurin osa keskenmenoista tapahtuu ensimmäisen kuukauden kuluessa hedelmitymisestä, eli suurin riski sulla on jo ohi. Tietysti aina on mahdollista, että jotain sattuu. Toisaalta, jos keskenmeno tuleekin, siitä ehkä haluaa puhua jonkun kanssa.

Itse koen suunnattoman hankalaksi esimerkiksi töissä oksentelun ja muutenkin huonovointisuuden ja väsymyksen. Tilannetta ei lainkaan paranna, jos työkaverit ei tiedä, mistä moinen johtuu. Kavereillekin on rasittavaa esittää, ettei mitään erikoista muka ois. Ja toisaalta, ne arvaa kyllä mainitsemistasi elämäntapamuutoksista, joten mielestäni ois kivempi kertoa itse kuin antaa arvata. Mä ainakin haluan mieluummin tuottaa ihmetyksen ja yllätyksen kuin kuulla uutiseen vastaukseksi, että me tiedetään jo - näkyyhän se...

Äänestä

Kerrot sitten kun sinusta siltä tuntuu, että on aika kertoa. Ei neuvolatanttojen tarvitse tulla 'määräilemään', että milloin olisi sopiva aika kertoa muille.
Me kerroimme rv 12 tehdyn ultran jälkeen.

Äänestä

on myöskin, että kerrot silloin kun itse haluat ja näet sen parhaimmaksi. Ehkä se on niiden lähempien ihmisten hyvä tietääkin missä mennään, että mahdollisen keskenmenon satuttua he osaavat olla apuna ja pystyvät suhtautumaan asiaan oikealla tavalla. Itse en ole vielä kertonut, mutta ensiviikolla ajattelin kertoa muutamalle läheiselle, kun näen heidät. Täytyy kuitenkin muistaa, että kertoessasi toiselle, et voi ikinä tietää etteikö hän kertoisi asiaa eteenpäin - joten siihenkin täytyy varautua, että asian tietää "muutama" muukin ihminen, kuin vain itse ja tämä jolle asian luottamuksellisesti kerroit. Jos haluat ehdottoman luottamuksen niin silloin et tietenkään kerro asiaa kenellekään.

Aurinkoista ja ihanan nautinnollista kevättä!

Äänestä

Moi! Meidän oli tarkoitus kertoa vasta viikon 12 jälkeen, mutta äitini arvasi jo viikolla 9. Emme halunneet odottaa muille tuleville isovanhemmille kertomista, joten kerroimme silloin myös heille. Ystäville ja opiskelupaikassa kerroin vasta viikon 12 jälkeen.
Nyt viikkoja kasassa 32 4 ja kaikki hyvin! :)

Äänestä

kaikista hyvistä neuvoista, paha tuulikin on jo kulunut pois tässä päivän aikana... siskolle kerroin heti samana iltana kun se toinen viiva ilmestyi testiin, ja eilen paljastin asian ystävälle joka lähtee ensi viikolla ulkomaille. näihin ihmisiin pystyy luottamaan, että he eivät ala asiasta lörpöttelemään!
mutta joo, polte on kova kertoa muille, mutta taitaa olla tosiaankin turvallisinta odotella siihen ensimmäiseen ultraan. tosin oon ensi viikolla menossa porukoilla käymään, saattaa siinä käydä niin että kahvipöydässä asia lipsahtaa ;) parin vikon päästä on aika lääkärille, ajattelin keskustella vielä siellä asiasta ja muutenkin kysellä neivoja... eipä muuten tullut aikaisemmin ajatelleeksi miten paljon kaikkia asioita ruoka-aineista lähtien täytyy ottaa huomioon kun vauvaa odottaa! kummallisinta mitä tähän mennessä on ilmennyt on yht'äkkinen inho poikaystävän partaveden hajua kohtaan. pannaan on joutunut laittamaan sen purkin :) aurinkoista kevättä ja odotusta kaikille!

Äänestä

..kerrottiin pari viikkoa testin teon jälkeen,eli n.vk:lla 7 jo,sillä kaipasin äidillisiä neuvoja asian suhteen. Tänään sitten käytiin ekan kerran neuvolassa (10rv 3) ja saatiin kuulla masuasukin sydämenlyönnit,jonka jälkeen kerrottiin myös ystäville.Inhottava neuvolan täti sinulla kun sillee pelottelee..itse otan nämä alkukuukaudet rennosti,tosin se on helppoa sillä ei ole ollut pahoinvointia eikä muutakaan..=) ..pahat kielet vaan väittävät että mitä helpompi raskausaika,sitä vaikeampi napero tulossa...

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Leenukka kirjoitti:

moikka vaan kaikki muutkin tulevat äipät!
tällä hetkellä on meneillään rv8 1, ja tulin just neuvolasta. kovasti vaan ottaa päähän se, kun neuvolan täti sanoi, että raskausviikolle 12 saakka voi mennä kesken, eikä ennen sitä oikein kannattaisi kertoa kenellekään mitään. ajattelin alkuviikosta, että ainakin ekan neuvolan jälkeen voisi jo kertoa työkavereille, pomolle ja tuleville isovanhemmille... näyttää vaan siltä että pitäsi vielä jaksaa odottaa muutama viikko ja kestää siinä sivussa kyselyt kasvaneista rinnnoista, tupakanpolton-ja alkoholinkäytön lopettamisesta ja vanhan kahviaddiktin yht'äkkisstä inhosta sumppia kohtaan. poikaystävä on samaa mieltä neuvolan tätin kanssa, mutta helppoahan sillä on kun ei tarvitse kestää jokapäiväistä utelemista! hermot menee... mitä tehdä, miten itse toimitte kun saitte tietää raskaudesta? kiitos jo etukäteen vastauksista ja neuvoista

terveisin kärsimätön äippä :)

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu