Niin olen monesti miettinyt kun näen, että joku kauhean kova kouraisesti "kouluttaa" koiraansa. Suorastaan hakkaa tai muuten vain ulvottaa niin onko hätävarjelun liioittelua jos tuollaisesta soittaisi eläinsuojeluviranomaisille? Olisiko siitä edes mitään hyötyä?
Kävi yksi päivä tässä niin, että menimme avomieheni kanssa katsomaan itsellemme uutta asuntoa ja ajoimme autolla parkkipaikalle. Nousin autosta ja kuulin kuinka koira vinkaisi kerran, vain. Ajattelin, että no joskushan koirat vingahtavat pienistäkin asioista. Sitten kävimme katsomassa asuntoamme sisältä ja tulimme takaisin ulos. Niin kuulin kuinka nyt se koira vinku/ulvoi tauotta. Jäin kuuntelemaan ja näin kuinka roskakatoksen takana joku nuori kundi piti koiraansa maassa ja oliskohan se piessy tai kuristanut tai jotain, mutta se koira vain vinku, ja mulla sattu itelläkin niin paljon kun kuuntelin. Lähdin kävelemään kohti kyseistä äijää ja se lopetti sen jälkeen se katsoi minua oikein tuimasti ja käveli ohi KOIRAN PENNUN kannsa. Kaikenlisäksi se oli pentu koira jota se huudatti. Se oli varmaan jonkun rotweilerin ja mastiffin tai vastaavien sekoitus oli ihan niiden näköinen. Mietin siinnä sitten hiljaa mielessäni, että nonnih noin niitä hulluja koiria tehdään. Oli oikein sellainen "vittumaisen" näköinen ehkä parikymppinen kundi joka halusi johonkin käyttää pieniä lihaksiaan. Voi että pahaa teki ja tekee vieläkin.
Voiko tuollaisista ilmoittaa mihinkään? Vai mitä pitäisi tehdä? Se oli kieltämättä niin hullun näköinen kundi etten uskaltanut sanoa yhtään mitään...
Ja nyt tuli mieleeni kun en tiedä mitään tuollaisten ns. vahva luontoisten koirien kasvatuksesta, että eihän niitä joudu kouluttamaan noin??Tai siis emmä nyt mikään idiootti ole että niitä hakata pitäisi...Nooh kyllä te ymmärrätte!
Kävi yksi päivä tässä niin, että menimme avomieheni kanssa katsomaan itsellemme uutta asuntoa ja ajoimme autolla parkkipaikalle. Nousin autosta ja kuulin kuinka koira vinkaisi kerran, vain. Ajattelin, että no joskushan koirat vingahtavat pienistäkin asioista. Sitten kävimme katsomassa asuntoamme sisältä ja tulimme takaisin ulos. Niin kuulin kuinka nyt se koira vinku/ulvoi tauotta. Jäin kuuntelemaan ja näin kuinka roskakatoksen takana joku nuori kundi piti koiraansa maassa ja oliskohan se piessy tai kuristanut tai jotain, mutta se koira vain vinku, ja mulla sattu itelläkin niin paljon kun kuuntelin. Lähdin kävelemään kohti kyseistä äijää ja se lopetti sen jälkeen se katsoi minua oikein tuimasti ja käveli ohi KOIRAN PENNUN kannsa. Kaikenlisäksi se oli pentu koira jota se huudatti. Se oli varmaan jonkun rotweilerin ja mastiffin tai vastaavien sekoitus oli ihan niiden näköinen. Mietin siinnä sitten hiljaa mielessäni, että nonnih noin niitä hulluja koiria tehdään. Oli oikein sellainen "vittumaisen" näköinen ehkä parikymppinen kundi joka halusi johonkin käyttää pieniä lihaksiaan. Voi että pahaa teki ja tekee vieläkin.
Voiko tuollaisista ilmoittaa mihinkään? Vai mitä pitäisi tehdä? Se oli kieltämättä niin hullun näköinen kundi etten uskaltanut sanoa yhtään mitään...
Ja nyt tuli mieleeni kun en tiedä mitään tuollaisten ns. vahva luontoisten koirien kasvatuksesta, että eihän niitä joudu kouluttamaan noin??Tai siis emmä nyt mikään idiootti ole että niitä hakata pitäisi...Nooh kyllä te ymmärrätte!
Vastaukset 29
Vanhimmat
teet johtopäätöksiä. Oma koirani alkaa säälittävästi vinkumaan/ulisemaan jos sitä katsoo tuimasti tai ottaa poskinahoista kiinni ja toruu. Siihen ei siis satu tippaakaan mutta se on sellainen itku-iita. En mielestäni ole mikään koiranrääkkääjä vaikka koirani vikiseekin. Ja pentunahan koiralle on tehtävä asiat selviksi eikä annettava elää kuin pellossa.
Mistä asoista mun pitää ottaa selvää?
Kyllä mäkin nyt sen verran näin tota tilannetta ettei se koira missään tapauksessa filmannut. Kyllä sillä kävi kipeää.
Älä viitsi puhua järjettömiä.
Eläinsuojeluun ilmoitus tällaisista...
Luettuani jutun tuntuu niin pahalta ja ennenkaikkea suututtaa niin älyttömästi... Ärr!
Mutta valitettavasti näitä on paljon, se koira otetaan vaan oman mitättömän egon jatkeeksi ja luullaan että se on sitten hienoa kun koira "tottelee" häntä koipien välissä ja korvat luimussa mukamas hyvää omistajaa. Kyllä, näin todellakin saadaan niitä mielipuolisia koiria, joista sitten puhutaan miten kauheita rotuja ovat, oikeita tappajakoiria. Eikä sitten sen enempää ajatella miten suuri vaikutus omistajalla on koiran luonteeseen ja käyttäytymiseen.
Vahvaluonteisia koiria ei todellakaan tarvitse kouluttaa noin... Niiden luottamus pitää ansaita kuten kaikkien muidenkin. Se on vaativaa. Mutta koiran koulutukseen ei tarvita väkivaltaa, ei missään muodossa. PISTE!
että jos kyseessä oikeasti oli jokin mastiffi tyyppinen koira, ja poika sitä kohtuuttomasti rankaisee tai lyö tai selättää tai muuta, niin joku kaunis päivä se koira ajattelee että "nyt riittää" ja tulee sille miehelle päälle.
Esimerkiksi rodut dogo argentino, cane corso, dogo canarian ei suvaitse minkäänlaista fyysistä koulutusta.
Ja en tiedä mikä tilanne oli, monet koirathan ovat esim. kovia filmaamaan. Mutta luulempa että jos oikeasti on kyse jostain mastiffityyppisestä rodusta niin kyllä se jokin kaunis päivä kouluttaa kouluttajaansa miten koiraa tulee kouluttaa :) Ja toisekseen ethän nähnyt mikä oli tilanne... mitä jos koira oli käynyt omistajalle kimppuun? Jos koira oli kokeillut kohtuuttomasti rajojaan... Mutta jos vielä näät kyseiseltä henkilöltä vastaavaa käytöstä voitha tehdä ilmoituksen että koiran kotioloista otetaan selvää. Kauheinta on se että jotkin nistit ottavat itselleen vahvaluonteisen koiran munansa jatkeeksi ja väärällä koulutuksella ja kohtelulla koirasta tulee agressiivinen ja joutuu piikille jo ennen toista ikävuottaan.
Mä ajattelinkin oikein nauttien kun mietin että kyllä se kusipää joskus saa palkkansa siltä koiralta. Toivottavasti.
Kyllä, mutta sitten kun se koira käy omistajansa päälle, ja se kyllä käy jos kyse on mastiffi roduista. Niin omistaja luultavasti vie koiran piikille mukamas liiallisen aggressiivisuuden tai mielenvikaisuuden vuoksi ja hommaa uuden "koulutettavan"... =(
Joo, totta on että mainitsemasi rodut hallitsevat hyvin tuon filmaamisen, mutta kivun kohdalla ne eivät filmaa ja näyttele. Nuo rodut eivät uikuta huvikseen, silloin niihin todella sattuu.
ottaa selville tyypin nimi ja heti välittömästi yhteys eläinsuojeluun. Koira pois noin sairaalta tyypiltä.
Niin mä tässä ajattelinkin tehdä. Me valitettavasti kun muutetaan todennäköisesti tämän raivohullun kanssa samaan naapurustoon, niin viimeistään selviää kuka hän oikein on.
Pentukoira on yleensä mestari pitämään kovaa ääntä, vaikka siihen ei sattuisikaan pahemmin.
se, kuinka minua vi****i tottelevaisuuskoulutuksessa nähdä paljon isoa koiraansa kouluttaneen ja kilpailleen naisen lyövän koiraansa kirsuun tämän haistellessa maata luoksetulossa. Kuulema sillä lailla loppuu haistelut - no, en epäile, ei kai koira vähään aikaan edes haista kirsullaan mitään, kun on siihen tälloin saanut... Jos vielä näen saman, aion kyllä avata suuni...
Tuosta sinun tapauksestasi: minulla on vajaa kaksivuotias mastifisekoitus, joka pentuna ja joskus vieläkin ulahtaa / vingahtaa täysin ilman syytä. Pentuna, kun toruin sitä esim. tavaroiden järsimisestä ottamalla niskasta kiinni koirani huusi kuin syötävä, vaikkei siihen todellisuudessa sattunut pätkääkään.
Sinuna en menisi ilmoittamaan kellekään, ellet saa "varmoja todisteita" varsinaisesta hakkaamisesta tai muusta pahoinpitelystä.
siis ketjun aloittajalle =)
eivät halua ottaa huomioon. Totta kai tarpeeton väkivalta on yäk, mutta jos pidät koiraa poskinahoista, selätät sen yms. koira tuskin kärsii suuria tuskia. Enkä nyt sano että kannattaisin esim. selättämistä koulutuksellisena toimenpiteenä. Mutta kun on kouluttanut koiria/vetänyt koulutuksia parisenkymmentä vuotta, näkee niin monenlaista koiraa että huomaa, ettei koirankoulutuskaan ole aina ihan mustaa tai valkoista. Mutta toisaalta, ihan juuri noin minäkin ajattelin silloin vähän nuorempana... ja hyvä, että on tarkkasilmäisiä ihmisiä, jotka voivat puuttua asiaan silloin, kun on kyse todellisesta eläinrääkkäyksestä.
Jos koira pyrkii määräilemään ja yrittää alistaa emäntäänsä/isäntäänsä silloin pitää vaikka selättää, että koiran saa ymmärtämään kuka määrää. Tervejärkinen koira uskoo yleensä muutaman kokeilun jälkeen.
Kauan ja paljon varsinkin käyttökoiria seuranneena ja niitä kouluttaessani olen kyllä huomannut sen tosiasian, että osa koirista tarvitsee "selättämisen" jossain vaiheessa kehittymistään aikuiseksi koiraksi. Yleensä tämä selättäminen ja sen tarve johtuu siitä että koira haastaa omistajansa.
Jokainen koira yleensä haastaa omistajansa/ohjaajansa kehityksen jossakin vaiheessa jollain tavalla, jotkut kerran ja jotkut useammin. Tämä haastaminen voi olla mitä tahansa haukkumisesta tai hihnassa vetämisestä kimppuun hyökkäämiseen.
Tämä haastaminen on koiran luonnollista käyttäytymistä laumaeläimenä. Niin tekevät kaikki muutkin laumaeläimet simpanssista magnustiin.
Jos kyseessä on isokokoinen tai hyvin voimakasluontoinen koira, voi omistaja joutua nostamaan koiransa poskista ilmaan (parempi vaihtoehto, toimivampi) tai selättämään.
tässä olikin sitten taas se selättämisen tarpeellisuutta puolustava puheenvuoro... Koiran kanssa fyysinen voimien mittailu on asia, joka ei kyllä muhun uppoo, henkisen "selätyksen" kyllä ymmärrän. Vertaaminen luonnon omiin juttuihin on hiukan kyseenalaista, koska siellä tuo selätys tapahtuu eläimen omasta valinnasta, ei toisen yksilön pakottamana.
tässä taannoin vuoden ikäinen erittäin isokokoinen uroskoirani kokeili hermojani. Murisi mulle ja aina komentaessani murisi vielä lujempaa. Kerran sit lenkillä se räyhäs vastaan tulevalle koiralle ja mulla vain pimahti, otin koiraa saman kyljen etu ja taka nahasta yht äkkiä kiinni ja heivautin selälleen ja huusin hulluna sen korvaan samalla ku polvella painoin sitä maahan.muutamia kertoja tein näin aina ku meuhkas mulle ni avot!!siit pari kuukautta, nyt koira lauhkea ku lammas, ei meuhkaa mulle eikä muille, ku ei johtajana tartte mua puolustella.tottisreenitki rupes sujuun paremmin ku selvis kuka on pomo.
Koira ei kärsi jos otat valtaanpyrkivää koiraa niskasta ja selätät sen. Päinvastoin sen jälkeen koira pitää sinua johtajana. Jos yksi kerta ei riitä, niin tarvittaessa toistetaan. Tämä on koiran kunnioittamista jos mikä, koska koira laumaeläimenä tarvitsee tietää paikkansa laumassa (perheessä).
Luuletteko, että jos koira kasvaa omissa porukoissaan etteikö siellä käytettäisi ihmisten mielistä aika raa'alta näyttäviä tappeluita johtajuudesta.
Sinulla on todella tervejärkinen suhtautuminen koiran koulutukseen
http://www.canismythos.fi/koiraolohuoneessasi.htm
Ihan vaan siksi että ei enaan jaksa kuunnella noita jorinoita.
En jaksanut lukea kokonaan artikkelia enkä tarvitsekaan. Itselläni on kokemusta koirien kasvatuksesta 40-vuotta.
Ihminen tai lauma. Joopa joo, luonnossahan se korkeemmassa asemassa oleva menee ja kääntää sen alemman selälleen, just niin hän se meneekin! Ja kun tätä selätystä tarpeeksi kehutaan, niin mitä tehdään, kun jokin kerta se koira ei haluakkaan sulle alistua ja sulla onkin hampaat luuta myöten kädessä? Kumpi silloin on pomo? Eiköhän tuohon "johtajuusongelmaan" olisi syytä osata puuttua jo hiukan ennen kuin vaaditaan tämä kaiken voittava selätys?
koirallisen kanssa.
Vaikka minulla onkin näitä kääpiöitä eikä kokemuksia isoista roduista.
Englannissa näin minulle on kertonut paljon arvostelemassa ulkomailla kaikkien rotujen ulkomuoto tuomari, Rotikoista ja niiden käyttäytymisestä näyttelykehissä. Siis siellä kuulemma vanhat ladyt kuljettavat rottis uroksia kehässä, ja ei niin minkäänlaista tappelua tule, eikä murinaa kuulu vaikka uroksia on monta kerralla kehässä. Päin vastoin mm. Englantilaiset ulkomuoto tuomarit ihmettelevät täällä meillä tapahtuvaa käyttäytymistä. Siellä ei tulisi kuulemma kuuloonkaan tappelu. Niin miten nämä pienet hennot vanhat ladyt ovat pystynneet kouluttamaan koiransa, sillä heidän voimansa eivät taatusti riitä mihinkään selättämiseen.
Ei koiran pelko lisää kunnioitusta. Ajattelu tapani on varmasti monen mielestä vanhoiillinen ja ehkä hienostelevakin, mutta näin kuitenkin ajattelen.
Jos se selättäminen ihan oikeesti kuuluisi asiaan, niin johan olisikin isompien koirien kasvattajilla hommaa, kun etsisivät sopivia koteja kasvateilleen! Meillä esimerkiksi toi uros painaa 13kg vähemmän kuin minä, eli miten ihmeessä minä edes alkaisin sitä selälleen heittää vaikka kesken lenkin? Sovinko siis ollenkaan omistamaan tuota koiraa, jos en fyysisesti kykene sitä voittamaan? Ja kun mulla usein on molemmat koirat mukana lenkillä, niin miten minä fyysisesti lähtisin niitä alistamaan, kun pahukset painavat yli 90 kg yhdessä? Vai kuuluuko ne viedä ennen lenkkiä "saunan taakse" ja ottaa turhat luulot pois? Sitten kun vielä lisätään tuohon lapsen kärryt, niin johan alkaa mietityttää...
Jotkut viisat ja filmaattiset kailottavat edelleenkin, että koiran kouluttaminen tulee aloittaa tietyn ikäisenä vasta. Esim. ennen puolen vuoden ikää ei tulisi tehdä juuri mitään. Itsekin kyllä ihmettelen suuresti moista selätysbuumia ja siihen mahdollisesti myöskin liittyviä vastakkaisuuksia, joista jo mainitsitkin. Sanoisin kyllä, että on siinä koiranomistajan omassa päässä ja sen käytössä pahasti jotain vialla, jos tarvetta selätykseen esiintyy. On unohdettu sen koiruuden johdonmukainen opetus jo ihan kersasta lähtien ja sitten ollaankin peukalo tietyssä paikassa, kun koiralla onkin varsin voimakas oma tahto. Koiran muisti kun ei lopu tähän hetkeen, eikä tähän päivään, niin jossain sopivassa tilanteessa se saattaa jopa kostaa ja silloin onkin sitten jo oksat pois, kun tilanteeseen ei olla osattu varautua!
nimenomaan sillä fyysisellä tasolla ja saavat ilmeisesti siitä itselleen tiettyjä epämääräisiä kuvia koirien hallittavuudesta jne. Vaan kyllä sanoisin, että sulla on se henkinen ote, jota ei selätyksillä saada aikaiseksi. Kun koiraan, olkoon sitten ihan minkä rotuinen tahansa, luodaan se henkinen yhteys/ote, niin silloin ei tosiaankaan ole tarvetta selätyksille milloinkaan!
Eli kyllä, olen kanssasi ihan täysin samaa mieltä selätysten tarpeellisuuksista!
Mistä koirista sinulla on kokemusta? Ja kuinka kauan olet harrastanut käyttökoirallasi suojelua, tokoa yms?
Kaverin kanssa juuri puhuttiin koirien selättämisestä ja siitä, kun se haastaa omistajansa?!
Tuli vaan mieleen, että loppujen lopuksi se on aika pieni osa koirista, jotka haastaa omistajaa. Koulutettu koira tietää kyllä paikkansa "ihmislaumassa". Selätykset taitaa yleensä johtua siitä, että koira kingistelee toisille koirille tai eläimille eikä pienet torut auta :)
Nuorin koirani, Otto, ei voinut pentuna / nuorena sietää ollenkaan esimerkiksi halaamista / syliin ottamista tai muuta, jossa se joutui olemaan lähellä ihmistä. Otto murisi ja rimpuili, minkä jaksoi. Ainut, millä se uhoilu ja murina lopui, oli, että otin Oton syliini ja pidin niin kauan sitä siinä paikallaa, että murina loppui ja koira rauhoittui.
Noita harjoituksia tein silloin tällöin, kunnes Oton ollessa noin vuosikas murinat loppuivat kokonaan.
Missään vaiheessa en satuttanut Ottoa, mutta en antanut periksi sille. Jos olisin antanut, saisin aina varoa, milloin Otto puree jota kuta (lastakin), joka ei tiedä, ettei Ottoon voisi koskea kunnolla turvallisesti.
En tarkalleen tiedä, mitä tuolla "selättämisellä" tarkoitetaan, mutta sen tiedän, että kovaluonteisen ja voimakastahtoisen koiran kasvattamiseen saattaa joutua käyttämään myös pakottamista ja "alistamista" sanan positiivisessa merkityksessä.
Tuolla koulutusosastolla tästä väännetään tiukaa kättä: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=102&conference=1500000000000090&posting=22000000007632210
Ja sitämävaan edelleen, kaikenmoinen hurjapäinen kouluttaminen: siihen mihin äly löppu, voima alkaa...