Olisi pitkästä aikaa (vuosien jälkeen) tarkoitus nähdä yhtä kaveria. Valmiiksi ahdistaa ja jännittää. Kaveri päässyt elämässä eteenpäin: naisen löytänyt itselleen, perustanut perheen ja ostanut omakotitalon ja muutenkin aika hyvin menee.
Itse olen täysin samassa jamassa kun viimeksi nähtiin, en ole naista löytänyt itselleni (vaikka yritetty on), vuokralla kaupungin yksiössä asun ja ei ole lapsia (vaikka olisi halu jo oma perhe perustaa).
Tunnen nollaksi itseni. Ja ne mahdolliset ihmettelyt, kun huomaa, että enhän mä ole elämässä mitenkään eteenpäin päässyt.
Itse olen täysin samassa jamassa kun viimeksi nähtiin, en ole naista löytänyt itselleni (vaikka yritetty on), vuokralla kaupungin yksiössä asun ja ei ole lapsia (vaikka olisi halu jo oma perhe perustaa).
Tunnen nollaksi itseni. Ja ne mahdolliset ihmettelyt, kun huomaa, että enhän mä ole elämässä mitenkään eteenpäin päässyt.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jokaisella on oma polkunsa. Älä masennu, et ole nolla. Ehdit vielä hankkia kaikkea mitä haluat. Tsemppiä sinulle.
Olen huomannut vältteleväni niitä kavereita joita en ole tosi pitkään aikaan nähnyt. En halua siihen tilanteeseen aina uudestaan ja uudestaan, selittää kuinka olen vielä sinkku ja samassa vuokrayksiössä asun yms elämä polkee tätä samaa rataa.
Ihan kun tässä erakoidun tai syrjäydyn entisestään, omasta tahdosta vielä.
Näin se menee tuntemusten maailmassa. Haluaa enemmän kuin saa ja ei näe mahdollisuuksiaan kovin valoisana. Kanssakäymisessä jäänyt aina paha mieli, kun ajatellut asioita jälkeenpäin, ei houkuttele hirveästi kanssakäymiset sen jälkeen.
Elämä on valintoja, ovat ne sitten oikeita tai vääriä? Arvostus ja kunnioitus ansaitaan tai sitten olet vain pelinappula toisten pelissä? Kolmas vaihtoehto on ottaa etäisyyttä, mikä houkuttelee enemmän kuin pahan mielen ruokkiminen? Kokemukset ovat aina omakohtaisia, hyvä muistaa.