Otsaontelon kirvelyyn apua

Kello oli 3.39 ajatellessani tätä kirjoittamista, mitä jos kirjoittaisin sittenkin, vaikka kello on jo paljon ja olen kipeä ja väsynyt.

Kirjoittaminen on kuitenkin jotain - asioiden yläpuolelle nousemista uppoavassa laivassa. Paatti vuotaa jo, mutta kiipeän mastoon, josta näkee kauas.

Jos ei katso alaspäin, mitäs hätää tässä on, vaikka vettä lainehtii sisälle.

Purjehditaan ja "juhlitaan".
Isoäiti kysyi minulta lapsena, olenko huomannut, ettei hän naura koskaan. Se jäi mieleen, muututtuani viimeistään homehelvetin riuduttamana samanlaiseksi ja borrelioosihelvetissä ihan zombieksi.

Nukahdin taas. Ei tämä oikein suju enää.

Pari tuntia sitten jaksaakseni mennä keräämään pyykit pois imeskelin kolme palaa tiramisusuklaata ja siemailin pari hörppyä mustaa kahvia päälle - eikä kulunut kuin hetki, niin otsaontelo alkoi kutista sairaasti sisältäpäin vasemmalta puolelta.

Helvetti, jota on jatkunut sairaissa poskionteloissa jo kymmenen vuotta, ei jätä rauhaan ja on pahentunut vaan.

Hetken kuluttua tuosta kutina on siirtynyt vieläkin ylemmäksi otsaontelon ja aivojen rajaan, jossa kipu muuttuu ikävämmäksi ja särkevämmäksi, jonka jälkeen (nukahdan taas ajatuksenkin katketessa) kutina alkaa tutussa kohtaa keskellä päälakea.

Nyt, kellon ollessa 4.26 päälaki kutisee oikealta puolelta.

On tässä aikamoiseen helvettiin joutunut.
Ei ihme, ettei naurata.

Ulkona taitaa sataa, parvekkeen oven ollessa vähän auki.