Kokemuksia isyystutkimuksesta

Kun en kalkkunat ei suostu yhteistyöhön.

valehteevat sen minkä kerkiää.
Perättömiä syytteitä...
ja oikeus tuomitsee vielä pelkillä kuulopuheilla
OIKEUSVATIO tosiaan!

minä ja ex mieheni erottiin ennen lapsen syntymää,minun ollessa 7 kk raskaana.oltiin onnellisia ja yritettiin kovasti lasta.huhtikuulla sain tietää olevani raskaana,olimme todella iloisia ja onnellisia,kunnes kaikki alkoi mennä huonommin ja huonommin.riideltiin oltiin mykkäkoulu ym...alkoi mustasukkaisuus,minä en saanut mennä ystävieni kanssa edes kahville tai muutenkaan viettää aikaa heidän kanssa.joka paikkaan piti mennä yhdessä,jos vaikka kävi kaupassa hakemassa maitopurkin niin yhdessä sinnen mentiin.minäkin aika hyvin pystyn pitämään pintani ja kieltää mutta riita siitä seurasi joten jätin marinat ja luovutin sen takia.vaikka kuinka yritimme jatkaa yhdessä oloa,tulevan lapsemme takia,se meni huonompaan suuntaan.tahdoin niin että meistä olisi tullut perhe niin kuin oltiin suunniteltu.loppujen lopuksi minulle tuli stoppi en kerta kaikkiaan enää jaksanut,loppui kiinnostus ja rakkaus sitä ihmistä kohtaan,kaikki oli aina minun syytäni ja minä aloitin aina kaikki riidat ym...jossain vaiheessa hän alkoi valehdellakkin minulle ja (sitähän nyt ei siedä kuukaan,)minä kun olen peräisin tosi kovassa kurissa,mutta hyvin kasvatutessa perheestä.päätin että nyt kerään kamppeet ja muutan pois.tuli inho ja viha ex miestäni kohtaan.sovussa me sitten toki erottiin. kuukausi ennen laskettua aikaani,hän ilmoittaa että hän haluaa tehdä sitten dna-testin. ensin loukkaannuin ja kieltäydyin.ei kaikki sitä ymmärrä jos ei ole tullut omalle kohdalle.se oli itseasiassa tosi kamalaa,ajattelin että hän tekee sen tahallaan minua loukaten ja että hän ei ole varma haluaako olla edes lapsen isä.hän ei ole tähän päivään mennessä sanonut minulle että miksi hän haluaa testin tehä.on kyllä sanonut että hänen vanhempansa sanoi että se on hyvä tehdä ja että varma on sitten varma...onko se sinun mielestäsi joku syy???minusta ei,kun kysyin että epäileeköhän että olisin ollut vieraissa,hän sanoi että ei ole luottamuksesta kyse että hän luoti muinuun kun oltiin yhdessä.en kuitenkaan ymmärrä että miksi isyystesti,kun vauvvakin jo saanut alkunsa huhtikuulla kun häntä yritettiin ja oltiin onnellisia jnd...jossain vaiheessä hän luopui sitten testeistä kun sai kuulla että ne maksaa.mutta kun oltiin sitten tunnustamassa isyyttä lastenvalvojalla ja hän kysyi että maksaako se jotain,(valtio maksaa sen kun lastenvalvojan kautta se tehdään,jos yksityisesti niin noin 700-800€.)ja kun kuuli että ei maksa hän tokaisi no voihan sen nyt sit tehä jos se ei kerta maksa mitään.että senkö taki hän nyt sen sit tekikin.onneksi se on nyt takana päin,minulla oli kauhea tressi ja pieni masennuskin asian takia.olisinhän minä voinut kieltäytyä mutta kun minulla ei ollut mitään salattavaa ni mikäs siinä sitten,saadaanpa sitten enemmän elatusmaksua kun mitä kunnalta maksaisi...minusta testi ei ollut ihmisarvoinen koska se tuotti minulle henkistä tuskaa ja voi olla että vauvaankin.eikä sitä ikinä tiedä kun tyttö tulee siihen ikään että ymmärtää tälläisiä asioita ja kysyy joskus jotain.enhän voi hänelle valehdella,mutta isänsä saa kyllä luvan kertoa hänelle kun on kaiken halunnut ite tehä.testi oli turha koska isä tiesi olevansa isä mutta kyllä minä haluan että lapsellani on isä,että siinä mielessä se oli sen arvoista.saa nyt sit vain nähä tuleeko hän aina olemaan isä,tapaa tyttöä jnd.tutkimus oli tuskainen,pieneltä 2,5 vikkoiselta vauvvalta otettiin verikoe käsivarresta,ei edes suonia näy pikkuiselta ja oli se huuto sitten kamalaa,siinä äiti ja tytär kummatkin itkivät.ja minulla vielä mustui ja paisui iso kohta käsivarresta mikä oli kaksi viikkoa kipeä ja musta.kyllä minä isääkin ymmärsin mutta kun asia oli niin selvää.hän tekee kaiken niin kuin muut sanoo hänellä ei ole ollenkaan omia mielipiteitä ja eikä itse osaa päättää,kuinka sellanen ihminen edes pärjää täs elämäs.....toivottavasti saat tästä jotain irti...p.s: nyt eletään inanan 3kk ikäisen vauvelin kans ihanaa elämää kahdestaan.kaikki toi on takana päin muutä mielessä aika usein,toivottavasti tulevaisuudessa vähemmä mielessä ja joskus ehkä kokonaan...