Aloin ihan muuten vain katsella Youtubesta löytyvää itsemurha- ja eutanasiadokkaria. Siinä yksi mt-syistä eutanasiaa haluava sanoi, ettei hänellä ole elämässä enää mitään odotettavaa, ei mitään tulevaisuudennäkymää, ei mitään syytä enää jäädä maailmaan. Siihen vedoten hän toivoi avustettua itsemurhaa itselleen.
Aloin miettiä että hetkinen, eihän minullakaan ole täällä maailmassa enää oikein mitään, ei mitään odotettavaa. Minulla on yksi lapsi Taivaassa, täällä maan päällä ei ole jälkeläisiä, en ole naimisissa, fyysisen sairauden takia en ole edes työkykyinen. Olen nelikymppinen.Pitäisiköhän minunkin alkaa harkita poistumista täältä? en siis harkitse oikeasti, mutta ei minulla ole oikein täällä enää mitään.
Aloin miettiä sitäkin, kuinka yleistä mahtaa olla ettei ole enää mitään odotettavaa tulevaisuudelta maan päällä.
Masennustestissä on lause "tulevaisuudella ei ole minulle mitään tarjottavaa". Päteekö sinuun? Miksi?
Aloin miettiä että hetkinen, eihän minullakaan ole täällä maailmassa enää oikein mitään, ei mitään odotettavaa. Minulla on yksi lapsi Taivaassa, täällä maan päällä ei ole jälkeläisiä, en ole naimisissa, fyysisen sairauden takia en ole edes työkykyinen. Olen nelikymppinen.Pitäisiköhän minunkin alkaa harkita poistumista täältä? en siis harkitse oikeasti, mutta ei minulla ole oikein täällä enää mitään.
Aloin miettiä sitäkin, kuinka yleistä mahtaa olla ettei ole enää mitään odotettavaa tulevaisuudelta maan päällä.
Masennustestissä on lause "tulevaisuudella ei ole minulle mitään tarjottavaa". Päteekö sinuun? Miksi?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kai riippuu vähän päivästä, kuukaudesta ja vuodesta.
Vuodet kuluu aika lailla samaan tyyliin. Työ vie käytännössä kaiken ajan. Vaikka joka vuosi on ollut vähän edellistä parempi niin haudassa olen tätä menoa ennen kuin elän sitä elämää, mitä haluaisin. Kaikki asiat ovat kuitenkin oikeasti parantuneet. Sosiaaliset ahdistukset, työkyky, nukkuminen, mielialat. Silti matkaa on niin paljon ja sen puoleen ihan turhalta räpistelyltä tämä tuntuu.
Sinun tilanne on vähän hankala kyllä. Krooninen sairaus ja työkyvyttömyys ovat pahimpia. Käsittääkseni tulotkin jäävät niin pieniksi ettei niiden avulla kummoista sisältöä elämään saa. Tsemppiä kumminkin.
Omalla kohdalla työkyky ja ammattitaito ovat käytännössä kaikki mitä minulla on. Ne kun veisi pois ei jäisi edes niitä tuhkia jäljelle.
täytyy kyllä olla mielikuvitus nollassa josei keksi mitää tekemistä tai iloa tai hyvää elämäänsä? Pyydä jotain ihmisiä miettimään sun kanssa jos olet noin aivoton itse. eikö jotai elämä koutseja ole olemassa jos, omat eväät ei riitä keksimään ?