Tietoisuus on materiassa

Anonyymi

Tietoisus on materiasa. Aivot, hermojärjestelmä ja aistit. Ilman sitä ei ole tietoinen oleva. Ihminen on tietoinen, kun aivot pela. Uskovila ei pela. Ei ole tietoista uskova.

57

123

    Vastaukset

    • Käärme myös katseli ympäristöä, kun loikoili auringon lämmössä.
      Eli käärmekin kykenee tekemään uhan analyysiä.

      • Kärpänen pakenee, kun käsi heilahtaa sitä kohti.
        Kukaan ei halua kuolla, vaan jatkaa elämää kuoleman jälkeen.
        Kuinka ateistit kykenevät kuolettamaan elämän janon?


      • Anonyymi kirjoitti:

        Kärpänen pakenee, kun käsi heilahtaa sitä kohti.
        Kukaan ei halua kuolla, vaan jatkaa elämää kuoleman jälkeen.
        Kuinka ateistit kykenevät kuolettamaan elämän janon?

        Koskenkorvalla ja amfetamiinia.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Kärpänen pakenee, kun käsi heilahtaa sitä kohti.
        Kukaan ei halua kuolla, vaan jatkaa elämää kuoleman jälkeen.
        Kuinka ateistit kykenevät kuolettamaan elämän janon?

        Oletko niin tyhmä, että luulet ateismin kuolettavan elämän janon? Kauanko olet ollut uskossa?


      • Anonyymi kirjoitti:

        Kärpänen pakenee, kun käsi heilahtaa sitä kohti.
        Kukaan ei halua kuolla, vaan jatkaa elämää kuoleman jälkeen.
        Kuinka ateistit kykenevät kuolettamaan elämän janon?

        Miksi tahtoa elää tarvitsisi kuolettaa?

        Mielijuvitushahmot harvemmin pystyvät suojaamaan muuta kuin itse keksityiltä uhilta.


      • Oudoksuva kirjoitti:

        Miksi tahtoa elää tarvitsisi kuolettaa?

        Mielijuvitushahmot harvemmin pystyvät suojaamaan muuta kuin itse keksityiltä uhilta.

        Sehän on vain hauska valhe Jumalan kunniaksi, panettelua lähimmäisistä jonka perään tarjotaan ateistille Raamattu kouraan.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Kärpänen pakenee, kun käsi heilahtaa sitä kohti.
        Kukaan ei halua kuolla, vaan jatkaa elämää kuoleman jälkeen.
        Kuinka ateistit kykenevät kuolettamaan elämän janon?

        Itse en halua elää kuolemani jälkeen en voi koska kun ihminen
        kuolee niin se sitten kuolee ja aika pysähtyy siihen.

        Ihminen itse keksi jumalat.
        Jumalaa ei ollut olemassa ennenkuin ihminen keksi sen
        koska pelkää kuolemaa?

        En ymmärrä miksi pitää pelätä kuolemaa koska se on meidän
        kaikkien edessä?

        Kuolema kuuluu elämän kiertokulkuun kuten elämäkin?
        Miksi sitä pitää pelätä?
        En ymmärrä tätä kuoleman pelkoa?

        Vilja kylvetään siemenestä kuten ihminenkin,
        enne syksyä se niitetään ja siemenet korjataan?
        Me olemme vain satoa joka kylvetään ja niitetään.

        Miksi ihmiset pelkäävät kuolemaa?
        En ymmärrä koska mehän olemme vain viljaa.
        Kuka haluaa elää 500miljoonaa vuotta taivaassa ja
        olla ihan onessaan?

        Ihminen joka kuolemanpelossa uskoo taivaaseen uskoo silloin myös
        helvettiin.
        Se joka tekee syntiä joutuu elämään 500miljoonaa vuotta helvetissä
        ja se on vasta helvetin alku?
        Miten ne ihmiset kirjoitti raamattua (kansalliseeposta)
        "Se joka itse on synnitön heittäköön ensimmäisen kiven".
        Eli jos te kuolemaa pelkäävät toivotte pääsevänne taivaaseen se ei onnistu,
        koska te kaikki joudutte HELVETTIIN!!!!
        Kukaan ihminen ei voi raamatun varjolla antaa syntejä anteeksi.
        Sen voi tehdä ainoastaan jumala (jonka itse kuolemanpelossanne loitte)?


    • Annetaan tieteen tutkia tätäkin asiaa enemmän.

      Ikuisuusaihe, jossa on kaksi eri puolta, uskojat ja kieltäjät.

      Itse olen sitä mieltä, että tietoisuus jatkaa kuoleman jälkeen, koska muuten tässä kaikessa ei olisi mitään mieltä.

      • Minä olen sitä mieltä, että olen Jumala, joka vain näkee unta ihmisenä elämisestä, koska muuten tässä ei olisi mitään mieltä.

        Mikä onkaan parempi perustelu omalle kuvitelmalle kuin se, että muuten mielestäni maailmassa ei ole järkeä. Mielipiteen perustelu mielipiteellä.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Minä olen sitä mieltä, että olen Jumala, joka vain näkee unta ihmisenä elämisestä, koska muuten tässä ei olisi mitään mieltä.

        Mikä onkaan parempi perustelu omalle kuvitelmalle kuin se, että muuten mielestäni maailmassa ei ole järkeä. Mielipiteen perustelu mielipiteellä.

        Missä sitten on sitä mieltä?

        Ei ilmeisesti sitten yhtään missään.

        Vai onko jossain?


      • "Ikuisuusaihe, jossa on kaksi eri puolta, uskojat ja kieltäjät."

        Ja ne joilla ei ole mitään mielipidettä asiaan.

        "Itse olen sitä mieltä, että tietoisuus jatkaa kuoleman jälkeen, koska muuten tässä kaikessa ei olisi mitään mieltä."

        Se on vain käsityksesi siitä, että ainoastaan sinun uskonnollisen näkemyksesi ollessa oikeassa asioissa on mieltä.


      • Anonyymi kirjoitti:

        "Ikuisuusaihe, jossa on kaksi eri puolta, uskojat ja kieltäjät."

        Ja ne joilla ei ole mitään mielipidettä asiaan.

        "Itse olen sitä mieltä, että tietoisuus jatkaa kuoleman jälkeen, koska muuten tässä kaikessa ei olisi mitään mieltä."

        Se on vain käsityksesi siitä, että ainoastaan sinun uskonnollisen näkemyksesi ollessa oikeassa asioissa on mieltä.

        Kerro nyt sitten missä on mieltä?

        On aika erikoista, että on olemassa tällainen "show" missä ei kuitenkaan ole mitään mieltä.

        Kumman järjestelmällistä pelkäksi kaaokseksi.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Kerro nyt sitten missä on mieltä?

        On aika erikoista, että on olemassa tällainen "show" missä ei kuitenkaan ole mitään mieltä.

        Kumman järjestelmällistä pelkäksi kaaokseksi.

        Missä mielessä? Eihän järjestys sinänsä viittaa tarkoitukseen. Esimerkiksi planeetta voi kiertää tähteä, kunnes tähti lopulta kasvaa punaiseksi jättiläiseksi ja tuhoaa planeetan mukaanlukien kaiken siellä joskus olleen elämän. Oliko tuolla elämällä tai planeetalla sitten mitään mieltä?


      • Järkisyitä kirjoitti:

        Missä mielessä? Eihän järjestys sinänsä viittaa tarkoitukseen. Esimerkiksi planeetta voi kiertää tähteä, kunnes tähti lopulta kasvaa punaiseksi jättiläiseksi ja tuhoaa planeetan mukaanlukien kaiken siellä joskus olleen elämän. Oliko tuolla elämällä tai planeetalla sitten mitään mieltä?

        Järkeni vaan sanoo, että täytyyhän tässä kaikessa jotain järkeä olla.

        Tietenkin kaikki materiaalinen lopulta muuttaa muotoaan , se ei pysy ikuisesti samanlaisena. ihmisen kehittyminen on vaatinut 5 miljardia vuotta, joten aikaa meillä on kyllä riittänyt ja miksei riittäisi tulevaisuudessakin?

        Eikä kaikki olemassaolo ole välttämättä materiaan sidottu.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Järkeni vaan sanoo, että täytyyhän tässä kaikessa jotain järkeä olla.

        Tietenkin kaikki materiaalinen lopulta muuttaa muotoaan , se ei pysy ikuisesti samanlaisena. ihmisen kehittyminen on vaatinut 5 miljardia vuotta, joten aikaa meillä on kyllä riittänyt ja miksei riittäisi tulevaisuudessakin?

        Eikä kaikki olemassaolo ole välttämättä materiaan sidottu.

        ”Järkeni vaan sanoo, että täytyyhän tässä kaikessa jotain järkeä olla.”

        Hyvä. Kirjoita sitten tuo järkeilysi tähän. Premissit eli alkuoletukset ja päättelyketju, miten päädyit tuohon lopputulokseen. Minä en ole keksinyt maailmalle, mitään universaalia tarkoitusta. Kaikki vaikuttaa katoavaiselta ja päämäärättömältä - jos emme ota meidän omia haluja ja tahtoja huomioon.


      • Järkisyitä kirjoitti:

        ”Järkeni vaan sanoo, että täytyyhän tässä kaikessa jotain järkeä olla.”

        Hyvä. Kirjoita sitten tuo järkeilysi tähän. Premissit eli alkuoletukset ja päättelyketju, miten päädyit tuohon lopputulokseen. Minä en ole keksinyt maailmalle, mitään universaalia tarkoitusta. Kaikki vaikuttaa katoavaiselta ja päämäärättömältä - jos emme ota meidän omia haluja ja tahtoja huomioon.

        Järkeni vaan sanoo, että meillä on tarkoitus, olemme tulossa jostain ja menossa jonnekin, emme hapuile sattumanvaraisesti sinne tänne, vaan meillä on selvä suunta.

        Olemmeko me luotuja, vai jakaudummeko me kuten solutkin tekevät, sitä en tiedä ja onko sillä niin väliäkään.

        Uskontojen jutuissa on perää, mutta niistä yksikään ei ole täydellinen.

        Itse olen kohdannut elämässäni asioita, joihin vain uskonnot voivat antaa edes jonkinlaisen selityksen, tiede on niiden edessä voimaton. Olen aina ollut avoin kaikelle ja pitänyt asioita mahdollisina ja epäilykin on aina paikallaan. Sitten kun parikymppisenä alkoi tapahtua outoja asioita huomasin, että tottahan moni juttu on. Enkä ole edes erityisen uskonnollinen, eikä ihmisen tarvitse ollakaan, koska nämä asiat ovat paljon laajempia, kuin pelkkä uskonnollisuus.

        Jos kertoo kokemuksistaankin, niin usein sanotaan, että en usko. Onhan se tietenkin ymmärrettävää, että ihminen ei usko ennen kuin itse kokee ja jotkut eivät usko edes siltikään. Varmaan hankala tilanne, mutta vapaa tahto on vähän sellainen "väline", että ei sitä voi oikein kumota, ei edes Jumala, eikä sitä edes tarvitsekaan kumota, jokainen edistyy omaan tahtiinsa ja kaikille tulee epäilyn ja epäuskon hetkiä.

        Ennenkin olen tänne kirjoittanut, että Jumala on salattu, koska se on meille vain hyväksi ja hyödyllistä. Me olemme kehittyviä olentoja ja liiallinen ohjaus pilaisi koko jutun. Meidän täytyykin epäillä ja kyseenalaistaa ihan kaikki, jopa Jumalan olemassaolo, koska se vain kehittää meitä eteenpäin. Lapsikin kasvaa vähitellen vanhemmistaan eroon, joka kuuluu vain kehitykseen. Me sopeudumme siihen, että meistä itsestämme tulee vanhempia ja kasvamme henkisesti. Emme me jää kiinni lapsuuteemme, vaan haluamme mennä eteenpäin. Me jäisimme kiinni kehittymättömyyteen, jos Jumala ei olisi salattu, Nuoruudessa ihminen yleensä vielä kapinoi kaikkea vastaan ja sekin kuuluu vain asiaan, ihminen kapinoi samoin myös Jumalaa vastaan. Ei vielä ymmärrä täysin sitä mikä itselle on hyväksi.

        Me olemme siis oikeasti henkiolentoja ja Jumala on myöskin henki. Täällä raskaassa materiassa olemme kuitenkin niin kaukana Jumalasta kuin vain on mahdollista ja siksi unohdamme oikeastaan kaiken, unohdamme sen, että olemme oikeasti henkiolentoja ja vähän kaiken muunkin. Sillä on kuitenkin tarkoituksena, henkiolennot kasvavat tehokkaimmin täällä raskaan materian paineessa, kaikessa tässä tuskassa ja kärsimyksessä.

        Kuoleman jälkeen tämän täysin ymmärrämme ja elämämme täällä tuntuu kuin unelta. Emme todellisuudessa ole siis tästä maailmasta. Ei se sillon tunnu sen kummemmalta kuin unesta herääminen aamulla. Sitä vaan tuumaa, että olipas taas uni ja jatkamme arkisia askareitamme. Elämämme jälkeen toteamme samoin, olipas taas elämä. Sitten alemmekin jo suunnitella tulevaa.

        Tietenkin jos haluaa uskoa, että tämä on ainoa todellisuus ja ainoa maailma, niin varmaan aika turhauttavalta tuntuu. Tämä alimpia maailmoja ja tavallaan siis helvetti. En tiedä mitä taivaassa opitaan, mutta helvetissä ainakin opitaan ja hyvin opitaankin.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Järkeni vaan sanoo, että meillä on tarkoitus, olemme tulossa jostain ja menossa jonnekin, emme hapuile sattumanvaraisesti sinne tänne, vaan meillä on selvä suunta.

        Olemmeko me luotuja, vai jakaudummeko me kuten solutkin tekevät, sitä en tiedä ja onko sillä niin väliäkään.

        Uskontojen jutuissa on perää, mutta niistä yksikään ei ole täydellinen.

        Itse olen kohdannut elämässäni asioita, joihin vain uskonnot voivat antaa edes jonkinlaisen selityksen, tiede on niiden edessä voimaton. Olen aina ollut avoin kaikelle ja pitänyt asioita mahdollisina ja epäilykin on aina paikallaan. Sitten kun parikymppisenä alkoi tapahtua outoja asioita huomasin, että tottahan moni juttu on. Enkä ole edes erityisen uskonnollinen, eikä ihmisen tarvitse ollakaan, koska nämä asiat ovat paljon laajempia, kuin pelkkä uskonnollisuus.

        Jos kertoo kokemuksistaankin, niin usein sanotaan, että en usko. Onhan se tietenkin ymmärrettävää, että ihminen ei usko ennen kuin itse kokee ja jotkut eivät usko edes siltikään. Varmaan hankala tilanne, mutta vapaa tahto on vähän sellainen "väline", että ei sitä voi oikein kumota, ei edes Jumala, eikä sitä edes tarvitsekaan kumota, jokainen edistyy omaan tahtiinsa ja kaikille tulee epäilyn ja epäuskon hetkiä.

        Ennenkin olen tänne kirjoittanut, että Jumala on salattu, koska se on meille vain hyväksi ja hyödyllistä. Me olemme kehittyviä olentoja ja liiallinen ohjaus pilaisi koko jutun. Meidän täytyykin epäillä ja kyseenalaistaa ihan kaikki, jopa Jumalan olemassaolo, koska se vain kehittää meitä eteenpäin. Lapsikin kasvaa vähitellen vanhemmistaan eroon, joka kuuluu vain kehitykseen. Me sopeudumme siihen, että meistä itsestämme tulee vanhempia ja kasvamme henkisesti. Emme me jää kiinni lapsuuteemme, vaan haluamme mennä eteenpäin. Me jäisimme kiinni kehittymättömyyteen, jos Jumala ei olisi salattu, Nuoruudessa ihminen yleensä vielä kapinoi kaikkea vastaan ja sekin kuuluu vain asiaan, ihminen kapinoi samoin myös Jumalaa vastaan. Ei vielä ymmärrä täysin sitä mikä itselle on hyväksi.

        Me olemme siis oikeasti henkiolentoja ja Jumala on myöskin henki. Täällä raskaassa materiassa olemme kuitenkin niin kaukana Jumalasta kuin vain on mahdollista ja siksi unohdamme oikeastaan kaiken, unohdamme sen, että olemme oikeasti henkiolentoja ja vähän kaiken muunkin. Sillä on kuitenkin tarkoituksena, henkiolennot kasvavat tehokkaimmin täällä raskaan materian paineessa, kaikessa tässä tuskassa ja kärsimyksessä.

        Kuoleman jälkeen tämän täysin ymmärrämme ja elämämme täällä tuntuu kuin unelta. Emme todellisuudessa ole siis tästä maailmasta. Ei se sillon tunnu sen kummemmalta kuin unesta herääminen aamulla. Sitä vaan tuumaa, että olipas taas uni ja jatkamme arkisia askareitamme. Elämämme jälkeen toteamme samoin, olipas taas elämä. Sitten alemmekin jo suunnitella tulevaa.

        Tietenkin jos haluaa uskoa, että tämä on ainoa todellisuus ja ainoa maailma, niin varmaan aika turhauttavalta tuntuu. Tämä alimpia maailmoja ja tavallaan siis helvetti. En tiedä mitä taivaassa opitaan, mutta helvetissä ainakin opitaan ja hyvin opitaankin.

        <<< Järkeni vaan sanoo, että meillä on tarkoitus, olemme tulossa jostain ja menossa jonnekin, emme hapuile sattumanvaraisesti sinne tänne, vaan meillä on selvä suunta.<<<

        Se, että sinusta tuntuu siltä, ei tarkoita, että näin olisi. Meillä on suunta: Vanhenemme ja kuolemme. Minusta se juuri on päämäärätöntä. Se, että olen koko ajan menossa jonnekin ei tarkoita, että elämälläni olisi suurempi tarkoitus. Tietenkin minä jätän jonkun pienen jäljen taakseni, mutta se on universumin kannalta täysin merkityksetöntä ja katoavaista.

        ”Itse olen kohdannut elämässäni asioita, joihin vain uskonnot voivat antaa edes jonkinlaisen selityksen, tiede on niiden edessä voimaton.”

        Löytyykö esimerkkejä? Uskonnot ovat hyviä antamaan helppoja vastauksia - ja on paljon kysymyksiä, mihin tiede ei anna vastausta. Mutta ei kaikkeen tarvitse aina olla vastausta.

        ”Sitten kun parikymppisenä alkoi tapahtua outoja asioita huomasin, että tottahan moni juttu on.”

        Minkälaisia outoja asioita sinulle alkoi tapahtua?

        ”Jos kertoo kokemuksistaankin, niin usein sanotaan, että en usko. Onhan se tietenkin ymmärrettävää, että ihminen ei usko ennen kuin itse kokee ja jotkut eivät usko edes siltikään.”

        Yleensä uskon, mitä ihmiset kokemuksistaan kertovat. Kokemukset sinänsä ovat aitoja, mutta niistä tehdyt johtopäätökset ovat usein virheellisiä. Ihmisen aivot eivät ole erityisen hyviä tallennusvälineitä. Muistellessamme mennyttä huomaamattamme usein muokkaamme muistojamme. Myös erilaiset harhat ovat aika yleisiä ja olen itsekin kokenyt yhden hallusionaation ja lapsena mielikuvitus teki usein tepposia.

        ”Varmaan hankala tilanne, mutta vapaa tahto on vähän sellainen "väline", että ei sitä voi oikein kumota, ei edes Jumala, eikä sitä edes tarvitsekaan kumota, jokainen edistyy omaan tahtiinsa ja kaikille tulee epäilyn ja epäuskon hetkiä.”

        En ole vakuuttunut, että meillä olisi ”vapaata tahtoa”. Asioissa on deterministinen ja satunnainen komponentti. En ymmärrä kumpi näistä komponenteista tuottaisi tahtoon ”vapauden”.

        ”Ennenkin olen tänne kirjoittanut, että Jumala on salattu, koska se on meille vain hyväksi ja hyödyllistä. Me olemme kehittyviä olentoja ja liiallinen ohjaus pilaisi koko jutun.”

        Tarkoitat, että Jumala piileskelee, mutta toisinaan epäonnistuu siinä, kun jotkut silloin tällöin väittävät saaneen Hänestä jotain viitteitä. Tokihan Jumala voisi myös tulla esille eikä se edellyttäisi, että häntä palvottaisiin. Valinta olisi jokaiselle vapaa - jopa vapaampi kuin silloin, kun suurin osa ei tiedä Jumalan olemassa olosta yhtään mitään.

        ”Kuoleman jälkeen tämän täysin ymmärrämme ja elämämme täällä tuntuu kuin unelta.”

        Sinä näytät kuitenkin ”ymmärtäneen” tämän jo aikaisemmin?

        ”Tietenkin jos haluaa uskoa, että tämä on ainoa todellisuus ja ainoa maailma, niin varmaan aika turhauttavalta tuntuu.”

        Mikä siinä olisi turhauttavaa? Eihän meillä ole syytä uskoa muihin maailmoihin. Minä pyrin tekemään parhaani tässä maailmassa.

        ”Tämä alimpia maailmoja ja tavallaan siis helvetti.”

        Aika mukava helvetiksi :-)


      • Anonyymi kirjoitti:

        Järkeni vaan sanoo, että meillä on tarkoitus, olemme tulossa jostain ja menossa jonnekin, emme hapuile sattumanvaraisesti sinne tänne, vaan meillä on selvä suunta.

        Olemmeko me luotuja, vai jakaudummeko me kuten solutkin tekevät, sitä en tiedä ja onko sillä niin väliäkään.

        Uskontojen jutuissa on perää, mutta niistä yksikään ei ole täydellinen.

        Itse olen kohdannut elämässäni asioita, joihin vain uskonnot voivat antaa edes jonkinlaisen selityksen, tiede on niiden edessä voimaton. Olen aina ollut avoin kaikelle ja pitänyt asioita mahdollisina ja epäilykin on aina paikallaan. Sitten kun parikymppisenä alkoi tapahtua outoja asioita huomasin, että tottahan moni juttu on. Enkä ole edes erityisen uskonnollinen, eikä ihmisen tarvitse ollakaan, koska nämä asiat ovat paljon laajempia, kuin pelkkä uskonnollisuus.

        Jos kertoo kokemuksistaankin, niin usein sanotaan, että en usko. Onhan se tietenkin ymmärrettävää, että ihminen ei usko ennen kuin itse kokee ja jotkut eivät usko edes siltikään. Varmaan hankala tilanne, mutta vapaa tahto on vähän sellainen "väline", että ei sitä voi oikein kumota, ei edes Jumala, eikä sitä edes tarvitsekaan kumota, jokainen edistyy omaan tahtiinsa ja kaikille tulee epäilyn ja epäuskon hetkiä.

        Ennenkin olen tänne kirjoittanut, että Jumala on salattu, koska se on meille vain hyväksi ja hyödyllistä. Me olemme kehittyviä olentoja ja liiallinen ohjaus pilaisi koko jutun. Meidän täytyykin epäillä ja kyseenalaistaa ihan kaikki, jopa Jumalan olemassaolo, koska se vain kehittää meitä eteenpäin. Lapsikin kasvaa vähitellen vanhemmistaan eroon, joka kuuluu vain kehitykseen. Me sopeudumme siihen, että meistä itsestämme tulee vanhempia ja kasvamme henkisesti. Emme me jää kiinni lapsuuteemme, vaan haluamme mennä eteenpäin. Me jäisimme kiinni kehittymättömyyteen, jos Jumala ei olisi salattu, Nuoruudessa ihminen yleensä vielä kapinoi kaikkea vastaan ja sekin kuuluu vain asiaan, ihminen kapinoi samoin myös Jumalaa vastaan. Ei vielä ymmärrä täysin sitä mikä itselle on hyväksi.

        Me olemme siis oikeasti henkiolentoja ja Jumala on myöskin henki. Täällä raskaassa materiassa olemme kuitenkin niin kaukana Jumalasta kuin vain on mahdollista ja siksi unohdamme oikeastaan kaiken, unohdamme sen, että olemme oikeasti henkiolentoja ja vähän kaiken muunkin. Sillä on kuitenkin tarkoituksena, henkiolennot kasvavat tehokkaimmin täällä raskaan materian paineessa, kaikessa tässä tuskassa ja kärsimyksessä.

        Kuoleman jälkeen tämän täysin ymmärrämme ja elämämme täällä tuntuu kuin unelta. Emme todellisuudessa ole siis tästä maailmasta. Ei se sillon tunnu sen kummemmalta kuin unesta herääminen aamulla. Sitä vaan tuumaa, että olipas taas uni ja jatkamme arkisia askareitamme. Elämämme jälkeen toteamme samoin, olipas taas elämä. Sitten alemmekin jo suunnitella tulevaa.

        Tietenkin jos haluaa uskoa, että tämä on ainoa todellisuus ja ainoa maailma, niin varmaan aika turhauttavalta tuntuu. Tämä alimpia maailmoja ja tavallaan siis helvetti. En tiedä mitä taivaassa opitaan, mutta helvetissä ainakin opitaan ja hyvin opitaankin.

        Järkisyitä on tuonut nyt hyvin esille jo asiaa ja esittänyt kysymykset, mutta muutama oma lisäys.

        Onko sinulla sitten muistoja noista sinun henkiajoista ennen syntymää, kun oletat niitä olevan?
        Minulla jäi pahasti auki, miten olet päätynyt tuohon henkimaailma ajatukseen?

        Valtaosa ateistista uskoo niin pitkälti kun itse tiedän, että mieli on tämän kehon, tai pikemminkin aivojen tuotos. Meitä ei ollut tämmöisenä ajattelevana persoonana ennen kuolemaa, tai kuoleman jälkeen. Olemme osa jatkumoa kyllä, joka ei ole mikään mielen jatkumo ja se antaa mielekkyyttä ottaa kaikki irti tästä ainutkertaisesta elämästä.

        Pitkällä tähtäimellä tosin kaikki on katoavaista, joka ei ainakaan itseäni häiritse pätkääkään. Voi olla toki mahdollista, että häviävä universumimme aikanaan päätyy ainakin osittain uudeksi alkuräjähdykseksi.

        Jos pohdit, miksi ateisti ei usko mielen olevan henki, niin syy on tiede. Ei ole minkäänlaista havaintoa hengistä, ja tunnemme jo aivojen toimivuutta kohtalaisesti. Henkilö voi vedota siihen, ettei olla vielä havaittu, mutta siihen asiaan voidaan palata sen ensimmäisen havainnon jälkeen, koska muuten se on vain tyhjää spekulointia.


      • Järkisyitä kirjoitti:

        <<< Järkeni vaan sanoo, että meillä on tarkoitus, olemme tulossa jostain ja menossa jonnekin, emme hapuile sattumanvaraisesti sinne tänne, vaan meillä on selvä suunta.<<<

        Se, että sinusta tuntuu siltä, ei tarkoita, että näin olisi. Meillä on suunta: Vanhenemme ja kuolemme. Minusta se juuri on päämäärätöntä. Se, että olen koko ajan menossa jonnekin ei tarkoita, että elämälläni olisi suurempi tarkoitus. Tietenkin minä jätän jonkun pienen jäljen taakseni, mutta se on universumin kannalta täysin merkityksetöntä ja katoavaista.

        ”Itse olen kohdannut elämässäni asioita, joihin vain uskonnot voivat antaa edes jonkinlaisen selityksen, tiede on niiden edessä voimaton.”

        Löytyykö esimerkkejä? Uskonnot ovat hyviä antamaan helppoja vastauksia - ja on paljon kysymyksiä, mihin tiede ei anna vastausta. Mutta ei kaikkeen tarvitse aina olla vastausta.

        ”Sitten kun parikymppisenä alkoi tapahtua outoja asioita huomasin, että tottahan moni juttu on.”

        Minkälaisia outoja asioita sinulle alkoi tapahtua?

        ”Jos kertoo kokemuksistaankin, niin usein sanotaan, että en usko. Onhan se tietenkin ymmärrettävää, että ihminen ei usko ennen kuin itse kokee ja jotkut eivät usko edes siltikään.”

        Yleensä uskon, mitä ihmiset kokemuksistaan kertovat. Kokemukset sinänsä ovat aitoja, mutta niistä tehdyt johtopäätökset ovat usein virheellisiä. Ihmisen aivot eivät ole erityisen hyviä tallennusvälineitä. Muistellessamme mennyttä huomaamattamme usein muokkaamme muistojamme. Myös erilaiset harhat ovat aika yleisiä ja olen itsekin kokenyt yhden hallusionaation ja lapsena mielikuvitus teki usein tepposia.

        ”Varmaan hankala tilanne, mutta vapaa tahto on vähän sellainen "väline", että ei sitä voi oikein kumota, ei edes Jumala, eikä sitä edes tarvitsekaan kumota, jokainen edistyy omaan tahtiinsa ja kaikille tulee epäilyn ja epäuskon hetkiä.”

        En ole vakuuttunut, että meillä olisi ”vapaata tahtoa”. Asioissa on deterministinen ja satunnainen komponentti. En ymmärrä kumpi näistä komponenteista tuottaisi tahtoon ”vapauden”.

        ”Ennenkin olen tänne kirjoittanut, että Jumala on salattu, koska se on meille vain hyväksi ja hyödyllistä. Me olemme kehittyviä olentoja ja liiallinen ohjaus pilaisi koko jutun.”

        Tarkoitat, että Jumala piileskelee, mutta toisinaan epäonnistuu siinä, kun jotkut silloin tällöin väittävät saaneen Hänestä jotain viitteitä. Tokihan Jumala voisi myös tulla esille eikä se edellyttäisi, että häntä palvottaisiin. Valinta olisi jokaiselle vapaa - jopa vapaampi kuin silloin, kun suurin osa ei tiedä Jumalan olemassa olosta yhtään mitään.

        ”Kuoleman jälkeen tämän täysin ymmärrämme ja elämämme täällä tuntuu kuin unelta.”

        Sinä näytät kuitenkin ”ymmärtäneen” tämän jo aikaisemmin?

        ”Tietenkin jos haluaa uskoa, että tämä on ainoa todellisuus ja ainoa maailma, niin varmaan aika turhauttavalta tuntuu.”

        Mikä siinä olisi turhauttavaa? Eihän meillä ole syytä uskoa muihin maailmoihin. Minä pyrin tekemään parhaani tässä maailmassa.

        ”Tämä alimpia maailmoja ja tavallaan siis helvetti.”

        Aika mukava helvetiksi :-)

        En nyt lähde sen enempää avaamaan kokemuksiani, sen verran voin sanoa, että ne eivät ole olleet kovinkaan mukavia, toki muutama sellainenkin joukosta löytyy. Eikä ne ole olleet ihan sellaisiakaan, kuin jossain kauhuelokuvassa. vaikka pelottavia toki ovat olleetkin. Harvinaisia kokemuksia varmaankin, kun en ole koskaan aivan vaastaaviin törmännyt uskovienkaan kohdalla.

        Kaikenlaisia harhoja toki koetaan, mutta en koskaan törmännyt niidenkään kohdalla aivan samanlaisiin juttuihin kuin mitä olen itse kokenut. Kun en ole kovinkaan uskonnollinenkaan. Nämä asiat ovat paljon laajempia kuin pelkkä uskonnollisuus. Se on vähän sellaista lapsellista, mutta samalla lohduttavaa juttua toki ja niille tarkoitettu, jotka sellaistakin tarvitsevat.

        Vapaasta tahdosta vois kysyä vaikkapa vapaa-ajattelijoilta. Minulle ainakin riittää ihan hyvin se minkä verran minulla sitäkin on. Millaisen vapaan tahdon itse haluaisit?

        Sellaisen, että saisit ihan mitä vaan tahdot?

        Mielestäni ateistit eivät pohdi Jumalan olemassa oloa kovinkaan pitkälle. Haluavat konkreettisen todisteen ja Jumalan pitäs jotenkin näyttäytyä heille. En usko, että maailmassamme on mitään olomuotoa, mihinkä Jumala voisi itsensä mahduttaa. En ainakaan itse keksi mitään sellaista muotoa. Kaikenlaisia kuvia on yritetty Jumalasta aina tehdä, mutta eivät ne paljon mitään mistään kerro. Uskovien jututkin voivat "pilata Jumalan maineen" ja siitä voi ateistikin saada inhon tunteen aina kun kuulee sanan Jumala. Mä en välitä mitä ihmiset mistäkin asiasta sanoo, mä tutkin asioita mielummin itse järkeäni käyttäen, toki tunnettakaan täysin unohtamatta. Raamatussakin kehotetaan tutkimaan kaikkea.

        Jumaolentoja on varmaankin olemassa ja itse näen meidänkin olevan kehittyviä jumalolentoja. Tässä maailmassa meidän vain täytyy tyytyä niiden antamiin käsityksiin Jumalasta. Ymmärryksemme on vajavainen ja Jumala taitaa olla sille kaikkein suurin mysteeri kuitenkin. Olemme täällä "pimeimmässä helvetissä", eikä sieltä valoa juuri havaitse. Ihmisten jumalkuvillekaan ei voi paljon arvoa antaa, ne ovat kuin niitä vertauksen sokeita, jotka koskettavat elefanttia jostain kohtaa ja sitten uskovat tietävänsä millainen elefantti on.

        Olen tosiaankin aika varma siitä, miten me tulemme kuoleman jälkeen koko tätä juttua arvioimaan. Silloin kaikki tämä raskas materia ei enää tunnu todelliselta, eikä siitä tarvitse enää sen kummemmin välittää. Tämä maailma ei ole todellinen kotimme ja sen me kuolemassa heti huomaamme. Olo on kevyt ja suorastaan eufoorinen. Tämän ovat kertoneet ihmiset, jotka ovat kokeneet sen ja tulleet takaisin, koska "heidän ei ollut vielä aika kuolla". Moni ei olisi halunnut palata, koska olo on niin mahtava ja mikään ei enää mieltämme häiritse. Itse ainakin uskon näiden ihmisten kertomuksiin. Kuolemassa on kerrottu myös sellaista, että me joudumme arvioimaan sen miten eletty elämämme täällä meni. Kukaan ei meitä kuitenkaan tuomitse, vaikka homma ois mennyt pieleenkin. Pieleen mennyistä jutuista usein oppii vielä eniten.

        Hell ain't a bad place to be!

        Tietenkin jos on ollut oikein hyvä elämä, niin mikäs täällä ollessa?

        En tiedä mitä siellä taivaassa oppii, mutta helvetissä ainakin oppii ja hyvin oppiikin.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Järkisyitä on tuonut nyt hyvin esille jo asiaa ja esittänyt kysymykset, mutta muutama oma lisäys.

        Onko sinulla sitten muistoja noista sinun henkiajoista ennen syntymää, kun oletat niitä olevan?
        Minulla jäi pahasti auki, miten olet päätynyt tuohon henkimaailma ajatukseen?

        Valtaosa ateistista uskoo niin pitkälti kun itse tiedän, että mieli on tämän kehon, tai pikemminkin aivojen tuotos. Meitä ei ollut tämmöisenä ajattelevana persoonana ennen kuolemaa, tai kuoleman jälkeen. Olemme osa jatkumoa kyllä, joka ei ole mikään mielen jatkumo ja se antaa mielekkyyttä ottaa kaikki irti tästä ainutkertaisesta elämästä.

        Pitkällä tähtäimellä tosin kaikki on katoavaista, joka ei ainakaan itseäni häiritse pätkääkään. Voi olla toki mahdollista, että häviävä universumimme aikanaan päätyy ainakin osittain uudeksi alkuräjähdykseksi.

        Jos pohdit, miksi ateisti ei usko mielen olevan henki, niin syy on tiede. Ei ole minkäänlaista havaintoa hengistä, ja tunnemme jo aivojen toimivuutta kohtalaisesti. Henkilö voi vedota siihen, ettei olla vielä havaittu, mutta siihen asiaan voidaan palata sen ensimmäisen havainnon jälkeen, koska muuten se on vain tyhjää spekulointia.

        <<Onko sinulla sitten muistoja noista sinun henkiajoista ennen syntymää, kun oletat niitä olevan?
        Minulla jäi pahasti auki, miten olet päätynyt tuohon henkimaailma ajatukseen?<<

        Ei ole ja ei varmaan kuulu ollakaan, koska edellinen tai sitä edellinen elämä ei tainnut mennä ns. ihan putkeen ja siksi on haasteitakin elämän varrella riittänyt. Karman laki toimii niin. Ja kuten tuossa aiemmin totesinkin, niin on tullut kokemuksia näistä henkiolennoistakin. Onhan niistäkin kerrottu jo tuhansia vuosia, eikä kokemukseni niistä juurikaan mitenkään radikaalisti poikkea. Eiväthän nämä henget helposti ilmaise olemassaoloaan, mihin lienee painavat syyt. Niiden ei ole lupa tehdä sellaista, näin ne ainakin ovat itse joskus maininneet. Jotkut säännöt ja lait ne ovat henkimaailmassakin.

        <<Valtaosa ateistista uskoo niin pitkälti kun itse tiedän, että mieli on tämän kehon, tai pikemminkin aivojen tuotos. Meitä ei ollut tämmöisenä ajattelevana persoonana ennen kuolemaa, tai kuoleman jälkeen. Olemme osa jatkumoa kyllä, joka ei ole mikään mielen jatkumo ja se antaa mielekkyyttä ottaa kaikki irti tästä ainutkertaisesta elämästä.<<

        Kaiken voi määritellä itsellensä miten haluaa. Jos puhtaasti järjellä mennään niin varmaan noinkin, mutta jos tunne otetaan mukaan, niin sitten ehkä vähän laajempi tarkastelu astuu kuvaan mukaan. Kyllä mulla tunne myös sanoo, että homma jatkuu kuoleman jälkeen ja senkin, että ennen syntymääkin on ollut vaikka mitä. Parempi kuitenkin olla muistamatta, koska turhaa sieltä menneisyydestä on mitään kauhuakaan tähän elämään tuoda. Kun tutkii historiaakin, niin ei tämä ihmiselämä mitään suurta herkkua ole tainnut monellekaan olla. Aika kauheita juttuja ja meillä ei taida olla ihan oikeaa kuvaa niistä, vaan lähinnä elokuvien luoma romanttinen käsitys näistä menneistä ajoista.

        Mitä "sille kaiken irtiottamisellakin" sitten tarkoitetaan?

        Sitä, että ei tartte niin välittää mistään, jonkinlaista anarkismia?

        Eihän kukaan järkevä ihminen tietenkään niin toimi, mutta tuo järkikin tuntuu vähän muuttuvan aikojen kuluessa. Onhan meitä televisio-ohjelmatkin täynnä näitä "kaiken irtiottajia" ja kyllä se sellaista sählinkiä näyttäs olevan. Nuoruteen se toki vielä sopii, mutta että vanhempikin väki alkaa sekoilla ihan samalla tavalla. Vähän on maailmankirjat kyllä sekasin. Uskonnot on aina yrittäneet jotenkin hillitä tätä ihmisen puolta, että ei tulis täyttä sekamelskaa, jossa kaikki toimii oman päänsä mukaan. Lopulta mitkään säännöt ja lait ei enää toimia ja sitten kaikki voivat vähän huonosti ja ovat elämässään muutenkin vähän hukassa. Ihmiskunta toki tekee aina silloin tällöin itsellään kokeiluja, mutta yleensä asiat palaavat aika samanlaisiksi kuin ennenkin. Ei asioita turhista syistä ole tuhansia vuosia tehty melko samalla tavalla. Tietyt asiat vaan toimii parhaiten sillai kuin ne ovat aina ennenkin toimineet.

        <<Jos pohdit, miksi ateisti ei usko mielen olevan henki, niin syy on tiede. Ei ole minkäänlaista havaintoa hengistä, ja tunnemme jo aivojen toimivuutta kohtalaisesti. Henkilö voi vedota siihen, ettei olla vielä havaittu, mutta siihen asiaan voidaan palata sen ensimmäisen havainnon jälkeen, koska muuten se on vain tyhjää spekulointia.<<

        Näinhän sen nykyaikainen länsimainen ihminen haluaa tietenkin nähdä. Mihin mittalasiin sä sitten sen hengen laitat? Eivät nämä henget suostu leikkikaluiksimme. Henkimaailma on tarkoituksella meille salattu ja se salaus pitää ehkä ikuisesti. Paljastuuhan se toki kuolemassamme, niin ehkä senkin sitten vaan on riittettävä meille ja pakko vaan odotella sitäkin hetkeä. Tuskin sitä ateistikaan pahana pitää, jos kuoltuaan huomaa tietoisuutensa olevan yhä yhtä olemassa kuin kehossakin ollessaan, paitsi että se kokee asiat selvästi voimakkaammin. Kaikki aistit ovat terävempiä ja älykin leikkaa kuin partaveitsi. Ymmärryksemme kaikesta on aivan toista kuin täällä kehossa koskaan. Vähän kuin toipuisi aivovammasta.

        Eivät kokemukset ole mitään tyhjää spekulointia. Jotkut asiat ovat vaan enemmänkin kokemuksesta, kuin tieteestä kiinni. Onhan se tutkijalle varmaan vähän inhottavaa, kun sanotaan, että nämä asiat eivät koskaan tule sinulle tutkimustesi kautta selviämään, vain kokemalla näitä asioita, voit jotain niistä tietää. Ehkä sen takana on se, että tutkijankin täytyy vaan nöyrtyä näiden asioiden edessä. Mitä siitä seuraisi, jos tiede julistaisi löytäneensä aukottoman todisteen siitä, että henkiolennot ovat todellisia ja olemme itsekin sellaisia? Ei ehkä paljon mitään, osa ihmiskunnasta uskoo jo nyt niin. Ateismin kannalta ehkä vähän kiusallinen tilanne. Ehkä on parempi, että ihmiset saa uskoa tai olla uskomatta. Vois tääkin palsta hiljentyä lopullisesti. Ihmiset tykkää väitellä vähän kaikesta ja ehkä siten on sitten ihan hyvä. Pitäähän sitä haastetta olla, että voimme laajentaa ajatteluamme, jopa vaihtaa ne kokonaan toisiin. Vaihtelu vois virkistää itseänikin, tulis vaan jotain ihan uutta, kun alkaa kyllästyttää omatkin käsitykset, kun niitä on tarpeeksi kauan veivannut.


      • Anonyymi kirjoitti:

        <<Onko sinulla sitten muistoja noista sinun henkiajoista ennen syntymää, kun oletat niitä olevan?
        Minulla jäi pahasti auki, miten olet päätynyt tuohon henkimaailma ajatukseen?<<

        Ei ole ja ei varmaan kuulu ollakaan, koska edellinen tai sitä edellinen elämä ei tainnut mennä ns. ihan putkeen ja siksi on haasteitakin elämän varrella riittänyt. Karman laki toimii niin. Ja kuten tuossa aiemmin totesinkin, niin on tullut kokemuksia näistä henkiolennoistakin. Onhan niistäkin kerrottu jo tuhansia vuosia, eikä kokemukseni niistä juurikaan mitenkään radikaalisti poikkea. Eiväthän nämä henget helposti ilmaise olemassaoloaan, mihin lienee painavat syyt. Niiden ei ole lupa tehdä sellaista, näin ne ainakin ovat itse joskus maininneet. Jotkut säännöt ja lait ne ovat henkimaailmassakin.

        <<Valtaosa ateistista uskoo niin pitkälti kun itse tiedän, että mieli on tämän kehon, tai pikemminkin aivojen tuotos. Meitä ei ollut tämmöisenä ajattelevana persoonana ennen kuolemaa, tai kuoleman jälkeen. Olemme osa jatkumoa kyllä, joka ei ole mikään mielen jatkumo ja se antaa mielekkyyttä ottaa kaikki irti tästä ainutkertaisesta elämästä.<<

        Kaiken voi määritellä itsellensä miten haluaa. Jos puhtaasti järjellä mennään niin varmaan noinkin, mutta jos tunne otetaan mukaan, niin sitten ehkä vähän laajempi tarkastelu astuu kuvaan mukaan. Kyllä mulla tunne myös sanoo, että homma jatkuu kuoleman jälkeen ja senkin, että ennen syntymääkin on ollut vaikka mitä. Parempi kuitenkin olla muistamatta, koska turhaa sieltä menneisyydestä on mitään kauhuakaan tähän elämään tuoda. Kun tutkii historiaakin, niin ei tämä ihmiselämä mitään suurta herkkua ole tainnut monellekaan olla. Aika kauheita juttuja ja meillä ei taida olla ihan oikeaa kuvaa niistä, vaan lähinnä elokuvien luoma romanttinen käsitys näistä menneistä ajoista.

        Mitä "sille kaiken irtiottamisellakin" sitten tarkoitetaan?

        Sitä, että ei tartte niin välittää mistään, jonkinlaista anarkismia?

        Eihän kukaan järkevä ihminen tietenkään niin toimi, mutta tuo järkikin tuntuu vähän muuttuvan aikojen kuluessa. Onhan meitä televisio-ohjelmatkin täynnä näitä "kaiken irtiottajia" ja kyllä se sellaista sählinkiä näyttäs olevan. Nuoruteen se toki vielä sopii, mutta että vanhempikin väki alkaa sekoilla ihan samalla tavalla. Vähän on maailmankirjat kyllä sekasin. Uskonnot on aina yrittäneet jotenkin hillitä tätä ihmisen puolta, että ei tulis täyttä sekamelskaa, jossa kaikki toimii oman päänsä mukaan. Lopulta mitkään säännöt ja lait ei enää toimia ja sitten kaikki voivat vähän huonosti ja ovat elämässään muutenkin vähän hukassa. Ihmiskunta toki tekee aina silloin tällöin itsellään kokeiluja, mutta yleensä asiat palaavat aika samanlaisiksi kuin ennenkin. Ei asioita turhista syistä ole tuhansia vuosia tehty melko samalla tavalla. Tietyt asiat vaan toimii parhaiten sillai kuin ne ovat aina ennenkin toimineet.

        <<Jos pohdit, miksi ateisti ei usko mielen olevan henki, niin syy on tiede. Ei ole minkäänlaista havaintoa hengistä, ja tunnemme jo aivojen toimivuutta kohtalaisesti. Henkilö voi vedota siihen, ettei olla vielä havaittu, mutta siihen asiaan voidaan palata sen ensimmäisen havainnon jälkeen, koska muuten se on vain tyhjää spekulointia.<<

        Näinhän sen nykyaikainen länsimainen ihminen haluaa tietenkin nähdä. Mihin mittalasiin sä sitten sen hengen laitat? Eivät nämä henget suostu leikkikaluiksimme. Henkimaailma on tarkoituksella meille salattu ja se salaus pitää ehkä ikuisesti. Paljastuuhan se toki kuolemassamme, niin ehkä senkin sitten vaan on riittettävä meille ja pakko vaan odotella sitäkin hetkeä. Tuskin sitä ateistikaan pahana pitää, jos kuoltuaan huomaa tietoisuutensa olevan yhä yhtä olemassa kuin kehossakin ollessaan, paitsi että se kokee asiat selvästi voimakkaammin. Kaikki aistit ovat terävempiä ja älykin leikkaa kuin partaveitsi. Ymmärryksemme kaikesta on aivan toista kuin täällä kehossa koskaan. Vähän kuin toipuisi aivovammasta.

        Eivät kokemukset ole mitään tyhjää spekulointia. Jotkut asiat ovat vaan enemmänkin kokemuksesta, kuin tieteestä kiinni. Onhan se tutkijalle varmaan vähän inhottavaa, kun sanotaan, että nämä asiat eivät koskaan tule sinulle tutkimustesi kautta selviämään, vain kokemalla näitä asioita, voit jotain niistä tietää. Ehkä sen takana on se, että tutkijankin täytyy vaan nöyrtyä näiden asioiden edessä. Mitä siitä seuraisi, jos tiede julistaisi löytäneensä aukottoman todisteen siitä, että henkiolennot ovat todellisia ja olemme itsekin sellaisia? Ei ehkä paljon mitään, osa ihmiskunnasta uskoo jo nyt niin. Ateismin kannalta ehkä vähän kiusallinen tilanne. Ehkä on parempi, että ihmiset saa uskoa tai olla uskomatta. Vois tääkin palsta hiljentyä lopullisesti. Ihmiset tykkää väitellä vähän kaikesta ja ehkä siten on sitten ihan hyvä. Pitäähän sitä haastetta olla, että voimme laajentaa ajatteluamme, jopa vaihtaa ne kokonaan toisiin. Vaihtelu vois virkistää itseänikin, tulis vaan jotain ihan uutta, kun alkaa kyllästyttää omatkin käsitykset, kun niitä on tarpeeksi kauan veivannut.

        Te harvat new agerithan uskotte sellaiseen mielikuvituskorttitaloon, että kaikilla elävillä olennoilla on yksilösielu, joka karman lain alaisena seikkailee biologisesta yksilöstä toiseen ja kehittyy maagisesti biologisen evoluution rinnalla.

        Olen aina ihmetellyt, että miten tuo kuvitelma kestää yksinkertaisimpiakaan reality checkejä. Biologiassa yksilön rajat eivät monesti ole lainkaan selvät. Esimerkiksi yksisoluiset homeet muodostavat kasvustoja, jotka käyttäytyvät yksilön lailla. Bakteerit lisääntyvät jakautumalla, jakautuuko siinä bakteerin sielukin sitten vai? Laakamadon voi pistää kymmeen palaan, tuloksena on kymmenen laakamatoyksilöä. Menikö laakamadon sielukin palasiksi? Entä sellaiset yksisoluiset eliöt kuten palleissasi uivat miljoonat siittiöt, niilläkinhän pitää samaa logiikkaa noudattaen olla sielu. Ja sitten kun munasolu hedelmöityy niin kaksi sielua muuttuu yhdeksi. Kohta niitä on taas kaksi, sitten 4, 8, 16, 32, 64, 128, 256, 512, 1024, 2048 jne. Mistäs se aivoissa asusteleva sielu tulla tupsahtaa? Entä onko autonomisilla sisäelimillä omat sielunsa, sillä eihän kuollut aine voi suvereenisti hoitaa niin monimutkaisia prosesseja kuten ruuansulatus, verenkierto tai lämmönsäätely? Puhumattakaan sellaisista eliöistä kuin mustekaloista, joitten keskushermosto sijaitsee pääosin niitten lonkeroissa. Jokaisella lonkerolla ja jopa lonkeron eri osalla on aivan oma tahtonsa.

        Siinä muutama esimerkki millaisiin todellisuuden vastaisuuksiin teikäläisten ajattelu päätyy, kun lähdetään fiilispohjalla ja johtopäätökset edellä kiipeämään takapuoli edellä puuhun...


      • Anonyymi kirjoitti:

        En nyt lähde sen enempää avaamaan kokemuksiani, sen verran voin sanoa, että ne eivät ole olleet kovinkaan mukavia, toki muutama sellainenkin joukosta löytyy. Eikä ne ole olleet ihan sellaisiakaan, kuin jossain kauhuelokuvassa. vaikka pelottavia toki ovat olleetkin. Harvinaisia kokemuksia varmaankin, kun en ole koskaan aivan vaastaaviin törmännyt uskovienkaan kohdalla.

        Kaikenlaisia harhoja toki koetaan, mutta en koskaan törmännyt niidenkään kohdalla aivan samanlaisiin juttuihin kuin mitä olen itse kokenut. Kun en ole kovinkaan uskonnollinenkaan. Nämä asiat ovat paljon laajempia kuin pelkkä uskonnollisuus. Se on vähän sellaista lapsellista, mutta samalla lohduttavaa juttua toki ja niille tarkoitettu, jotka sellaistakin tarvitsevat.

        Vapaasta tahdosta vois kysyä vaikkapa vapaa-ajattelijoilta. Minulle ainakin riittää ihan hyvin se minkä verran minulla sitäkin on. Millaisen vapaan tahdon itse haluaisit?

        Sellaisen, että saisit ihan mitä vaan tahdot?

        Mielestäni ateistit eivät pohdi Jumalan olemassa oloa kovinkaan pitkälle. Haluavat konkreettisen todisteen ja Jumalan pitäs jotenkin näyttäytyä heille. En usko, että maailmassamme on mitään olomuotoa, mihinkä Jumala voisi itsensä mahduttaa. En ainakaan itse keksi mitään sellaista muotoa. Kaikenlaisia kuvia on yritetty Jumalasta aina tehdä, mutta eivät ne paljon mitään mistään kerro. Uskovien jututkin voivat "pilata Jumalan maineen" ja siitä voi ateistikin saada inhon tunteen aina kun kuulee sanan Jumala. Mä en välitä mitä ihmiset mistäkin asiasta sanoo, mä tutkin asioita mielummin itse järkeäni käyttäen, toki tunnettakaan täysin unohtamatta. Raamatussakin kehotetaan tutkimaan kaikkea.

        Jumaolentoja on varmaankin olemassa ja itse näen meidänkin olevan kehittyviä jumalolentoja. Tässä maailmassa meidän vain täytyy tyytyä niiden antamiin käsityksiin Jumalasta. Ymmärryksemme on vajavainen ja Jumala taitaa olla sille kaikkein suurin mysteeri kuitenkin. Olemme täällä "pimeimmässä helvetissä", eikä sieltä valoa juuri havaitse. Ihmisten jumalkuvillekaan ei voi paljon arvoa antaa, ne ovat kuin niitä vertauksen sokeita, jotka koskettavat elefanttia jostain kohtaa ja sitten uskovat tietävänsä millainen elefantti on.

        Olen tosiaankin aika varma siitä, miten me tulemme kuoleman jälkeen koko tätä juttua arvioimaan. Silloin kaikki tämä raskas materia ei enää tunnu todelliselta, eikä siitä tarvitse enää sen kummemmin välittää. Tämä maailma ei ole todellinen kotimme ja sen me kuolemassa heti huomaamme. Olo on kevyt ja suorastaan eufoorinen. Tämän ovat kertoneet ihmiset, jotka ovat kokeneet sen ja tulleet takaisin, koska "heidän ei ollut vielä aika kuolla". Moni ei olisi halunnut palata, koska olo on niin mahtava ja mikään ei enää mieltämme häiritse. Itse ainakin uskon näiden ihmisten kertomuksiin. Kuolemassa on kerrottu myös sellaista, että me joudumme arvioimaan sen miten eletty elämämme täällä meni. Kukaan ei meitä kuitenkaan tuomitse, vaikka homma ois mennyt pieleenkin. Pieleen mennyistä jutuista usein oppii vielä eniten.

        Hell ain't a bad place to be!

        Tietenkin jos on ollut oikein hyvä elämä, niin mikäs täällä ollessa?

        En tiedä mitä siellä taivaassa oppii, mutta helvetissä ainakin oppii ja hyvin oppiikin.

        "Olo on kevyt ja suorastaan eufoorinen. Tämän ovat kertoneet ihmiset, jotka ovat kokeneet sen ja tulleet takaisin"

        Neurologia tuntee lukuisia tapauksia erialaisista aivojen toimintahäiriöistä, jotka aiheuttavat euforian kokemuksia. Usein potilaat kokevat ne mystisiksi, vaikka niillä on ihan neurologinen selitys (1).

        Lääketieteestä löytyy lukuisia esimerkkejä siitä, että aivojen vaurioituessa tietoisuus häiriintyy (2). Uskovien täytyy ilmeisesti ajatella, että kun aivoja tuhotaan, niin tietoisuus vaurioituu, mutta jos tuhoamme aivot kokonaan, niin silloin meillä olisikin taas täysin ehjä tietoisuus. Tai sitten he eivät vain ole perehtyneet asioihin...

        (1) https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4756129/
        (2) https://www.nhs.uk/conditions/disorders-of-consciousness/


    • Miten elottomat aineet voivat yksin luoda ajan alussa tuon määrittelemäsi "tietoisuuden"? Tai "primordial soup" johon syntyi teorioiden mukaan valkuisaineita salaman iskusta kuin jokin Frankensteinin hirviö? Siihen liittyvät kokeet laboratoriossa ovat epäonnistuneet.

      Movasti minulta vaikuttaa että kun puhutaan miljardeista vuosista, kivikerrostumista ja ajasta jota ihminen ole koskaan itse todistanut niin yksityiskohdat alkavat olla kuin hatusta vedettyjä, yritetään pakonomaisesti selittää asiat niin kuin ihmisellä olisi kaikki aistit käytettävissään ja he olisivat kaikkitietäviä. Se on minusta aivan yhtä ylimielistä kuin kiihkouskovaisuus.

      Luodaan vain jonkinlaista uutta myyttiä jossa ihailun kohteena on prosessi sen syyn sijaan. Kaikki selitetään lähes pelkillä hiukkasilla, huitaistaan kokonaisuuteen liittyvä filosofinen ajattelu taka-alalle.

      Minusta on selkeää jo luonnon järjestelmällisyyttä ja tasapainoa katsellessa ettei enää ole kyse sattumasta vaan älystä.

      Olen uskova vapaa-ajattelija ja olen myös kärsivällisesti istunut evoluutioon liittyvillä luonnoilla.

      • En ole evoluutioon perehtynyt, mutta kun luontoa seuraa niin huomaa että ei siinä mitään merkkejä älystä ole vaan kaaoksessta.


      • ”Miten elottomat aineet voivat yksin luoda ajan alussa tuon määrittelemäsi "tietoisuuden"?”

        Onko joku väittänyt, että ajan alussa olisi ollut jokin tietoisuus?

        Kaikki alkuaineet, mistä mekin koostumme, ovat elottomia. Elämä on noiden alkuaineiden vuorovaikutukseen liittyvä monimutkainen prosessi.


      • Anonyymi kirjoitti:

        En ole evoluutioon perehtynyt, mutta kun luontoa seuraa niin huomaa että ei siinä mitään merkkejä älystä ole vaan kaaoksessta.

        Luonnossako kaaos? Avaruudessa on yli sata miljardia galaksia, joissa kussakin yli sata miljardia tähteä. Kaikki koko ajan liikkeessä valtavalla nopeudella. Silti kaikki sujuu nätisti. Toki jokin tähti silloin tällöin joutuu mustan aukon repimäksi tai jokin planeetta saa meteoriittipommituksen. Pääasiassa asiat kuitenkin sujuvat nätisti. Esim. jos kaikkeuden laajenemisnopeus olisi erilainen, ei voisi olla elämää: Liian hidas ja kaikki aine romahtaa kasaan, liian nopea niin aine ei olisi jakaantunut riittävän tasaisesti ja muodostunut aine tiivistymiä. Avaruudessa ei vallitse kaaos vaan järjestys, sillä tähdet ei leijaile miten sattuu, vaan muodostaa tähtijärjestelmiä eli galakseja ja ne edelleen galaksijoukkoja yms. Siksi kaikkeutta usein kutsutaan kosmokseksi, koska se on niin järjestäytynyt. Järjestystä tavataan myös lähempänä. Leijona tappaa saaliseläimen, salama sytyttää kuivan metsän palamaan... Äkkipäätä väkivaltaista ja rajua, mutta leijona pitää kyseisen saaliseläimen lajin kantaa kurissa ja usein myös elinvoimaisena, sillä saaliiksi jää usein sairaat ja muuten heikommat yksilöt. Salama taas sytyttää metsän, mutta vanhojen metsien kuuluukin palaa ja tulla ravinteiksi uudelle metsälle. Niin kasvillisuus uudistuu. Lisäksi itse salamoinnilla on tärkeä tehtävä hmm... muodostikohan salamointi typpeä, jolla oli jokin tärkeä tehtävä? No, kumminkin. Järjestystä löytyy myös ihmiskehossa, sillä mm. valkosolut hyökkää vain taudinaiheuttajia, ei elimistön omia hyödyllisiä bakteereja, vastaan. Järjestys ulottuu aivan atomitasolle saakka. Ydintä kiertää elektronit yms. Järjestys luonnossa on niin erinomaista, että alkuaineista voidaan tehdä jaksollinen taulukko ja eliölajit luokitella ryhmiin. Lisäksi luontoa voidaan kuvata matemaattisin yhtälöin. Oikeastaan kaaoksen tuntu johtuu ihmisen toiminnasta. Saasteet lämmittää ilmastoa ja synnyttää äärisäätiloja, sillä luonto pyrkii tasapainoon ihmisen aiheuttamista asioista. Patoaminen ja muut massiiviset rakennelmat painavat maankuorta aiheuttaen maanjäristyksiä. Luultavasti öljynporaustoiminta myös vaikuttaa.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Luonnossako kaaos? Avaruudessa on yli sata miljardia galaksia, joissa kussakin yli sata miljardia tähteä. Kaikki koko ajan liikkeessä valtavalla nopeudella. Silti kaikki sujuu nätisti. Toki jokin tähti silloin tällöin joutuu mustan aukon repimäksi tai jokin planeetta saa meteoriittipommituksen. Pääasiassa asiat kuitenkin sujuvat nätisti. Esim. jos kaikkeuden laajenemisnopeus olisi erilainen, ei voisi olla elämää: Liian hidas ja kaikki aine romahtaa kasaan, liian nopea niin aine ei olisi jakaantunut riittävän tasaisesti ja muodostunut aine tiivistymiä. Avaruudessa ei vallitse kaaos vaan järjestys, sillä tähdet ei leijaile miten sattuu, vaan muodostaa tähtijärjestelmiä eli galakseja ja ne edelleen galaksijoukkoja yms. Siksi kaikkeutta usein kutsutaan kosmokseksi, koska se on niin järjestäytynyt. Järjestystä tavataan myös lähempänä. Leijona tappaa saaliseläimen, salama sytyttää kuivan metsän palamaan... Äkkipäätä väkivaltaista ja rajua, mutta leijona pitää kyseisen saaliseläimen lajin kantaa kurissa ja usein myös elinvoimaisena, sillä saaliiksi jää usein sairaat ja muuten heikommat yksilöt. Salama taas sytyttää metsän, mutta vanhojen metsien kuuluukin palaa ja tulla ravinteiksi uudelle metsälle. Niin kasvillisuus uudistuu. Lisäksi itse salamoinnilla on tärkeä tehtävä hmm... muodostikohan salamointi typpeä, jolla oli jokin tärkeä tehtävä? No, kumminkin. Järjestystä löytyy myös ihmiskehossa, sillä mm. valkosolut hyökkää vain taudinaiheuttajia, ei elimistön omia hyödyllisiä bakteereja, vastaan. Järjestys ulottuu aivan atomitasolle saakka. Ydintä kiertää elektronit yms. Järjestys luonnossa on niin erinomaista, että alkuaineista voidaan tehdä jaksollinen taulukko ja eliölajit luokitella ryhmiin. Lisäksi luontoa voidaan kuvata matemaattisin yhtälöin. Oikeastaan kaaoksen tuntu johtuu ihmisen toiminnasta. Saasteet lämmittää ilmastoa ja synnyttää äärisäätiloja, sillä luonto pyrkii tasapainoon ihmisen aiheuttamista asioista. Patoaminen ja muut massiiviset rakennelmat painavat maankuorta aiheuttaen maanjäristyksiä. Luultavasti öljynporaustoiminta myös vaikuttaa.

        En ymmärrä lainkaan kommenttia, että universumissa kaikki sujuvat nätisti. Syntyy suuria mustia aukkoja, jotka tuhoavat tähtijärjestelmiä. Galaksit törmäilevät keskenään. Kaikki sinkoilee sikin sokin. Meteoriitit pommittavat planeettoja. Auringot palavat loppuun.

        On kuin heittäisit kourallisen hiekkaa lattialle ja sanoisit, että siinähän ne jyväset ovat hienossa järjestyksessä.

        Tässä yksi simulaatio siitä, millainen universumimme on:
        https://www.google.fi/url?sa=t&rct=j&q=&esrc=s&source=video&cd=&ved=2ahUKEwi5hfGbrZbqAhWnwsQBHXfNB1M4ChC4AjABegQIABAI&url=https://www.youtube.com/watch?v=s-25dEcY-WU&usg=AOvVaw289AJYHYT0Mfa0hEEdZIq5


      • Paljastit itsesi.
        Kärsivällisyys kertoo turhautumisesta, kun ei jaksaisi eikä haluaisi omaksua tietoa, joka on sun uskonnollista harhakuvamaailmaa vastaan.
        Et oppinut siellä mitään.


      • Järkisyitä kirjoitti:

        En ymmärrä lainkaan kommenttia, että universumissa kaikki sujuvat nätisti. Syntyy suuria mustia aukkoja, jotka tuhoavat tähtijärjestelmiä. Galaksit törmäilevät keskenään. Kaikki sinkoilee sikin sokin. Meteoriitit pommittavat planeettoja. Auringot palavat loppuun.

        On kuin heittäisit kourallisen hiekkaa lattialle ja sanoisit, että siinähän ne jyväset ovat hienossa järjestyksessä.

        Tässä yksi simulaatio siitä, millainen universumimme on:
        https://www.google.fi/url?sa=t&rct=j&q=&esrc=s&source=video&cd=&ved=2ahUKEwi5hfGbrZbqAhWnwsQBHXfNB1M4ChC4AjABegQIABAI&url=https://www.youtube.com/watch?v=s-25dEcY-WU&usg=AOvVaw289AJYHYT0Mfa0hEEdZIq5

        Mustat aukot eivät tuhoa, vaan päinvastoin pitää koossa: Arvellaan, että jokaisen galaksin keskustassa on massiivinen musta-aukko. Se siis pitää tähdet kiertämässä rataa sinkoilun sijaan. Toki vastasyntynyt musta-aukko voi nielaista tähtiä, mutta niin täytyy tapahtua, jotta aukko kasvaisi suuremmaksi ja siitä tulisi sellainen massiivinen musta-aukko. Muutaman yksittäisin tähden tuhoutuminen ei merkitse mitään, kun tähtiä on runsaasti "kuin meren rannalla hiekkajyväsiä". Näin itse asiassa myös maapallo ja ihmiskeho toimivat. Maapallo antaa kasvillisuuden tuhoutua, jotta uusi kasvillisuus voisi syntyä. Ihmiskeho tuhoaa vanhaa ihosolukkoa tai muuta vastaavaa korvatakseen ne uusilla. Galaksit kyllä törmäävät toisinaan, mutta se ei ole autokolarin kaltainen tapahtuma. Tähtien väliset etäisyydet ovat niin suuret, että törmäävät galaksit hajoamisen sijaan pikemminkin sulautuvat yhteen jättigalaksiksi, kun tähdet hakevat uudet asemat painovoimakenttien vaikutuksesta.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Mustat aukot eivät tuhoa, vaan päinvastoin pitää koossa: Arvellaan, että jokaisen galaksin keskustassa on massiivinen musta-aukko. Se siis pitää tähdet kiertämässä rataa sinkoilun sijaan. Toki vastasyntynyt musta-aukko voi nielaista tähtiä, mutta niin täytyy tapahtua, jotta aukko kasvaisi suuremmaksi ja siitä tulisi sellainen massiivinen musta-aukko. Muutaman yksittäisin tähden tuhoutuminen ei merkitse mitään, kun tähtiä on runsaasti "kuin meren rannalla hiekkajyväsiä". Näin itse asiassa myös maapallo ja ihmiskeho toimivat. Maapallo antaa kasvillisuuden tuhoutua, jotta uusi kasvillisuus voisi syntyä. Ihmiskeho tuhoaa vanhaa ihosolukkoa tai muuta vastaavaa korvatakseen ne uusilla. Galaksit kyllä törmäävät toisinaan, mutta se ei ole autokolarin kaltainen tapahtuma. Tähtien väliset etäisyydet ovat niin suuret, että törmäävät galaksit hajoamisen sijaan pikemminkin sulautuvat yhteen jättigalaksiksi, kun tähdet hakevat uudet asemat painovoimakenttien vaikutuksesta.

        ”Mustat aukot eivät tuhoa, vaan päinvastoin pitää koossa: Arvellaan, että jokaisen galaksin keskustassa on massiivinen musta-aukko.”

        Ei nyt sentään jokaisen - useimpien. Kun aikaa kuluu, niin tähdet törmäilevät kunnes jäljelle jää ne, jotka sattuvat osumaan sopivalle kiertoradalle. Osa niistä saattaa edelleenkin olla hitaalla radalla kohti keskustan mustaa-aukkoa, mutta osa voi olla myös erkaantumassa.

        Linnunrata on kohtalaisen stabiili, mutta tulee kokemaan mullistuksen arviolta 4.5 miljardin vuoden päästä, kun suuri Andromedan galaksi törmää siihen. Osa aurinkokunnista sinkoaa kokonaan pois radaltaan eikä päädy uuteen syntyneeseen Milkdromedan galaksiin. Jotkut tutkijat arvioivat, että meidän aurinkokunnallamme on reilun 10% mahdollisuus sinkoutua pois. Toisaalta tämä ei ole suuri huoli, koska Aurinko on jo siinä vaiheessa muuttunut punaiseksi jättiläistähdeksi, kun sen ulompi kaasukehä laajenee. Tällöin Maapallon valtameret ovat jo kiehuneet pois ja meitä seuranneet eliömuodot ovat poistuneet.

        Simulaatio Linnunradan ja Andromedan galaksin ennustetusta törmäyksestä:
        https://www.google.fi/url?sa=t&rct=j&q=&esrc=s&source=web&cd=&ved=2ahUKEwj4toC6rpjqAhVOwMQBHWnbAeoQ3ywwAHoECAoQAw&url=https://www.youtube.com/watch?v=4disyKG7XtU&usg=AOvVaw26--j0mnWyOAWRvn8ALIU6


    • rakkaus on tietoisuutta ja materiaa. Sitä voilla paistetaan pannulla ja laitetaan ketsuppia lautaselle. Se on syötävää. Kuten kaikki jenkiset asiat.

    • elämän lahja...tässä ominaisuudessa ihmisenä, on selkeästi jonkun asian jatkumoa. Kyllä sillä on joku syvempi tarkoitus olemassa. Kun siirrytään henkimaailmaan. Siellä ei ole samanlaista ruuhkaa kuin maapallolla, koska ei ole fyysistä elementtiä ja korkeita harteita ja suurta egoa. Henkimaailmassa kaikki lihallinen on kuoletettu pois. Silti tiedetään elämän virran jatkuvan. Vaikka on suuria katastrofeja ja miljoonittain ihmisiä kuolee. Lapsia ja vanhuksia. Siitä huolimatta tämä kokemus on olemassa. Kun käydään elokuvissa, niin jää muisto juonesta joka säilyy mutta hiljakseen häipyy. Elämän energia ei katoa vaan säilyy. Nämä ovat aina henk. koh. katsomuksia, siksi pitää kunnioittaa jokaista...

      • Jokainen siittiö ja munasolu, jokainen sikiö, ihmisen tai jumalan toimesta abortoitu, yhtyy kuolemattomien sielujen elämän virtaan.
        On lohdullista tiedostaa syvällisesti ikuinen energia, maailman tuulissa ja tuoreissa.
        Aamen.


      • ”Kyllä sillä on joku syvempi tarkoitus olemassa.”

        Miksi olisi?

        Jos kissa nauttii hiirten ja lankakerien jahtaamisesta ja tekee sitä koko elämänsä kunnes kuolee, niin onko sen tarkoitus jotenkin matalampi kuin vaikkapa insinöörin, joka ohjelmoi Angry Bird-pelin ja kuoli lapsettomana? Miten arvioit jonkun elämän tarkoituksen ”syvyyttä”?

        Tarkoitukset liittyvät aina siihen, mihin joku pyrkii. Se, mikä tarkoitus on toista tarkoitusta merkittävämpi, on loppujen lopuksi jokaisen oma henkilökohtainen mielipide. Kissa tuskin antaa Angry Birds pelin kehittäjälle paljon arvoa, mutta voi pitää syömiensä hiirten elämien tarkoitusta hyvinkin tärkeänä.


      • Järkisyitä kirjoitti:

        ”Kyllä sillä on joku syvempi tarkoitus olemassa.”

        Miksi olisi?

        Jos kissa nauttii hiirten ja lankakerien jahtaamisesta ja tekee sitä koko elämänsä kunnes kuolee, niin onko sen tarkoitus jotenkin matalampi kuin vaikkapa insinöörin, joka ohjelmoi Angry Bird-pelin ja kuoli lapsettomana? Miten arvioit jonkun elämän tarkoituksen ”syvyyttä”?

        Tarkoitukset liittyvät aina siihen, mihin joku pyrkii. Se, mikä tarkoitus on toista tarkoitusta merkittävämpi, on loppujen lopuksi jokaisen oma henkilökohtainen mielipide. Kissa tuskin antaa Angry Birds pelin kehittäjälle paljon arvoa, mutta voi pitää syömiensä hiirten elämien tarkoitusta hyvinkin tärkeänä.

        Taidat olla kissarakastaja, mielipiteidesi perusteella.
        Kuinka söpöä.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Taidat olla kissarakastaja, mielipiteidesi perusteella.
        Kuinka söpöä.

        Kissat pelottaa.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Taidat olla kissarakastaja, mielipiteidesi perusteella.
        Kuinka söpöä.

        Pidän enemmän koirista eikä minulla ole koskaan ollut kissaa, mutta jätit vastaamatta itse argumenttiin. Mikä tekee toisesta elämästä toista ”syvemmän”?


      • Järkisyitä kirjoitti:

        Pidän enemmän koirista eikä minulla ole koskaan ollut kissaa, mutta jätit vastaamatta itse argumenttiin. Mikä tekee toisesta elämästä toista ”syvemmän”?

        Olen vain sivusta seuraaja.
        Julman kissapedon inhimmillistäminen oli höpsöä.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Olen vain sivusta seuraaja.
        Julman kissapedon inhimmillistäminen oli höpsöä.

        Puskista on aina kiva huudella Anonyyminä, mutta mikset rekisteröidy ja tule mukaan keskusteluun!

        Ei tässä kissoja inhimillistetä, vaan pohditaan, mikä tekee toisen tuntevan olennon elämästä toista ”syvemmän”. Vai oletko sitä mieltä, että kissa on tunteeton olento ja siten huono esimerkki?


    • Materia -sanan käyttäjä

      on maallikko, varmaa
      eninttään lukenut jotain filosofiaa tai muuta hämärää

      mahdollisesti kommunismia
      on lukenut leninismiä

      ei kovin vakuuttavaa
      eli siis liiaan epämääräistä

      • Fyysikot tutkivat materiaa.
        Katso peiliin ja näet epämääräisen.:-)


      • "Materia -sanan käyttäjä

        on maallikko, varmaa
        eninttään lukenut jotain filosofiaa tai muuta hämärää

        mahdollisesti kommunismia
        on lukenut leninismiä

        ei kovin vakuuttavaa
        eli siis liiaan epämääräistä"

        Olet siis kristitty ja leninisti?


    • Vieläkö niitä hulluja riitä, jotka uskovat hengen tietoisuten?

      • Koko henki käsite on vanhaa perua. Kun ihminen oli elossa, niin ihminen hengitti eli ihmisellä oli henki. Kun ihminen lopetti hengittämisen ihminen kuoli - eli henki lähti. Raamatunkin luomiskertomuksessa mainitaan ”ja Jumalan henki liikkui vetten päällä”, mikä viittaa tietenkin Jumalan näkymättömään henkeen eli tuuleen. Raamatun Jumala myös puhalsi hengen ihmiseen.


    • Ei materiassa mitän tietoa löydy. Henki on elävilä. Kuolen henki mene julen luokse.

      • Onko virukset eläviä?


    • Kuinka ihmisen silmä on voinut itsellään syntyä. Monella lajilla on erilainen silmä kuin toisella. Kissa näkee pimeässä ei voi olla evoluutiosta kiinni, sillä ihminenkin kulkee pimeässä ja koira.

      • Silmän vaiheittainen evoluutio on kuvattu monessa paikassa. Kissat ovat aktiivisempia hämärän aikaan ja yöllä. Ihminen ja koirat taas ovat enemmän päiväeläimiä. Mutta vaikka eläimet käyttäytyisivät samoin, niin eihän evoluutio samanlaisia rakenteita luo - satunnaisuus on merkittävä osa evoluutiota. Vain älykäs suunnittelija loisi systemaattisesti samanlaiset ratkaisut kaikille eläimille. Evoluutiossa samankaltaisuudet ovat viitteitä sukulaisuudesta ja eläinten jakautuminen taksanomisiin ryhmiin onkin yksi vahvimmista evoluution todisteista.


    • Nykyinen tieteellinen käsitys edustaa parasta saatavana olevaa tietoa. Sen perusteella tietoisuus on sidottu tiukasti materiaan ja vieläpä eläinten toimiviin aivoihin kehittyneessä ruumiissa aisteineen!

    • Missä muussa se voisi olla kuin materiassa?

      Oletko vajaaälyinen?

      • Energiassa.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Energiassa.

        Tieteellisten tutkimusten perusteella energian kaikki tunnetut muodot ovat vailla tietoisuutta.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Energiassa.

        Energia ja materia ovat yksi ja sama asia E = mc²


    • Tietoisuuden tutkimuksessa ei ole vielä todistettu mitään. Kaikki tutkimukset ovat vain viitteellisiä. Tiede ei tiedä, miten ajatus syntyy, miten ajattelumallit vaikuttavat ihmisen toimintaan. Psykologiset tutkimukset antavat parhaat ennusteet ihmisen toiminnalle, eivät luonnotieteelliset selitykset.

      • En nyt sanoisi, ettei ole todistettu "mitään".

        Nykyisin on lähinnä kartoitettu eri aivojen osien tehtäviä tutkimalla aivovammoja, huumeiden vaikutuksia yms. Yksi merkittävä edistysaskel oli kyky tunnistaa aivokuvauksella ajatteleeko ihmienen tennistä vai kotona liikkumista, millä onnistuttiin löytämään potilas, joka ei kyennyt kommunikaatioon, mutta olikin tietoinen.

        Yksi esimerkki viime ajan edistyksestä on kyky lukea ihmisen näkemiä tai ajattelemia kuvia suoraan aivoista:
        https://www.sciencemag.org/news/2018/01/mind-reading-algorithm-can-decode-pictures-your-head

        Kyllä kai nämä nyt sentään jotain edistysaskeleita ovat, vaikka itse tietoisuuden synty neuroverkko-tasolla on tuntematon.


      • Huuhaa-sivusto.

        Ensimmäisen artikkelin kuvat oli ilmeisesti kopioitu täältä:
        https://www.newscientist.com/article/dn12301-man-with-tiny-brain-shocks-doctors/

        Kuvat oli ottanut Feuillet (Mediterranean University in Marseille), mitkä hän esitti The Lancet-lehdelle.

        Itse teksti liittyi taas ilmeisesti John Lorber (Sheffield University), missä IQ 126 potilaalla oli ilmeisesti jopa 75% pienemmät aivot (eikä 95% kuten sivusto väitti). Lorberin aivokoon mittauksia on kyseenalaistettu ja Lorber on itse vastannut kritiikkiin, ettei ole varma aivojen koosta, mutta ne olivat huomattavasti normaaleja pienemmät.

        Näissä tapauksissa kyse ei ole aivovauriosta vaan synnynnäisestä häiriöstä, mikä on estänyt aivojen kehittymisen täyteen kokoonsa. Näitä pidetään esimerkkeinä siitä, miten sopeutuvaisia aivot ovat kehityksessään.

        https://www.mentalfloss.com/article/70204/man-without-brain


    suomi24-logo

    Osallistu keskusteluun

    Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Kuka maksaa ei-turvallisesta maasta tulevan pakkokatanteenin..

      ..eivät kai veronmaksajat Kelan ansiosidonnaisella päivärahalla? Vastuuton mokailija maksakoon mokiensa kulut itse! Se on Ruotsin risteilyltä tai Balk
      Maailman menoa
      213
      6577
    2. Heti alkoivat "asiantuntijat" sössöttämään

      ettei hallituksella ole oikeus pistää ihmisiä pakkokaranteeniin https://yle.fi/uutiset/3-11487500
      Maailman menoa
      333
      3033
    3. Martina ja Nanna tehtailevat petoksia

      Martina ja Nanna eivät aio palauttaa rahoja Espanjan treenileirin ostaneille. Leiri peruuntui koronan takia. En tiedä mihin ovat rahat tuhlanneet, ehk
      57
      1104