ADHD aikuisia?

Keski-ikään ehtineellä puolisollani on erittäin paljon adhd-tyyppisiä oireita. Vuosien varrella näiden ymmärtäminen on kokoajan haastavampaa ja hänen levottomuus ahdistaa minua todella paljon.

Koulussa hän sai usein ehdot muutamista aineista, koulu ei kiinnostanut. Mieluiten vietti aikaa harrastuksen parissa, sama harrastus ollut näihin vuosikymmeniin saakka ja se vie ihan kaiken hänen aikansa ja huomionsa. Muusta ei juuri puhu kuin tästä, ei ole mikään seuramies kun puhuu toisten päälle ja pitää loputtomiin monologeja harrastuksestaan.
Kun ei ole kiinnostusta kuin yhteen asiaan, hän on aika heikko yleis sivistykseltään.

Hän muistelee että kärsi lapsena usein käsien tärinästä. Nykyisin on motorista levottomuutta, jalat hytkyttää, sormet nykii, kasvot vääntelehtivät, napsuttaa suuta, autolla ajaessa nytkyttää ratin lapetta.
Herkkä valolle, heräilee yöllä jos toisaalla talossa palaa sähkölaitteiden pienet herätevirta valot. Emme nuku enää samassa huoneessa koska hän kuulee unensa läpi miten minä hengitän ja sen vuoksi hän heräilee.

Hän ei voi olla paikoillaan, tekee kokoajan jotain joka liittyy harrastuksensa Muu oikeasti tärkeä ei kiinnosta ja jättää tekemättä.
Jos hän käy joskus esim kalassa, hän ei voi lopettaa ennenkuin osa saanut saalista enemmän kuin kukaan muu tai "suurinpiirtein koko järvi tyhjäksi kalasta". Kolme pakastinta pursuaa kalaa. Kaikki tällainen mihin hän ryhtyy, on ihan mahdotonta ja maksimaalista.
Elokuvissa ei voi käydä eikä kotonakaan katsoa telkkua, sanoo että ei ole järkeä istua aloillaan tuntitolkulla.
Motorinen levottomuus lisääntyy jos näkee että joku muu istuu rauhassa ja vaikka esim lukee kirjaa, hänen pitää saada tämä toinenkin ylös ja liikkeelle.
Ei ymmärrä ajan kulua. Saatan sanoa vaikka että lähden kohta lenkille. Mies kysyy vartin päästä, joko kävit sielä lenkillä. Vaikka ollaan oltu yhdessä sisällä samassa tilassa kokoajan.

Silloin kun hän on päissään, levottomuus asettuu. Hän saattaa istua tunninkin aloillaan mutta puhuu vain harrastuksestaan, ei siis mitään vuoropuhelua.

Nyt tuntuu että olen itse aika loppu, en pysy perässä, koko elämä jää elämättä kun ei voi pysähtyä ollenkaan ja nauttia elämästä. Kaipaan niin hirveästi juttuseuraa ja rauhallista olemista.

Onko kenelläkään vastaavia kokemuksia, miten jaksatte puolisona?