Kannattaako lääkärille kertoa kaikkia oireita?

Eihän lääkärit kaikkea tiedä. On paljon sairauksia, joita on vaikea diagnosoida, ja joista esim. yleislääkäritasoinen lääkäri ei tiedä juuri mitään. Kuitenkin ainakin julkisella sektorilla koetetaan hoitaa kaikki potilaat mahdollisimman pitkälle perusterveydenhuollossa. Lähete erikoissairaanhoitoon voi olla todella kiven takana. Voi joutua kestämään monta väärää diagnoosia väärine hoitoineen, ja paljon vähättelyä ja neurootikoksi tai hulluksi tms. leimaamista, ennen kuin vaivojen oikea syy löytyy.

Lääkärit kuitenkin haluavat mielellään antaa kuvan, että tietävät kaiken tarpeellisen. Eivät halua myöntää, että täytyisi lähettää potilas eteenpäin, tai ainakin konsultoida. Ja lääkäreillä on valtavan vahva keskinäinen kollegiaalisuus. Ei koskaan, vahingossakaan, myönnetä, että joku kollega olisi ollut väärässä.

Minusta paras systeemi saada hyvää hoitoa on satsata yksityiseen erikoislääkäriin, jos vain mitenkään voi. Ja kysyä heiltäkin parin eri tahon mielipidettä. Satsaus ei välttämättä tule kokonaisuudessaan hirveän kalliiksi, jos käy vain vastaanottokäynnillä, eikä teetä vielä tutkimuksia. Kun saa rauhassa selittää oireensa asiantuntevalle lääkärille, hän osaa jo siitä (ja ehkä vastaanotolla tekemästään alustavasta tutkimuksesta) sanoa jotain eri vaihtoehdoista. Ja suositella, millaisia tutkimuksia kannattaisi pyytää julkiselta. Yksityislääkäri voi myös tehdä lähetteen julkiseen erikoissairaanhoitoon. Se otetaan siellä vastaan ihan niin kuin terveyskeskuslääkärinkin lähete. Näin olen ainakin itse tehnyt. Takana yksi väärä diagnoosi, joka tuotti minulle kymmenen vuoden kroonisen kivun. Ja vaivahan parani yhdellä erikoislääkärikäynnillä, joka kertoi lyhyesti mistä oireet johtuivat ja mikä oli oikea hoito. Hoito ei lopulta tullut edes kalliiksi, ja sen saattoi suorittaa julkisellakin, kun erikoislääkäri oli ensin tehnyt diagnoosin ja antanut hoito-ohjeet.

Olen sitä mieltä jos joku vaiva on niin parasta on lääkärille kertoa mahdollisimman laajasti juuri oireilusta. Jokin pienikin oire saattaa joissain tapauksissa johdattaa lääkärin oikeille jäljille yrittäessään päästä jäljille mikä on homman nimi.

Minulla on myös tosin jotain sellaista josta ei olla selville päästy ja kunnallisella puolella aika pitkä ja kivinen tie on yrittää löytää ja saada apua tai että joku lääkäri kiinnostuisi selvittämään asiaa.

Monesti tuntuu että silloin kun on jokin sellainen vaiva jota ei silmillä näe niin sellaiseen suhtaudutaan paljon välinpitämättömämmin.

Jos jaksaa olla sitkeä eikä luovuta niin kyllä jossain vaiheessa yleensä syytkin selviävät. Itsenikin kohdalla niin on käynyt vaikka turhan hitaasti.
Ei ole kiva kärsiä vaivoinensa pitkää aikaa mutta joskus tämä vaan näyttää menevän pitemmän kaavan mukaan.

Minulla oli kuunteleva lääkäri ja niin kerroin laajasti, vertasin jopa aiempaan vuosien takaiseen sairauteen, mikä erilaista. Ja kuinkas kävikään! Lääkäri kirjasi ne vuosien takaiset oireet nykyisinä ja jätti kirjaamatta nykyiset. Eli älä kerro liikaa, menee lääkäriparan pää vain sekaisin. Mieti etukäteen, mikä on tärkeää ja keskity vain siihen.

Minulla on tapana höpöttää kaikki mieleen juolahtava. Voisin kyllä olla ihan hiljaakin, tai vain vastata lyhyesti kysymyksiin, mutta en osaa sanoa, mikä menettely olisi paras. Lääkärin kannalta ihanteellinen potilas lienee se, joka tosiaan vain vastaa kysymyksiin, ei rönsyile, antaa lääkärin johdatella keskustelua, ja vasta lopussa lisää, jos on jotain lisättävää. Jos olisin lääkäri, haluaisin vain tuollaisia potilaita. Voisin itse yrittää olla sellainen. Vie turhaan lääkärin aikaa seuloa suuresta määrästä sanoja ne muutamat tärkeät jutut tai päättää, oliko koko jutustelu vain smalltalkia.

Eihän enää saa olla kuin yksi vaiva kun menee lääkäriin.
Jos kertoo esim. kolmesta eri oireesta niin heti kysytään että mikä näistä vaivaa eniten, ja sitten keskitytään vain siihen.

Jos kertoo että joku oire tuntuu samalta kuin on edelliselläkin kerralla tuntunut, vian ollessa samassa paikassa kuin aiemmin, ei sitäkään uskota.
Lääkäri kyllä tietää paremmin..... Senkin onko kipuja vai ei....
Ja paljon helpompaa olisi jos " vaivan " pystyisi näkemään, tuntuu ettei mitään uskota jos ei mikään näy päälle päin.

Tekoäly tarvittaisiin kyllä ehdottomasti diagnosoinnin avuksi ainakin julkisessa terveydenhuollossa. Hiljattain kuvailin oireeni mahdollisimman tarkasti lääkäreille -ja minulla oli ollut sama vakava sairaus aiemminkin - mutta silti tuli ensin väärä diagnoosi ja riittämätön hoito.

Tämä tapahtui Helsingissä, jossa erikoislääkärin puheille on näköjään vaikea päästä sairaaalan pkl:lla vakavammissa sairaustapauksissakaan. Yliopistosairaalat tietysti ovat samalla myöskin opetus- ja harjoittelukäytössä, mutta se ei saisi vaarantaa potilasturvallisutta ja heikentää hoidon ja tutkimusten tasoa

Terveisiä pikkukaupungista, jossa varmaan jokaiseen kaupungin vuokra-asuntoon on kuollut ihminen. Osoittaa, miten vaikeaa köyhän on saada asiallista hoitoa.

Riippuu sairaudesta. Moni varmaan silottelee mielenterveyssektorin oireiluaan. Siinä kohdin nimenomaan ei kannata. Jos haluaa apua (hoito, kuntoutus, eläke tms), niin on parasta olla juuri niin hullu kuin on.

Jos kyseessä on fyysinen vaiva, niin kirjoita oireet vaikka ranskalaisilla viivoilla paperille. Mitä loogisempi, selkeämpi ja nopeampi olet, sen parempi. Lääkäri saattaa ennättää jopa tutkia sinut lyhyellä vastaanottoajalla, tai määrätä jatkotutkimuksia. Ei lääkärikään epäselvästä ja polveilevasta selityksestä selvää saa, etenkin jos ei ole osoittaa turvonnutta polvea tai ihottuman kirjomaa ihoa.

Ja yksi neuvo. Ottakaa mahdollisimman varhainen vastaanottoaika. Iltapäivästä lääkäri on jo ylikuormittunut, eikä hänkään jaksa parhaalla tehollaan keskittyä. Virheiden määrä lisääntyy. Tämä on tieteellisissä tutkimuksissa todettu.

Paras aika on päivän viimeinen vastaanottoaika, silloin on vähän enemmän aikaa jutella.
Ei lääkärikään tuijota kelloa koko ajan että meneekö päivän aikataulu sekaisin jos nyt pitkittyy vastaanotto.

Vastaanotto aika on loppujen lopuksi aika lyhyt, siinä ei välttämättä kerkeä paneutua asiaan kuin pintapuolisesti ja asia jää ns. avoimeksi.
Eli jos vaiva jatkuu niin tule uudestaan....