Kyllä nyt toi pieni mutta pippurinen ja erittäin itsepäinen, murkkuikäinen hauvamme koettelee meillä hermoja. Tänään kun pesin aamulla hampaita niin koira oli tuhonnut tyynyni! Repinyt uuden tyynyliinan ja saanut levitettyä täytteet pitkin sänkyä..Aargh! Ja tasan tarkkaan tiesi että niin ei saa tehdä, koska mun ei tarvinnut kun katsoa koiraa tuimasti niin se luikki pöydän alle. Koira tuntuu olevan oikein mieltynyt kaikkeen pehmeään minkä saa hyvin tuhottua...Miten te olette murrosikäisten koirienne kanssa toimineet? Eli minkä linjan olette ottaneet koulutuksessa? Meillä on käytössä suurelta osin se ettei huomioida koiraa (kun tulee repimään hihasta, näykkimään jne), mutta kun se on just jonkun tyynyn kimpussa niin sitten täytyy komentaa, ei vaan tunnu tehoavan kuin hetkeks. Välillä koira alkaa oikein komentamaan meitä, katsoo silmiin ja haukkuu vaativasti ja välillä murisee. Eli selvästi uhittelee isäntäväelle. Mites olette tällaisessa tilanteessa toimineet? Leikkimurina meillä on ihan erilaista. Välillä on tehty niin että otetaan niskasta kiinni ja käännetään koira kyljelleen ja pidetään paikallaan kunnes selvästi rentoutuu.. Kertokaahan nyt olenko oikeilla linjoilla koulutuksen kanssa? Nyt kun olisi hyvin tärkeää että koira kuitenkin luottaisi isäntäväkeen ja pitäisi meitä mukavina kavereina, mutta kuitenkin tietäisi paikkansa.
Meidän murkkuikäinen
koira!
1258
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
otapa sylkkyyn ja älä missään tapauksessa päästä irti ennenkuin rentoutuu,vaikka kuinka pyristelisi.itsellä ollut näitä vilkkaita tapauksia pari kipaletta,kyllä ne siitä rauhottuu.rauhalliseseti ja johdonmukaisesti kasvattamalla hyvä tulee.kun tekee oikein kehu niin maan pirusti ja palkitse(nami,leikki...)kun tekee väärin kiellä tiukasti ja anna huomata ettet tykänny.ittellä meni pari petauspatjaa ja sohvatyynyä ja paaljon pinempää kamaa,tosin kylläkin yksin jäädessä.