Tähän asti olen tuonut esiin pääasiassa biologian teoriaaa ja sen sovelluksia, mutta vähän tunne-elämää.
Teorettinen ajattelu, kieli, matematiikka ja logiikka asuu aivojen ylimmässä ja kehityshistoriallisesti uusimmassa, korteks-kerroksessa, tunne taas alemmissa, kehityshistoriallisesti vanhemmissa kerroksissa, ns. liskoaivoissa, jotka ovat siis jo esimerkiksi krokodiililla.
Korteks-kerroksen maailmaa voi vielä jotenkuten kuvata kielellä, mutta liskoaivojen maailma jo pakenee kuvaamista. Silti se meillä kaikilla on. Yritän kuitenkin kielellä kuvata omaani.
Koska liskoaivojen ensisijainen funktio on lisääntymisen varmistaminen, tunteet ovat ERITYISEN alttiit seksille. Tunteeni kohteena näen naiset ihanina olentoina, joiden ihanuuden keskittymä on vittu. Mikään ei ole niin suloinen, ihana, viehättävä, kaunis ja puoleensavetävä kuin vittu.
Koska olen ihminen, tämä tunne on jatkuva. Muilla eläimillä on kiima-aika, joten ne tuntevat yleensä näin vain kiima-aikoina.
Lopultakaan naisella ei ole vain lumoava vittu, vaan hän on pelkkää yhtä ainoata suloista vittua koko olento. Tämä on ihan selvästi magiassakin havaittava seikka: osa edustaa kokonaisuutta. Ja jos mennään maagisessa ajattelussa vieläkin pitemmälle, koko naissukukunta on yhtä suurta vittua. Tuntuu kuin ei olisi mitään erillistä, kuin yksittäiset oliot muodostaisivat yhden kokonaisuuden.
Ja vieläkin pitemmälle, kuin kaiken lähde ja alku olisi vittu. Eräässä vanhassa kirjassa nainen näytti avattua vittuaan ja kuvatekstissä luki: "Rien sans lui." "Ei ole mitään ilman sitä." Näin siis tunnen liskoaivoillani, mutta kalkyloin korteks-kerroksella biologisen teorian mukaan.
Vahvimmin tunnen liskoaivoillani yhdynnässä rakastamani naisen kanssa. On kuin sulautuisimme yhteen, kuin olisimme yhtä kappaletta. jolla ei ole kahta minuutta,
vaan vain yksi, tai jopa ei ollenkaan. Naisilla tietysti on pienehköjä tunne-eroja miehiin nähden, mutta samanlaisuuttakin lienee.
Kun yrittää hahmotella liskoaivojen tunne-elämää, ei voi olla havaitsematta samankaltaisuutta uskonnollisen ajattelun kanssa, mutta uskonnot ovat jonkinlainen kompromissi tunteiden ja kalkylaation välillä, ja niihin on vaikuttanut vahvasti myös heimon konsensus, perinne ja auktoriteetit.
Ja kuten sanoin, tunnetta voi vain heikosti yrittää tavoittaa sanoin. 🌹
Teorettinen ajattelu, kieli, matematiikka ja logiikka asuu aivojen ylimmässä ja kehityshistoriallisesti uusimmassa, korteks-kerroksessa, tunne taas alemmissa, kehityshistoriallisesti vanhemmissa kerroksissa, ns. liskoaivoissa, jotka ovat siis jo esimerkiksi krokodiililla.
Korteks-kerroksen maailmaa voi vielä jotenkuten kuvata kielellä, mutta liskoaivojen maailma jo pakenee kuvaamista. Silti se meillä kaikilla on. Yritän kuitenkin kielellä kuvata omaani.
Koska liskoaivojen ensisijainen funktio on lisääntymisen varmistaminen, tunteet ovat ERITYISEN alttiit seksille. Tunteeni kohteena näen naiset ihanina olentoina, joiden ihanuuden keskittymä on vittu. Mikään ei ole niin suloinen, ihana, viehättävä, kaunis ja puoleensavetävä kuin vittu.
Koska olen ihminen, tämä tunne on jatkuva. Muilla eläimillä on kiima-aika, joten ne tuntevat yleensä näin vain kiima-aikoina.
Lopultakaan naisella ei ole vain lumoava vittu, vaan hän on pelkkää yhtä ainoata suloista vittua koko olento. Tämä on ihan selvästi magiassakin havaittava seikka: osa edustaa kokonaisuutta. Ja jos mennään maagisessa ajattelussa vieläkin pitemmälle, koko naissukukunta on yhtä suurta vittua. Tuntuu kuin ei olisi mitään erillistä, kuin yksittäiset oliot muodostaisivat yhden kokonaisuuden.
Ja vieläkin pitemmälle, kuin kaiken lähde ja alku olisi vittu. Eräässä vanhassa kirjassa nainen näytti avattua vittuaan ja kuvatekstissä luki: "Rien sans lui." "Ei ole mitään ilman sitä." Näin siis tunnen liskoaivoillani, mutta kalkyloin korteks-kerroksella biologisen teorian mukaan.
Vahvimmin tunnen liskoaivoillani yhdynnässä rakastamani naisen kanssa. On kuin sulautuisimme yhteen, kuin olisimme yhtä kappaletta. jolla ei ole kahta minuutta,
vaan vain yksi, tai jopa ei ollenkaan. Naisilla tietysti on pienehköjä tunne-eroja miehiin nähden, mutta samanlaisuuttakin lienee.
Kun yrittää hahmotella liskoaivojen tunne-elämää, ei voi olla havaitsematta samankaltaisuutta uskonnollisen ajattelun kanssa, mutta uskonnot ovat jonkinlainen kompromissi tunteiden ja kalkylaation välillä, ja niihin on vaikuttanut vahvasti myös heimon konsensus, perinne ja auktoriteetit.
Ja kuten sanoin, tunnetta voi vain heikosti yrittää tavoittaa sanoin. 🌹
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.