Yksi pahimmista oireista minun ikävöinnissä on lamaantuminen. Monta tuntia päivästä menee sängyssä sikiöasennossa maaten, jos on vain mahdollisuus siihen. Sydämessä on rytmihäiriöitä, pulssi nopea ja rytmi epätaisainem. Masisoireet suojaa varmaan sekoamiselta.
Ikävöidessä
Anonyymi
10<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Anteeks, nyt nauroin näkymälle 😂😂🤭 Muutta valitettavasti niin se on itselläkin 😩 Sitä on liian herkkä näille tuntemuksille. Oletko m vai n?
Sun oireet taitaa johtua vieroitusoireista
Olipas asiaton viesti!
Nainen olen
Tuntuuhan tuommoinen pahalta toisen puolesta. Tietääkö se ikävöimäsi ihminen edes ikävästäsi mitään. Ehkä tilanne voisi selkiintyä, kun puhuisit hänen kanssaan suoraan.
Minusta edellinen vastaaja puhuu järkeä. Jos saat noin pahoja oireita, eihän siinä ole mitään järkeä. Mitä jos se toinenkin kaipaa sinua?
Olen korvia myöten rakastunut, mutta en kyllä itke enkä masennu tai ahdistunut. Rakkaus on minulle onni, vaikken saisi häntä. Ei se vähennä tai poista tunteitani. En koe itseäni hylätyksi tai kelpaamattomaksi, vaikkei kaikki mene niin kuin toivoisin. Vaikka luopuminen ja tilanteen hyväksyminen paljon, silti, tiedän että suuren rakkauden kohtaaminen voi olla mahdollista vielä keski-ikäisenäkin.
Oletko ap miettinyt onko oireissasi kyse osaksi kyse muusta vanhemmasta elämän haasteista eikä vain rakastumisen paineista esim. yksinäisyyden kokemuksesta, hylkäämisen pelosta, siitä ettei ole saanut läheisiltä sitä tukea mitä olisi tarvinnut, rakkauden puutteesta pidemmällä ajalla. Kun rakastuu, huomaa helposti mistä on ollut pitkään vaille. Tiedän sen omasta kokemuksesta. Kriisi joskus saa ihmisen itse muuttamaan elämäänsä niin, että siitä tulee kuvun loputtua parempi.
Kun luet ap vastaustani, muista etten tiedä taustojasi enkä kokemuksiasi, enkä mitä käyt läpi elämässäsi. Jos on kovin paha olla, hae tukea läheisiltä tai terveyden huollosta. Jo toisen ihmisen seura voi auttaa. Stemppiä!
Ei hän tiedä mitään enkä usko, että kertominen avittaisi tässä tapauksessa mitään. Nythän on sentään ne turhat haaveet vielä, eikä ole tullut torpatuksi kuitenkaan.
En osaa vielä analysoida tilannetta kovin tarkasti. Minulla ikävä tuntuu aina tältä eli lamaannuttavalta, kun ei voi tehdä mitään asian eteen ja kun tietää, että mikään tulee tuskin muuttumaan.
Ootko varma, että et saisi vastakaikua tunteilleni.
Aika varma ettei tulisi toivomanilainen reaktio, jos tietäisi mun ajatuksista.