Ahdistaa vielä enemmän

Monet noista onnellisista perheistä hajoavat joka tapauksessa, joten kannattaneeko olla kateellinen. Jos odotat että joku muu voisi ongelmasi ratkaista astumalla elämääsi niin ei siinä aina niin käy. Yksinäisyys ei ole ongelma, jos alat joogaamaan, meditoimaan ja auttamaan muita tavalla tai toisella, niin tulee hyvä mieli itselle ja kun pääsee eroon yksinolon pelosta niin siinä se kaverikin sitten tulla tupsahtaa helposti.

Yllättävän monille yksinäisyys on ongelma, se on yleisempää luin luulisi.
Itsekin olen aika yksinäinen. Tosin perheestä en ole ikinä edes tosissani haaveillut.

Olen itse valinnut oman elämäntapani ja kun näen pariskuntia ja vanhempia lasten kanssa niin tunnen iloa toisten puolesta.
En ala miettiä mitään erojuttuja, ei kukaan voi tietää miten joillain tulee elämässään käymään.
Pääasiahan on se että ainakin tällä hetkellä on onnellinen, siihen ei vaikuta ( ainakaan ei pitäisi ) menneisyys eikä myöskään tulevasta voi tietää juuri nyt.

Ymmärrän toki täysin jos joku haluaa tai on halunnut perhe-elämää eikä ole onnistunut sellaista perustamaan, niin varmasti voi tuntea ahdistusta, kateutta ym. kun näkee muiden perhe-elämää.

Ei kuitenkaan kannata verrata muita itseensä ja päinvastoin, silloin tulee vaan entistä pahempi mieli.

netissä on treffipalstoja joissa voi hakea seuraa.

Sama juttu mutta jotenkin ei enää tunnu yhtä pahalta nähdä onnellisia pariskuntia kuin esim muutama vuosi takaperin. Kai sitä on jotenkin alkanut hyväksymään sen tosiasian että tulee elämään koko loppuelämänsä yksinäisenä erakkona. Alkaa muuttua ikäänkuin välinpitämättömäksi koko asian suhteen, ehkä se on myös lohdullinen ajatus että voisin tappaa itseni ihan minä tahansa päivänä. Eipä vaan taida riittää kantti siihen.

AhdistunutMies

Se tekee gutaa

Kyllä niitä yksinäisiä sielujakin siellä ulkona vaeltaa.. Menet ja nappaat ne kaikki itsellesi!
"Gotta Catch ’Em All!"