Olen täysin nolla

Jos elämä on kiinni pelkästä autosta niin ... tee vaikka kampanja, että pyöräilemällä saastuttaa vähemmän ja ota joku nörtti takaistuimelle viirin kanssa jossa lukee... Autoton mies on se oikea mies, joka ei saastuta luontoa - ja ajelkaa sitten ympäri maaseutua. Ainakin ihmisillä riittää katseltavaa ja varmaan naurajiakin riittää, joten ota ilo irti elämästä.

Noi kaverit on kyllä aika omituisia saastuttajia, jos eivät pyydä kyytiinsä, niin meidän kylällä tehtiin aina ja etenkin kun jollain ei ollut autoa. Taidat kärsiä pakkomielteestä autojen suhteen mitäpä, jos alat vaikka auttamaan naapureitasi, niin unohtuu omat murheet. Varmaan olisivat naapurit iloisia ja omakin mieli siitä kohenisi kun saat kiitosta.

Oma elämä oli suurin piirtein samalla tolalla kuin sinunkin nyt suurin piirtein saman ikäisenä. Eroja on ihan turha vertailla kun ei niillä mitään väliä ole. Osalta minulla oli asiat paremmin, osalta huonommin.

Se oli kuitenkin tosi raskasta aikaa ja siitä on vaikea päästä ulos.

Itselläni kävi paljon tuuria ja onnistuin pääsemään itselleni sopivaan oppisopimuspaikkaan opiskelemaan sähköasentajaksi. Firma ja työ sopi minulle tosi hyvin. Toisessa firmassa sama työ ei välttämättä olisi onnistunut, koska olin niin huonossa kunnossa.

Ennen tuon löytämistä olin jo luovuttaa työn etsimisen. Se työ kuitenkin käänsi elämän ihan täysin. Ihmisistä ei ole ollut apua tai mitään iloa, haittaa vain. Työ, palkka, päivärytmi, oppiminen, onnistuminen, elämän tarkoitus. Ne kaikki tapahtui kerralla. Olin tuolloin jo yli 30-v eli vanhempi kuin sinä nyt.

Olen 44-vuotias työkyvyttömyyseläkkeellä oleva nainen.Työhistoriaa yhteensä kolme kuukautta.En omista ajokorttia ja sellaista edes tartte. En ole seurustellut koskaan.Muutama miespuolinen ystävä.Ilman ajokorttia ja parisuhdetta pärjää hyvin kun osaa vaan sopeutua tilanteeseen.

No mutta jos ei ole varaa ajokorttiin niin ei oo varaa autoonkaan. Mitä pelkällä kortilla tekee tässä tapauksessa? Autoon menee melkein pari tonnia vuodessa ja se auton hinta ja poltto aineet päälle. Ei kannata pienituloisen alkaa säätämään.
Tunnen monia miehiä ja naisia joilla ei oo kortia ja en oo koskaan ajatellu sen olevan outoo. Miksi olisi?

Ihan nopeasti.
- Älä aliarvioi itseäsi, Joo kuulostaa klisheeltä, mutta mielestäni turhan moni kaltaisesi näin tekee, ihan ilman syytä.
-Auto toki helpottaa elämää monilla tavoin, mutta samalla se kyllä on aika riesa pidettäväksi, kuten jo joku mainitsikin. Samalla pyöräilyä pidetään joissain piireissä suotavana, voisiko se olla sinun ilmastotekosi?

Kaikki tuttavani vain hokevat mulle niitä samoja iänikuisia kliseitä, kuten että "Pysyt paremmassa kunnossa" ja että "Autoilu maksaa paljon". Tuollaiset iänikuiset kliseet eivät lohduta mua yhtään, varmaan vain pelkästä säälistä tai kohteliaisuudesta mulle niin sanovat. Eivät edes yhtään suostu tulemaan mua vastaan tässä asiassa.

AP

Jos asuisit taajama-alueella, olisit trendikäs mies, autoton, joka fillaroi. Ymmärrän toki itse e-pohjanmaan syrjäseudulla yhden päivälinja-auton varassa asuneena, että keljuttaa pitkät välimatkat.
Minulla ei ole mistään hyviä todistuksia, meinasin laittaa tähän numerot, mutta jääköön. Olen silti saanut työpaikkoja. Usein riittää että se koulutus tai tutkinto on. Pakko teeskennellä hakutilanteessa innostunutta, epävarmalle on helppo sanoa ei.
Muuta en sitten osaakan sanoa kuin, Voimia sinulle!

Tiedoksi vain, että muutin Helsingistä pois ja ajoin ajokortin täällä pikku kaupungissa vuonna 2016. En olisi ikinä uskonut että uskallan mutta niin vain ajoin! Kolmannella pääsin läpi mutta mitä siitä! Olen 48 vuotias että revi siitä :D

P.s. Kytkin autolla ei onnistunut mutta automaatin kun sain alle...Isä sanoi kerran että "lähdetään ajelulle" ja vei minut kaatopaikalle (heh)..ihmettelin hiukan (olin silloin ajotunnilla ollut about 5 krt)...sitten nousi autosta ja sanoi "nousehan rattiin". Katsoin silmät pyöreänä..."Ei, oletko tosissasi?"...Isä vaan tyynesti matkustajan paikalle ja rauhallisesti sanoi: "Nyt mennään eteenpäin." Hiki karpalothan siinä otsalle tuli...Mutta kun näin isän ilmeen (jälkeenpäin ymmärtää että hätäjarru oli isän turva) niin pakkohan se oli. Ja uskomatonta...se liikkui..en IKINÄ unohda sitä tunnetta. Sitten se pahin: Peruutus. Isä taas rauhallisesti. Pari meni vähän ohi (ei onneksi mennyt ojaan) mutta sanotaanko näin, kun evp. kapteeni opettaa rauhallisesti jotain niin...
Rakkaalle Isälle iso Kiitos sinne Taivaisiin.
Sinäkin pystyt siihen!
Kysy joltain kaverilta josko opettaisi sinua jossain (kaatopaikka olisi hyvä lol).

You can Do It!

Minä olen täysi kymppi.

Sinulla tuntuu olevan todella huono itsetunto ja ruokit sitä ruoskimalla itseäsi asioilla joita sinulla ei ole, ja joita kuvittelet "kaikilla muilla" olevan ja mikä "kuuluu oikealla miehellä" olla.
Kaikki tämä lähtee omasta päästäsi ja omista ajatuksistasi ja asenteistasi. Näin se vain on, usko tai älä.
Entä jos pienen hetken kokeilisit ajatella ja miettiä mitä kaikkea sinulla ON!? Koska takuuvarmasti sinussa ja elämässäsi on paljon myös hyvää, et vain kykene näkemään sitä ja et ehkä haluakaan nähdä. Tuo itsesi mollamisen ja mitätöinnin kuvio on niin sisään kasvanut että siitä varmasti on vaikea päästä, mutta mitään kamalaa ei tapahdu jos uskaltaudut ajatella edes YHDEN hyvän ajatuksen itsestäsi päivässä!
Ota siitä tapa vaikka se sisäinen ääni huutaakin että et sinä mitään ole etkä mihinkään pysty. Ajattele silti, sinnikkäästi. Ja kirjoita vaikka ylös. Lue sitten kirjoittamaasi ja lisää joka päivä yksi asia, vaikka pienikin.
Onhan se tosi surullista ja traagista että nuoren ihmisen elämä kuluu tuonkaltaiseen itsekidutukseen! Ei se muittenkaan elämä ole silkkiä ja samettia vaikka heillä sattuu se auto olemaan, tai tyttöystävä tai mitä nyt sitten onkin. Keskity OMAAN elämääsi ja pyri tekemään siitä paras mahdollinen, puutteineen ja menetyksineen ja murheineen mutta myös vahvuuksineen, onnistumisineen ja pienine iloineen. Kaikki se kuuluu elämään, ja ilman niitä kukaan ei elämäänsä läpi elä.
On totta että nykyajan elämä on hyvin suorituskeskeistä ja pinnallista mutta mikään ei estä sinua hyppäämästä siitä oravanpyörästä ja alkaa elää ihan oman näköistäsi elämää! Niin tein minä ja niin on tehneet moni muukin. Elämässä pääasia ei ole omistaa mahdollisimman paljon ja olla macho ja pullistella muita isompana. Opettele vähitellen pienin hiiren askelin rakastamaan itseäsi ja haluamaan kaikkea hyvää itsellesi, ei itsevihaa ja halveksuntaa.
Onnea matkaan.

Lähes kaikki epävarmuuden vuoksi autokoulun väliin jättäneet taitavat olla naispuolisia, ilmeisesti mies on biologisesti naista rohkeampi ja sen takia miehet uskaltautuvat naisia useammin hankkimaan ajokortin.

Terveisin, AP

Jos vertaa koodaamista eli ohjelmointia ja autolla ajamista, niin olen varma, että koodaamisen oppiminen on paljon helpompaa kuin autolla ajon oppiminen. Vai onko?

On meitä muitakin, joilla ei ole hyvin asiat. On jopa paljon pahemmin kuin sinulla. Minä en ainakaan ole koskaan pitänyt autolla ajamisen taitoa miehisyyden mittana. Koskaan ei ole edes tullut mieleen. Missähän piireissä liikut, kun siellä tuolla tavalla pisteytetään ihmisiä. Minulla on kyllä vähän yksilöllisempi ajattelutapa monessa muussakin asiassa, eikä laumasielujen mielipiteet kiinnosta yhtään.

Sä olet saanut elämän lahjan ja joku tarkoitus sinunkin elämällä on. Hyvin menee niin kauan kun ei vertaile.
Hanki jotain sisältöä elämääsi, josta saat hyvän mielen. Ei mitään mammonaa, ne jää tänne. Ennenkaikkea arvosta itseäsi ja kiitä siitä hyvästä, mitä olet saanut.
Meillä kaikilla on omat ristimme. Vaatii nöyryyttä ymmärtää se.

Huomasin eräs päivä erään sellaisen naisen ekan kerran auton ratissa, jonka luulin aiemmin olevan kortiton. Mä raivostuin niin pahasti, että hajotin pari juomalasia, hakkasin asuntoni seinää ja karjuin muutaman minuutin aivan täyttä kurkkua!

AP